Scheffler. Schnake.
_Schnake_. Saan kunnian sanoa nöyrimmästi hyvää huomenta, herra tohtori!
_Scheffler_. Mitä te tahdotte, Schnake?
_Schnake_. Käskettekö, herra, asettaa puhujalava salin perälle vai
sivuseinälle?
_Scheffler_. Sama se minusta.
_Schnake_. Ei herra tohtori — siinä on julman suuri eroitus. Sillä
kun te puhutte perällä, niin kuuluu se näin. (Ottaa Schefflerin katuu
ja puhelee siihen.) »Hyvät herrat, j.n.e.» — Mutta kun te puhutte
sivuseinällä, niin kuuluu se näin. (Kovalla äänellä.) Hyvät herrat!
Tänään on juuri vuosi siitä, j.n.e., j.n.e.
_Scheffler_. Mutta mistä te tunnette minun juhlapuheeni — juuri noin
aionkin minä aloittaa.
_Schnake_. Oh, armollinen herra tohtori, tarttuuhan sana viimein
kovaankin päähän — minä olen jo kuullut monen monta juhlapuhetta — ja
noilla sanoilla ne alkavat kaikki tyyni. Ja mistäpäs sitä aina uutta
ja uutta saisikaan — sentähden puhuukin toinen juuri sitä samaa kuin
toinenkin.
_Scheffler_ (loukattuna). Vai niin?
_Schnake_. Niin juuri, sillä eroituksella vaan, että toinen puhuu
paremmin kuin toinen — ottakaa vaan sivuseinä herra tohtori — ja kun
minä asetan tuon lavan ympärille vielä kauniita kuusia, niin näyttääpä
se hyvin muhkealta. Ja kun minä noin hengessäni ajattelen, niin näenpä
teidän jo seisovan noiden kuusien välissä ja lausuvan: hyvät herrat,
j.n.e. Siitä tulee hyvin juhlallista.
_Scheffler_. Kylläpä tuo lörpöttelee — hyvä — hyvä!
_Schnake_. Puhujalava asetetaan siis sivuseinälle? Saan kunnian sanoa
nöyrimmästi: hyvästi herra tohtori. (Menee, kääntyy uudelleen.) Niin
vieläkin muutama seikka — ajatelkaapas vaan — muuan Polyhymnian
jäsen on rohjennut nostaa valituksen siitä, ettei heidän seurastansa
ole määrätty yhtään puhujaa — katsokaapas vaan ja Polyhymniahan se
viimeisenä tuli yhdistykseen — eihän heidän joukostansa voi vielä nyt
määrätä juhlamenojenohjaajia — niinhän se on selvä kuin päivä. — Mutta
nuo herrat tahtoisivat ehkä kaikkikin puhua — heitä vaivaa oikein
puhujakuume, — mutta jos nyt kaikki rupeavat puhumaan, niin kuka
sitten rupeaa kuuntelemaan — vai mitä te, herra tohtori, arvelette?
_Scheffler_. Niin — hyvästi, hyvästi, Schnake.
_Schnake_. Saan kunnian sanoa nöyrimmästi: hyvästi, herra tohtori.
(Kääntyy jälleen.) Niin, onpa vieläkin asia.
_Scheffler_ (syrjään). Tuopas vasta suupaltti on —
_Schnake_. Vieraiden luettelossa on myös nimitetty tohtori Hartwig,
joka juhlan ajalla majailee teillä —
_Scheffler_. Senkin sirkka, tuo Hartwig. —
_Schnake_. Ei ole luultavasti tullut vielä kaupunkiin — minä saan siis
kunnian jättää kutsumakortin tänne.
_Scheffler_. Ei, ei; pitäkää vaan se luonanne, kenties hän ei tulekaan —
_Schnake_. Se olisi hyvin ikävätä — mutta minä pistäydyn vielä
paluumatkallani tänne. Saan kunnian sanoa: hyvästi, herra tohtori!
(Pois keskiovesta.)