En takaisin muuta ma tahdokaan,
mut anna mun ylpeyteni,
mun alppiruusuni ainoa
ja ainoa aarteheni.
Oli orvon se leipä ja köyhän turva
ja ystävä yksinäisen.
Sen henkeni kaupalla poimituks
sain vuorilta elämän jäisen.
Suon kaiken ma muun, suon kauneuden
ja laulun ja lemmen sulle,
mut se oli mun, minun yksin vain,
ja anna se jälleen mulle!