— Kun noin syyssä tuntos painii,
paheelliseks maa sun mainii.
Oo kuin minä, malli hyveen;
kun nään puun, ma tyydyn tyveen:
onni mull' on alituinen,
sulla tuska suurisuinen.
Ma en riistä enkä raasta,
enkä tarraa joka seikkaan,
siksi tähkät pitkät leikkaan
menestyksen kuhilaasta.
— Hyvees mainio on maasta,
puhtautes mulle saasta,
valhe musta _credo't_ suusi,
ontto tynkä onnenpuusi!
Paheeni on siinä, veikko,
ett' oon väliin niin ma heikko,
etten sua riistä, raasta,
etten aina näin ma haasta;
siit' on tuska, olo kiero,
etten sua kyllin viero!