_Brimborius_. Vanha ystäväni —
_Bolzau_. Olkoon sitten menneeksi — hyvä, hyvä, hyvä — minä otan,
minä suostun — muuten en saa tänään syödäkseni. (Vilhelminalle ja
Ludmillalle.) Menkää vaan ja alkakaa jo — minä tulen heti paikalla.
(Sivulle.) Nyt ovat pyyt jo kaiketi ihan ruskeat.
_Vilhelmina_. Tule, Ludmilla!
_Brimborius_. Nöyrin palvelijanne, hyvät naiset.
(Vilhelmina ja Ludmilla menevät pois oikealle.)
_Brimborius_. Asia on siis niinkuin päätetty — te tulette. — Kas se oli
(kättelee Bolzauta) oikein.
_Bolzau_ (pitäen häntä kädestä ja talutellen oveen päin). Niin — minä —
minä kiitän — kiitoksia paljon teidän vaivoistanne.
_Brimborius_. Mitä joutavia —
_Bolzau_ (kumartaen). Minä kiitän.
_Brimborius_. Hyvää ruokahalua, herra kauppaneuvos. (On lähdössä.)
_Bolzau_. Kiitoksia. (Tulee etualalle). Pääsinpä vihdoinkin hänestä.
_Brimborius_. Kuulkaapas vielä asia — (palajaa).
_Bolzau_. Niin vai — vai niin —
_Brimborius_. Ajatelkaapas vaan, minä keräsin kokoon melkein kaikki
kaupungin pyssyt.
_Bolzau_ (ajatellen jotain muuta). Minä kiitän teitä teidän
hyväntahtoisuudestanne.
_Brimborius_. Ja kun juhlaseurue astuu tarhaan, niin otetaan se vastaan
pyssyn laukauksilla.
_Ludmilla_ (ovella). Setä hoi! Soppa jäähtyy —
_Bolzau_. Ja tämä syöttelee minulle pyssyn laukauksia. — Minä tulen
heti paikalla. (Ludmilla pois.)
_Brimborius_. Niin — muuta ei minulla enää tainnutkaan olla sanomista.
Vieläkin kerran voikaa hyvin. (Kättelee Bolzauta).
_Bolzau_ (erikseen). Ja nyt en minä enää häntä laske. (Taluttelee
Brimboriusta ovelle päin.)
_Brimborius_. Kuinkahan luulette, kestääkö nuo tussarit kaksinkertaista
latinkia? (Seisahtuu.)
_Bolzau_ (taluttelee häntä edelleen). Voittehan koettaa, ystäväni.
_Brimborius_. Hyvää ruokahalua, herra kauppaneuvos. (Pois keskiovesta.)
_Bolzau_. Jopahan nyt viimein meni matkoihinsa. Pahoin pelkään etten
saa tänä päivänä ollenkaan syödäkseni. Kaikessa tapauksessa ovat pyyt
nyt jo ihan mustia. (On menossa oikealle.)