Lorun loppu.
Tähdet jo tuikkivat taivaalla, kun ovi narahti ja Rzepowa hiljaa astui
miehensä majaan, Hän seisahtui samassa, ikäänkuin olisi siihen paikkaan
kivettynyt, sillä hän oli toivonut, että Rzepa viettäisi yön kapakassa,
kuten tavallisesti; mutta Rzepa istuikin penkillä, selkä seinää
vastaan, kädet polvilla, ja tuijotti maahan. Hiilos hehkui.
-- Missä sinä olit? kysyi Rzepa synkästi.
Vastauksen asemasta heittäysi vaimo maahan hänen jalkainsa juureen ja
huusi itkien ja nyyhkyttäen:
-- Wawrzon! Wawrzon! sinun tähtesi, sinun tähtesi minä häpeään
alistuin. Hän petti, hän petti minut ja ajoi sitte menemään. Wawrzon,
armahda edes sinä minua, oma rakkaani! -- Wawrzon! Wawrzon!
Rzepa otti kirstun takaa kirveen.
-- En, virkkoi hän tyynesti, -- sinun loppusi on nyt tullut, vaimo
raukka! Ota sinä vaan jäähyväiset tältä maailmalta, sillä et sinä enään
sitä näe. Et sinä, onneton, enään saa istua tässä pirtissä, sinä saat
nukkua hautausmaassa... et sinä...
Vasta nyt Rzepowa loi häneen kauhistuneen katseensa.
-- Aiotko sinä surmata minut?
Mies vastasi:
-- No, Marysko! älä tuhlaa aikaa turhaan; siunaa itsesi, niin lopetan
sinut, se käy niin helposti, että tuskin tunnetkaan...
-- Wawrzon, aiotko todella...?
-- Laske pääsi kirstun laitaa vastaan...
-- Wawrzon!
-- Laske pääsi kirstun laitaa vastaan! huusi hän ja hänen huulensa
olivat jo vaahdossa.
-- Jumalan tähden! tulkaa auttamaan! ihmiset! autta...
Kuului kumea isku, ähkinää, voivotusta.... Pää kolahteli permantoon. Jo
kumahti toinen isku, vaikka heikompana, sitte kolmas, neljäs, viides,
kuudes isku. Permannolla kulki verivirta. Hiilet takassa olivat
sammuneet. Rzepowan ruumis vavahti kiireestä kantapäähän asti,
oikaisihe äkisti suoraksi ja jäi sitte liikkumattomana paikoilleen.
Vähän ajan perästä leimahti suuri, verenkarvainen liekki yön pimeyteen:
kartanon rakennukset olivat ilmi tulessa.
Jälkikirjoitus.
Nyt minä, näin meidän kesken, uskon teille, arvoisat lukijattaret,
ettei Rzepaa laisinkaan olisi viety sotaväkeen. Se sopimus joka
kirjoitettiin kapakassa, ei olisi merkinnyt mitään. Mutta kas
talonpojat eivät tiedä sellaisia asioita, ja sivistyneet eivät myöskään
tiedä paljon, koska he tahtovat noudattaa sekaantumattomuuden
periaatetta. Herra Zolzikikiewicz joka tiesi kaiken tämän, toivoi että
asian selvitys kestäisi ainakin jonkun aikaa ja että vaimo
pelästyksissään heittäytyisi hänen syliinsä.
Tämä nerokas mies oli tehnyt laskunsa aivan oikein.
Tahdotteko tietää miten hänen kävi?
Pistettyään kartanon rakennukset tuleen läksi Rzepa kirjurin asunnolle,
kostaakseen hänellekin. Mutta koko kylä heräsi, kun se kuuli huudon:
"tuli on irti!" ja siinä mellakassa pelastui Zolzikiewiczkin.
Hän on vielä kirjurina Pässinpäässä, mutta hänellä on syytä aivan
varmasti toivoa, että hänet pian valitaan tuomariksi. Hän on juuri
saanut luetuksi loppuun Barbara Ubrykin ja elää siinä varmassa
toivossa, että neiti Jadwiga jonakin kauniina päivänä painaa hänen
kättään pöydän alatse.
Toteutuvatko hänen toiveensa: pääseekö hän tuomariksi ja painetaanko
hänen kättään pöydän alatse? Sen voi vasta tulevaisuus osoittaa.
Viiteselitykset:
[1] Lue: Solsikiewitsh.
[2] Virastohuoneissa Venäjällä ja Puolassa pitää aina olla hallitsijan
muotokuva.
[3] Krusifiksia eli ristiinnaulitun kuvaa käytetään katolisissa maissa
m.m. valanteossa. Suoment. muist.
[4] Lue: Stolbitski.
[5] Lue: Sheepa.
[6] Tervehdys kansan kesken Puolassa kuuluu: "ylistetty olkoon Jeesus
Kristus" ja siihen vastataan: "iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen."
Juhlallisemmissa tilaisuuksissa tervehdys vastauksineen lausutaan
lyhentämättä, mutta arkipuheessa se tavallisesti lyhennetään. Suoment.
muist.
[7] Rzepowa = Rzepan vaimo.
[8] Maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen saivat talonpojat Puolassa ja
Liettuassa -- päinvastoin kuin Venäjällä -- omakseen kappaleen maata,
mutta metsä oli yhteinen. Suoment. muist.
[9] _Haim_ ja _Stulim_ ovat heprealaisia tervehdyssanoja, merkitsevät:
_elämää, rauhaa_. Paikkakuntalaiset ovat tietysti juutalaiselta
kapakoitsijalta oppineet ne. Suoment. muist.
[10] Lue: Shmul.
[11] Sufragaani on katolisessa kirkossa piispan apulainen, mutta Baska
kun ei ymmärtänyt tätä ylhäistä latinankielistä arvonimeä, luuli sitä
haukkumasanaksi. Suoment. muist.
[12] Czenstochowa (lue Tshenstohoova) on Puolan kuuluisin
pyhiinvaelluspaikka ihmeitätekevine Neitsyt-Mariankuvineen. Suoment.
muist.
[13] Lue: Tshiishik.
[14] _Ochorowicz_ eräs vielä nykyään elävä vapaamielinen puolalainen
kirjailija. Suoment. muist.
[15] _Ely_, puolalaisen runoilijan Adam Asnykin salanimi.
[16] _Ujejski_, puolalainen runoilija s. 1823 k. 1897.
[17] _Sowinski,_ puolalainen runoilija, s. 1831 k. 1887.