Kun muistelen, kuin monta iltoa
olen istunut yksin, yksin,
ja katsonut taivahan tähtiä,
jotka vilkkuvat vieretyksin,
niin tyttöni,
ah armaani,
sua lähelle tulla mun täytyvi
ja katsoa kauan, kauan.
Kun muistelen, kuin monta taivalta
olen kulkenut korpimailla,
olen uupunut alle kuusien
ja istunut iloa vailla.
niin tyttöni,
ah armaani,
sua suudella kauan mun täytyvi
ja itkeä, itkeä hiljaa.
Kun muistelen, kuin monta aatosta
ole aatellut pahaa siellä,
jotk' oisi yhdessä vältetty
ja voitettu yksimiellä,
niin tyttöni,
ah armaani,
mua lempiä paljon sun täytyvi
ja lempiä kauan, kauan.