Kun valoa ja tulta
he kurjat pyytää sulta
ja auliin avun kättä,
on myötätuntos syvää:
sa huokaat »oi» ja »ah»
ja sanas kilvan kiittää
tuot' työtä anihyvää,
mi yhdistää ja liittää,
vie kaunan sorretulta,
mut joka juuri suita
jää varsin — tekemättä!
Tää kaunis runo, kah,
sun mielestäs jo riittää
lapsille syvyyden
merkiksi hyvyyden
ja kansalaisen kunnon:
lunnaiksi omantunnon!