Tietysti on oikein, että murhenäytelmässä ontuva ontuu niin kuin
Hefaistos; on hyvä, että mielenvikainen raivoaa niinkuin Ajax, että
sukurutsainen nainen uudistaa Phaidran rikokset, että petturi pettää,
valehtelija valehtelee, murhaaja murhaa ja että näytelmän päätyttyä
kaikki näyttelijät, sekä oikeamieliset kuninkaat että verenhimoiset
tyrannit, sekä hurskaat neitseet että riettaat aviovaimot, sekä
ylevät kansalaiset että halpamaiset murhamiehet, saavat runoilijan
puolelta yhtä suuret kiitoslauseet.