Koski on -- kuin ijankaikkisuus:
Ei se lakkaa, vaikk' on päivä uus'
Ja aamukoi jo näyttää liepeitänsä,
Koski vaan on aina ennellänsä!
Puhuuko se haltijoista vaan,
Mitk' ovat senkin tuoneet maailmaan,
Vai kertooko se Luojan ihmetöitä,
Tai kevät'iltoja ja kesä-öitä?
Tai onkohan se innoissansa nyt,
Kun milloinkaan ei viel' oo väsynyt,
Vai tanssiiko ja leikkii matkallansa,
Kun näkee synkkänä niin maailmansa?
Niin -- koski on kuin ijankaikkisuus:
Ei se lakkaa vaikk' on päivä uus',
Se kertoilee vaan synnyin-sanojansa,
Ja ääni kuuluu -- kolkkoon maailmaan.