Totta on, Zenothemis, että sielu elää hurmauksesta niinkuin
heinäsirkka kasteesta. Mutta tarkistakaamme paremmin tämä asia:
ainoastaan henki yksin on kykevä täydelliseen hurmaustilaan.
Sillä ihminen on kolminainen, ollen kokoonpantu aineellisesta
ruumiista, hienosyisemmästä mutta samaten aineellisesta sielusta
ja kuolemattomasta hengestä. Kun henki lähdettyään ruumiista
niinkuin palatsista, joka äkkiä jää hiljaiseksi ja yksinäiseksi,
ja lennettyään sitten sielunsa puutarhojen läpi vajoaa Jumalaan,
niin nauttii se ennenaikaisen kuoleman tai pikemmin tulevaisen
elämän onnea, sillä kuolla on elää, ja tässä tilassa, joka on osuus
taivaallisesta puhtaudesta, se omistaa samalla kertaa loputtoman
riemun ja korkeimman mahdollisen tiedon. Se sulaa kaiken yhteyteen.
Se on täydellinen.