1. Oi Jumal' iankaikkinen!
Sinulle nöyrän kiitoksen
Sanomme hartahasti.
Kun vaivoissa ja vaaroissa
Ain' autat armiaasti.
2. Sä seurakuntas suojelet,
Sun valittusi varjelet
Vihollisia vastaan.
Pois hävität ne ynseät,
Nimeäs jotka lastaa.
3. Sen hengen julman, viekkahan,
Jok' ompi valmis ainian
Sun sanaas sortamahan,
Sä neuvoineen ja juonineen
Lyöt alas, sullot maahan.
4. Sanasi aina Jumala
Sä ylläpidät voimalla,
Ken taitaisi sen estää?
Taivas ja maa on hukkuva,
Mutt' sana Herran kestää.
5. Siis turvatkaamme Jumalaan,
Hän meit' ei heitä milloinkaan,
Vaan avun aina tuottaa
Hän kaikillen, kuin turvaten
Hänehen yksin luottaa.
6. Jos ylkä morsiamensa,
Hylkäisi äiti lapsensa,
Juur' oman kantamansa,
Niin Jumala ei unhota
Kuitenkaan omiansa.
7. Oi, Herra, meitä suojele,
Hengelläs hoida, holhoile,
Vahvista voimiamme,
Ett' ominas Sun lapsinas
Alati vaellamme!
8. Opeta meitä uskossa,
Toivossa, rakkaudessa
Niin elämähän täällä,
Ett' iäisen me elon sen
Periä saamme siellä!
8.* Lapsen haudalla.
1. Ah autuasta!
Näin hän pääsi varhain,
Kuin kevätkukka kukoistaissaan parhain!
Hän rauhaan vaipui,
Ennenkuin haipui
Pois eksyksiin ja synnin puoleen taipui.
2. Ennenkuin maailman vaivoist' oli tiennyt
Jo lyhyt matkans päättyi;
Jesus vie nyt
Hänt' iloon taivaan,
Ijäiseen aivan,
Sylihin Herran alta vaaran, vaivan.
3. Siell' on nyt tallella hän luona Kerran:
Suo, Jesu«, että mekin saamme kerran
Myös sinne tulla
Ja hänen kuulla
Veisaavan voiton virttä sulosuulla!
4, Siis laatkoon kyyneleemme vuotamasta,
Näin itkeä ei sovi kuolemasta,
Kuoleman kautta Jumala auttaa;
Ovena taivaan hurskaillen on hauta.
5. Suo, Jesus, meidänkin, kosk' aik' on kuolla,
Kuin lapset pienet luonas olla tuolla,
Ja lasten kanssa
Myös ainiansa
Ylistää Herraa laupeudestansa!
9.* Aallon kehtolaulu.
1. Nuku, nuku aaltonen,
Nuku jo!
Tuolla laulaa humisten
Kuusisto! —
Kehtolaulusi se on —
Nuku aalto rauhaton,
Nuku jo!
2. Miksi tahdot katsella,
Kuinka jo
Loukannut on luontoa
Turmio?
Kuinka kukat surkastuu,
Kuinka tuuless' paljastuu
Lehdikko?
3. Nuku aalto vahtopää!
Nuku jo!
Kerran sinun herättää
Aurinko;
Senpä sulle, rauhaton!
Hellä silloin suotu on
Suutelo.
4. Herätessäis heloittaa
Kukat jo,
Suloisesti tuoksuaa
Tuomisto.
Liverrykset lintusten
Silloin soi kuin Väinösen
Kantelo!
5. Sydän! nuku sinäkin.
Nuku jo! —
Uni sull' on suloisin
Nautinto.
Toivo aikaa armaampaa;
Nuku, kunnes lopun saa
Taistelo!