Tiedä, Dorion, että kaikkein korkeimpiin ja puhtaimpiin totuuksiin
ei päästä ajattelemisen eikä älyn kautta, vaan kylläkin tunteen
tietä. Sentähden kohoavatkin naiset, jotka tavallisesti ovat
vähemmän ajattelevia mutta herkkätuntoisempia kuin miehet, helpommin
jumalallisten asioiden ymmärtämiseen. Heillä on ennustamisen taito,
eikä suinkaan turhan tautta kuvata välistä Apollo Kitharoidosta
ja Jesus Natsarealaista liehuviin naishameisiin puettuina. Sano
mitä tahansa, Dorion, niin oli tietoa levittävä käärme kuitenkin
viisas valitessaan karkean Adamin asemesta valontyötään varten
tuon Evan, joka oli valkeampi kuin maito ja taivaan tähdet.
Hän kuunteli käärmettä kuuliaisesti ja antoi johdattaa itsensä
tiedon puun tykö, jonka oksat ulettuivat taivaaseen saakka ja
jota jumalallinen henki varjosti niinkuin kaste. Tämä puu oli
täynnä lehtiä, jotka puhuivat kaikkia tulevien ihmisten kieliä
ja joiden yhteis-äänet muodostivat täydellisesti sopusointuisen
yhteissäveleen. Sen täyteläisyyttä herkkyvät hedelmät ilmaisivat
valituille syöjilleen metallien, kivien ja kasvien salaisuudet, sekä
fyysilliset että moraaliset lait, mutta ne olivat tulen liekkiä
jane, jotka pelkäsivät kärsimystä ja kuolemaa, eivät uskaltaneet
viedä niitä huulilleen. Mutta Eva kuunneltuaan kuuliaisesti käärmeen
opetuksia voitti turhat pelkonsa ja halusi maistaa hedelmiä, jotka
antoivat tiedon Jumalasta. Mutta jotta ei Adam, jota hän rakasti,
jäisi huonommaksi, tarttui hän hänen käteensä ja vei hänet tuon
ihmeellisen puun luo. Siellä otti hän tulisen omenan, puraisi siitä
palasen ja ojensi sen sitten toverilleen. Onnettomuudeksi Jahve,
joka sattumalta käveli puutarhassa, äkkäsi heidät, ja nähdessään,
että he olivat tulemaisillaan viisaiksi, joutui hän hirmuisen
raivon valtaan. Mustasukkaisena oli hän juuri eniten peljättävä.
Kooten kaikki voimansa sai hän aikaan sellaisen jyryn ali-ilmoissa,
että nuo molemmat hennot ihmis-olennot jähmettyivät kauhusta.
Hedelmä putosi miehen käsistä ja nainen heittäytyen tuon onnettoman
kaulaan sanoi hänelle: "Tahdon olla tietämätön niinkuin sinäkin ja
kärsiä kanssasi." Voittava Jahve piti sitten Adamin ja Evan sekä
koko heidän siemenensä ainaisen kauhun ja pelon vallassa. Hänen
taitonsa, joka supistui karkeiden taivaankappalten takomiseen,
voitti käärmeen säveltaiteeseen ja geometriaan perustuvan voiman.
Hän opetti ihmisille vääryyttä, tietämättömyyttä ja julmuutta, ja
antoi pahalle vallan maailmassa. Hän vainosi Kainia ja hänen poikiaan
sentähden, että he olivat toimeliaita, hän hävitti sukupuuttoon
filistealaiset sentähden, että he sepittivät orfealaisia lauluja
ja tarinoita Aisopoksen tyyliin. Hän oli kaiken kauneuden ja
tieteen leppymätön vihollinen ja ihmisrotu sai pitkiä vuosisatoja
verellään ja kyynelillään maksaa siivekkään käärmeen tappiosta.
Onneksi syntyi kreikkalaisten keskuuteen eräitä henkeviä miehiä,
sellaisia kuin Pythagoras ja Plato, jotka neronsa voimalla keksivät
uudestaan samat kuviot ja ajatukset, joita Jahven vihollinen turhaan
oli koettanut opettaa ensimäiselle naiselle. Käärmeen henki eli
heissä, ja sentähden atenalaiset kunnioittivatkin käärmettä, kuten
Dorion huomautti. Vihdoin uudempana aikana ilmestyi maan päälle
ihmishahmossa kolme taivaallista henkeä: Jesus Galilealainen,
Basilides ja Valentinus, joiden oli suotu poimia hehkuvimmat hedelmät
tästä tiedon puusta, jonka juuret käyvät kautta maansydämen ja
latvat päilyvät taivaan tasalla. Tämä oli minulla vain sanottavana
kristittyjen puolustukseksi, joita liiankin usein syytetään
juutalaisten erehdyksistä.