En tunne intohimoa,
mut himon tunnen hyvinkin;
jos mua seuraat otteluun,
on helppo haava syvinkin!
En tunne haavehoureita,
mut ilot tunnen iltojen;
jos mua seuraat tanssihin,
ei murru palkit siltojen!
En tunne tunteen arvoa,
mut rahan sitä paremmin;
jos mua seuraat, omas on
_hän_ myöhemmin tai varemmin!
Ei lempi enää syleile
nyt elon, kuolon syvyyttä:
se hypistelee, maistelee
maan antimien hyvyyttä.
Ei lempi enää karkele
Kyprossa hapset hajalla:
se on juristi ja pankkimies
ja pappi — nykyajalla!
En enää vaadi uhreja
kuin muinen jumal-innoitus;
oon veretön ja vaaraton:
vain numero, vain hinnoitus!