Kun siunaan sua, sotaa toivotan,
en parempaa!
Ikuista sielun lentomyrskyä,
en satamaa!
Ken määrään pääsee, liian alhaalle
sen asettaa.
Rukoilen sotaa: rauha sielujen
on kuolemaa!
Jok' askel, jot' ei astu eteenpäin,
sen astuu taa.
Ja tuokiot, joist' ei käy tilille,
ne kavaltaa!
Ei onnellisin se, ken onnensa
lahjaksi saa...
Ken määrään pääsee, elonmäärästään
pois lankeaa!
Jok' aatos tinkimätön iskun lyö
ja iskun saa.
Ja niistä ankarin ei aina se,
mi kalskahtaa.
Jumalten kalpa salaa haavoittaa
myös kantajaa...
Ma sotaa pyydän: rauha sielujen
on kuolemaa!