En, enhän noita ma ymmärrä
sun temppujas, tyttöni sorja,
sen ymmärrän vaan, että ijäti mä
olen lempesi, leikkisi orja.
Sinä taiteesi turhaan tuhlailet.
Mitä tarpeen on keikailu, keima?
Ei pakohon sentään se päästä voi,
kenen otsall' on onnen leima.
Joka ovella kiinni se otettais,
joka kylässä kysyttäis tälleen:
"Mist' onnen orja, sa karkasit?" —
Minut luoksesi tuotais jälleen.