Sua koskaan saavuta ei ajan vuo,
sen hyrskyt hiljaisiksi hiljenevät,
sen aallot edestäsi etenevät
ja sulle, nukkuja, ne unes suo.
Ne sulle uudet unhon yrtit tuo
ja uudet unen hurmat hivelevät.
Ja uudet kukat joka uusi kevät
sun vuotehesi vilpoisaksi luo.
Vain Panin huilu jostain kalliolta,
vain hunajainen tuoksu Hymettolta
ne sekaantuvat sinun unehes,
kun ikinuoruuttasi ikävöiden
käy Luna luokses kesken kuumain öiden
ja suudelmansa sataa huulilles.