Loppukuvaus.
Pari vuotta on kulunut: ja ne kuluvatkin silloin niin pian, kun
onnellisia ollaan.
Taaskin on lokakuu kulumassa. Metsä on kirjavassa väriloistossaan:
syysaurinko paistaa ison salin akkunoista sisään, ja sen säteet
kimaltelevat kynttiläkruunun särmiöissä ja raskaissa hopeakannuissa,
jotka tänne katetulla kahvipöydällä seistä törröttävät; sillä nyt on
suuri juhla talossa.
Falkestadin nuori, vapaa omistaja Hans Falk, vanhempainsa,
talonomistajan ja filosofian kandidaatin Lorenz Falkin ja hänen
vaimonsa Anetten, omaa sukuansa Norderudin, poika viettää näet tänään
toista syntymäpäiväänsä.
Falk ja Anette viettivät häänsä viimeisen edellisenä vuonna uudenvuoden
aikaan, ja lokakuussa nuori Falk tuli maailmaan.
Lorenz Falkista on tullut vakava perheen isä. Hän on kasvattanut suuren
parran, mutta pitänyt vatsansa pienenä, työskentelee innokkaasti
maanviljelyksessä; on selväpiirteisenä oikeiston miehenä suurkäräjiin
valituksi tulemaisillaan eikä enää näytelmäkappalten kirjoituksissa
puuhaile.
Hän yritti poikansa syntymäpäivän kunniaksi nukketeaatterissaan
pienen juhlanäytännön antaa; mutta nuori Hans Falk osoitti koko
näytelmätaidetta niin suuresti halveksivansa, että potkasi nurin erään
linnamaalauksen ja puri pään ensimmäiseltä rakastajattarelta, josta
Norderudin matami saa aihetta päätellä, ettei hän milloinkaan tule
teaatteritoimiin antaumaan.
Nykyään hän rehentelee mummonsa sylissä, suuri kakku kummassakin
kädessään ja ahtaa sitä itseensä, niin että muruset hänen ympärilleen
singahtelevat. Ja ylimalkaan ei hänellä vielä mitään muuta
selväpiirteistä taipumusta näy olevankaan, kuin tunkea kaikki suuhunsa,
mitä vaan käsiinsä saa.
Eikä hän vielä mikään puhetaiturikaan ole, sillä hänen koko
sanavarastonansa on vaan nämä kolme sanaa: "ä", "i" ja "muh".
Että nämä kaksi edellistä sanaa ovat äitiä ja isää merkitsevinään,
siinä ei ole epäilemisen aihettakaan; mutta viimeisen selittäminen
on oppineiden kesken paljon kiistaa synnyttänyt, Lorenz väittää,
nimittäin, että "muh" lastenkielen yleisen sanakirjan mukaan merkitsee
"lehmää;" mutta Norderudin matami sitä vastaan uskaltaisi valallaankin
todistaa sillä tässä tapauksessa "mummoa" tarkoitettavan.
Tätä tärkeätä kysymystä harkitsee tässä kahvipöydän ääressä parhaallaan
seura, johon kuuluvat nuoren perillisen sekä omat että hänen äitinsä
vanhemmat ynnä Vindahlin perhe ja kandidaatti Finne, joka kuukauden
päivät on Falkestadissa vieraisilla ollut, jolla aikaa Gusta rouva on
kotona ja hoitaa asumavieraita ja punatukkaisia pikku tyttöjään. Hän
on Falkilta uudet vaatteet saanut ja on elämässään hyvin säännöllinen
täällä maalla ollessaan, luultavasti sen tähden, että hän kavahtaa
Norderudin matamia, joka melkein joka päivä Falkestadiin pistäytyy,
enimmäkseen varta vasten lemmikkiänsä, pikku Hansia, tervehtimään.
"Siunattu ruokahalu hänellä on --", sanoi Norderudin matami ja silmäili
ylpeänä tyttärensä poikaa.
"Katsos tänne, näetkös?" sanoi isoisä ja piti kiiltävää kahdenkruunun
kappaletta pojan edessä.
Lapsi luopui molemmista kakuistaan ja tarttui rahaan, jonka hän samassa
tuokiossa suuhunsa pisti.
"Eilen hän nielasi kaksi kymmenäyriä, ja tänään hän, herra varjelkoon,
tahtoo koko puolen taaleria lotkasta", sanoi Norderudin matami ja otti
kahdenkruunun rahan hänen suustansa. "Hän on jo ihan hulluna rahan
himosta. Ihan sinun kaltaisesi, Ole Daniel".
"Ja nyt hän näyttää noin onnettomalta, kun sinä sen häneltä riistit",
sanoi äiti.
"Minun mielestäni hän näyttää tuhmalta", puhkesi Falk sanomaan.
"Kyllä, hän on Ole Danielin näköinen, se on selvä kuin päivä", sanoi
matami. "Lahjakasta ei pojasta, Jumalan kiitos, kumminkaan tule!"
Herra Falk nuorempi potkasi juonikkaasti jalallaan ja löi mummoa
likaisella teelusikalla.
Rangaistuksekseen hän sai pitkän suudelman mummolta.
"Mutta eipä sentään kaikki lahjakkuus männikköön mene", sanoi Finne.
"Muistatkos, Lorenz, miten sitä lahjakasta ylioppilasta vertasit
kirjavaan kummipalloon, jonka yleisö ensin korkealle ilmaan viskaa ja
sitten antaa likaan pudota. Niin ei kuitenkaan sinulle tapahtunut. Sinä
olet pikemmin kuin lehmä viheriälle niitylle pudonnut".
"Kyllä minäkin olisin likaan pudonnut, jos eivät rakkaat naisten kädet
olisi minua kiinni ottaneet", vastasi Falk ja ojensi vaimolleen toisen
ja anopilleen toisen kätensä.
Norderudin matami puristi niin, että oikein kipeältä kävi; mutta se oli
vaan hyvää tarkoittava kädenpuristus.