Mikä on hyvää ja mikä on pahaa?
Syntyi hetken vaitiolo, jolloin Hermodorus ryntäillään pöytäliinan
päällä näytti pientä Korinthon metallista tehtyä aasia, joka kantoi
selässään kahta koria, toinen täynnä valkeita, toinen mustia oliiveja.
-- Katsokaa näitä oliiveja, sanoi hän. Meidän silmiämme hivelee
miellyttävästi noiden värien vastakohtaisuus ja me olemme mielissämme
siitä, että toiset ovat vaaleita ja toiset tummia. Mutta jos ne itse
olisivat ajatuksella ja tunteella lahjottuja, sanoisivat valkoiset:
on hyvä, jos oliivi on valkoinen, on paha, jos se on musta, ja
mustien oliivien kansa vihaisi valkoisten oliivien kansaa. Me voimme
arvioida oikeammin, sillä olemme yhtä paljon niitä korkeammalla
kuin jumalat ovat meitä. Ihmiselle, joka näkee olioista ainoastaan
mitättömän osan, paha on pahaa, mutta Jumalalle, joka käsittää
kaikki, paha on hyvää. Epäilemättä on rumuus rumaa eikä kaunista;
mutta jos kaikki olisi kaunista, niin ei kokonaisuus olisi kaunista.
On siis hyvä, että on olemassa pahaa, niinkuin on todistanut toinen
Platomme, joka on varmasti suurempi kuin ensimäinen.