Oi, armas, mikä ilta kuutamon!
Oi, armas, autuus meitä läsnä on.
Kuin lumottuina lehdet niinipuun
ne värähtelee hopeassa kuun.
Kuin lumottuna sydän vaikenee
ja hiljaisuutta pyhää kuuntelee.
Oi, armas, mikä ilta kuutamon!
On taivas niinkuin meri rannaton.
On niinkuin ikuisuuden kellot sois.
Kuun venheessä me soutakaamme pois.
»JÄÄ HYVÄSTI» JA »NÄKEMIIN»
»Jää hyvästi» me sanomme ja »näkemiin»
ja askelemme heistä erkanevat,
jotk' ovat meille rakkaat, loittonevat
ja vievät ihmismeluun, hetken suhteisiin.
Mut kuinka kauas kulkenemme, kuitenkin
sen kalliin muiston aina säilytämme,
ett' osa meitä, osa itseämme
on meitä vuottain maailmalla, jossakin.
»Jää hyvästi» ja »näkemiin» -- niin sanoen
kuin hädässä me usein erkanemme:
voi joka hetki olla viimeisemme
ja joka jäähyväinen olla ikuinen!