Mitä hyödyttää itse-imartelu? Kuoleva valtakunta tarjoaa
raakalaisille helposti valloitetun saaliin. Humaltuneet villit
ovat piankin hävittäneet helleenisen hengen ja latinalaisen
kärsivällisyyden rakentamat kaupungit. Maanpäällä ei tule enää
löytymään ei taidetta eikä filosofiaa. Jumalien kuvat kaatuvat
sekä temppeleissä että ihmissieluissa. On tuleva henkinen yö ja
maailman kuolema. Kuinka voisi ajatella todellakaan, että sarmaatit
koskaan antautuisivat älylliseen työhön, että germaanit viljelisivät
säveltaidetta ja filosofiaa, että quadit ja markomannit palvelisivat
kuolemattomia jumalia? Ei! Kaikki painuu kohti perikatoaan. Tämä
vanha Egypti, joka oli maailman kehto, on oleva myös sen hauta.
Serapis, kuoleman jumala, on ottava vastaan kuolevaisten viimeiset
kunnianosoitukset ja minä olen saava olla viimeisen jumalan viimeinen
pappi.
Tällä hetkellä kohotti oviverhoa omituinen olento ja vieraat näkivät
edessään pienen kyttyräselkäisen miehen, jonka kalju päälaki
muodosti terävän kulman. Hän oli puettu aasialaisen tavan mukaan
heleänsiniseen vaippaan ja punaisiin, tähdillä pilkuteltuihin
polvihousuihin, kuten barbaarit. Heti ensi silmäyksellä tunsi
Paphnutius hänet Markus Areiolaiseksi ja peljäten salaman sillä
hetkellä iskevän alas, peitti hän päänsä käsillään, kalveten
kauhusta. Tämän harhaoppisen pelkkä läsnäolo sai aikaan sen, mitä
ei ollut saanut näissä pahojen henkien pidoissa mikään muu, ei
pakanoiden herjaukset eikä filosofien kauhistuttavat hairahdukset:
hänen rohkeutensa petti. Hänen teki mieli paeta, mutta katsahdettuaan
Thaiksen silmään, tunsi hän itsensä taas äkkiä rauhalliseksi. Hän
oli nähnyt valittunsa sieluun ja huomannut, että hän, josta pian oli
tuleva pyhimys, suojeli häntä nyt jo. Hän tarttui hänen hameensa
liepeeseen ja rukoili hengessä Vapahtajaansa Jesusta.
Suosion sorina oli vastaanottanut henkilön, jota nimitettiin
kristittyjen Platoksi. Hermodorus puhui hänelle ensiksi:
-- Maan kuulu Markus, iloitsemme kaikki suuresti saadessamme nähdä
sinut keskuudessamme, ja sen voin sanoa sinulle, että tulet varsin
sopivalla hetkellä. Emme tunne kristinopista muuta, kuin mitä
julkisuudessa opetetaan. Mutta tietysti ei filosofi niinkuin sinä voi
ajatella samoin kuin yhteinen kansa, ja me olemme uteliaita kuulemaan
mielipiteitäsi tunnustamasi uskonnon tärkeimmistä mysterioista.
Meidän rakas Zenothemiksemme, joka kuten tiedät on heikko
vertauskuville, pyyteli äsken kuuluisalta Paphnutiukselta selitystä
juutalaisten kirjoihin. Mutta Paphnutius ei ole vastannut hänelle
mitään ja sitä älkäämme hämmästykö, koska vieraamme on vihitty
vaitioloon ja Jumala on sitonut hänen kielensä erämaassa. Mutta
sinä, Markus, joka olet pitänyt puhetta kristittyjen synodeissa ja
yksinpä jumalaisen Konstantinuksenkin neuvotteluissa, sinä voit, jos
tahdot, tyydyttää uteliaisuutemme ilmaisemalla meille ne filosofiset
totuudet, jotka ovat kätketyt kristittyjen taruihin. Eikö ensimäinen
näistä totuuksista ole yhden ainoan Jumalan olemassaolo, johon minä
puolestani vahvasti uskon?