He kelohonka-linnassaan
kuin prinssit asustaa,
sen katto siniverkaa on,
tiet neulaspurppuraa.
On toisen tooga risainen,
helyinään repaleet,
ja toista ovat sydämeen
turnaajat pistäneet.
Mut huolta ei, kun oma on
maa käpy-aarteiden
ja orkesterit oksalla
soi ilosirkkujen.
Ja niinkuin pojat kuninkaan
he karjaa paimentaa...
Ei koko luomakunnassa
kaht' onnellisempaa.
Kaks pilttiä niin piskuista
kuin pyytä orrella:
on toinen kuusivuotias
ja toinen — olen ma.