Oon lintunen,
oon laine ulapan
ja tuuli kankahan,
kuin ruohonpäissä rusomettinen
ma laulelen...
Vain salaa yölle kuiskaan totuuden:
Kaikk' unta on.
Tää lintu laulaa vain
mun haavelehdossain.
Maailmaan hyljättynä viluiseen
kuin kala veen
ma sulin kaikkeuden perheeseen.
Maan hymyn näin
ja luonnon lapsoset
muut mullan-kaunoiset:
tein siskokseni suven kukkapuun
ja veljeks kuun,
puin orpoutein onnenlauleluun.
Ei kehtoain
käs' ykskään tuutinut,
ei hellät suutelut.
Havata, nukkua sain kyyneliin...
Surussain niin
tien löysin sydämeni säveliin.
Mun kulkuain
valaissut yksikään
ei silmä lemmellään;
niin taivahalta tähtisilmät hain,
yön armaaks sain...
Mut kaikk' on unta, orvon unta vain!