Steinkirsch. Hartwig.
_Hartwig_ (keskiovesta). Kah — Steinkirsch — hyvä juttu, että tapasin
sinut — (hyvin liikutettuna).
_Steinkirsch_ Mitä nyt?
_Hartwig_ (tarttuen innoissaan Sleinkirschin käsivarteen). Ihminen hoi
— hän on itse sulous, armaus, ihanuus —
_Steinkirsch_. Mikä niin?
_Hartwig_ (tyynesti). Eikö tänne tullut äskettäin nuori neitonen?
_Steinkirsch_ (nolona). Tänne — neitonen. (Päättäväisesti.) Ei!
_Hartwig_. Eikö? Sitten en saa viipyä täällä hetkeäkään. (On lähdössä.)
_Steinkirsch_. Mutta sanohan toki — mitä sinulle on sitten tapahtunut?
_Hartwig_. Etpähän sinä kuitenkaan sitä käsitä —. Katsoppas, minä olin
matkalla tätini luo, kun äkkiä tuli minulle vastaan nuori neitonen,
— mitä, — tulee vastaan — kelvoton, kylmä sana — liihoittelee —
liihoittelee minulle vastaan —
_Steinkirsch_. Nuori neitonen?
_Hartwig_. Neitoko? — niinkö minä sanoin? Kelvoton, kylmä sana! Sulotar
itse — sanalla sanoen — joku yläilmojen olento — enkeli —
_Steinkirsch_. Hourailet —
_Hartwig_. Minä seisoin kuin suolapatsas — hän liihoittelee lähemmäs.
Illan tuuli leyhyttelee hänen kiharoitaan — hänen kullankirmailevia
keltakiharoitaan — kädessään on hänellä pieni päivänvarjo — ja niin
käy helkyttelee hän kuin ruusujen ruhtinatar valtikka kädessä, luoden
silmänsä maahan — mutta äkkiä (tarttuu ankarasti Steinkirschin
käsivarteen) — ihminen hoi!
_Steinkirsch_ (säikähtyneenä). Mitä nyt?
_Hartwig_. Hän luo silmänsä ylös — ja minä näen nuo sinen siintävät
silmät — mitä silmät! Kelvoton, kylmä sana — laaja-laineisen sinimeren
— minä vaivun sen maininkiin.
_Steinkirsch_. Mutta seisot nyt jo jaloillasi.
_Hartwig_. Johan minä taannoin sanoin, ettet käsitä minua. Ja kun minä
toinnuin — oli hän jo poissa — minä riensin hänen jälestään — hän
pyörähti tähän taloon.
_Steinkirsch_ (erikseen). Olisiko tuo enkeli — Ludmilla?
_Hartwig_. Ja nyt tulee minun löytää hänet uudestaan ja se on helppo —
minä asetun portin pieleen.
_Steinkirsch_. Vielä vai. (Ääneen.) Kaiketikin on hän kolmannessa
kerroksessa. Niin, todellakin, kuulinhan minä äsken siellä kellonkin
soivan. Jos seisot rapuilla kolmannessa kerroksessa, niin tapaat hänet.
_Hartwig_. Minä seison rapuilla vaikka 24 tuntia yhtämittaa —
_Steinkirsch_. Ja voinhan minä varalta odottaa täällä alhaalla.
_Hartwig_. Niin kyllä — kunnon ystäväni — tee se minulle mieliksi —
meidän täytyy hänet löytää.
_Steinkirsch_. Me löydämme hänet. (Molemmat pois keskiovesta.)