NÄET MAASI.

Näet maasi kuusisen,

Rikkaan, armahaisen,

Vierahille salaisen

Tunnet sä sen luontehen

Syvän, puhuvaisen.

Huviksesko kulkenet

Lepopäivän aikaan,

Taikka muuten matkannet,

Maata suurta katselet,

Näät nuo vaarat, kankaat.

Kestäväisnä, uljaana

Vuor' kun vuorta kaartaa

Ajan vanhentamana,

Sammal paikoin peittona,

Petäjiä kantaa.

Hongat huojuu humisten,

Talvein taisteluista

Mennehiä kertoillen,

Kuinka kauhun kangasten

Kaatoi pohjan miesi.

Kuinka hallan halmehen

Sorrettua ennen

Pohjan miesi, pakkasen

Kouristeissa tarjeten,

Kuori männyn kyljen.

Kukkulalle kankahan

Käythän ihaellen?

Siintää järvet Suomenmaan,

Välkkyellen laaksoistaan,

Taivast' kuvastellen.

Kukkulalta kuljetpa

Taasen tiehyelle:

Vainiot sen varrella,

Viljat päilyy laaksossa

Kauas kaarestellen.

Keskelläpä vainion

Talo vankka seisoo,

Linnana mi heiluvain

Viljamerten aaltoovain

Vartijana valvoo.

Pulskana se pohottaa

Kujan pitkän päästä,

Kuni onnen uutismaa,

Viittaellen kulkijaa

Poikkeamaan tiestä.

Vanhat koivut tuuheat

Kujan suussa seisten,

Suhaellen kertovat,

Kuinka siellä asukkaat

Tyytyväiset ain' on.

Mutta käytkö ääremmäs

Pohjanlahden rantaa:

Tuskin uskot silmiäs

Tasamaata nähdessäs,

Minne katse kantaa.

Kentät aavat taisteluin

Esi-isiemme

Kertoilevat siellä, kuin

Maan tän eestä innostuin

Riemuin kuoltiin sille.

Ja kun syömmes innostuu

Synnyinmaalle tälle,

Katsehes kun suunnittuu

Taivaall', vanno uhrautuu

Isänmaalle tälle!

* * * * *

Riennä pohjan äärehen,

Lapin tuntureille.

Siellä raitis tuulonen,

Kehdostansa kehjeten,

Huutaa vastaan sulle:

Aina valvo, taistele,

Ellös horjuin epäile

Vastuksias voittaa!

Nätpää järven sinisen

Pohjasessa siellä,

Kuulet vaivaiskoivusen

Mailla hallan, pakkasen,

Kuiskailevan vielä:

Aina valvo, taistele,

Ellös horjuin epäile

Uhrautua maalles!

Suur' on maasi kaunoinen:

He'elmäpuista asti

Seutuun yön ja pakkasen,

Mihin päästen päivynen

Yölläkään ei laske.

Aina valvo, taistele,

Ellös horjuin epäile

Yönkään valtaa voittaa!

Kun sä näät sen talviyön

Valkeen lumipeitteen,

Kimelteisen tähtiyön,

Etkös kuule kuiskeen:

Aina valvo, taistele,

Horjumatta suojele

Vapautta Suomen!

Maapa suuri, kauno tuo

Sun imetti piennä;

Tuopa sulle leivän suo; --

Ellös siirry vieraan luo,

Tää sun suojaa vielä!

Aina valvo, taistele,

Synnyinmaatas suojele,

Niinkuin sun se suojaa!

_Sampoinen._

Säveliä: Hämeestä ja muualta · 第 39 / 42 题