Sentähden on meidän otettava hänet vastaan, rakas Lucius, aivan
erikoisella ystävyydellä ja koetettava keksiä, mikä häntä eniten
miellyttää. Onpa varmaa, että sellainen mies on herkempi kauniiden
ajatusten tuoksulle kuin paistin kärylle. Tuotamme hänelle
epäilemättä ilon, jos johdamme keskustelun siihen uskoon, jota
hän tunnustaa, nim. ristiinnaulittuun Jesukseen. Minä puolestani
yhdyn siihen sitä kernaammin, kun juuri tämä oppi minua erikoisesti
huvittaa niiden moninaisten vertauskuvien tähden, joita se sisältää.
Jos vain käsittää kirjaimen alla piilevän ajatuksen, on se täynnä
totuuksia, ja minun mielestäni kristittyjen kirjat aivan tulvivat
jumalallisia ilmestyksiä. Mutta en oikein voi, Paphnutius, suoda
samaa arvoa juutalaisten kirjoille. Niitä ei kirjoittanut, kuten on
sanottu, Jumalan henki, vaan eräs paha henki. Jahve, joka ne saneli,
oli eräs niitä henkiä, jotka kansoittavat alempia ilmakerrostumia
ja ovat syypäät useimpiin niistä tuskista, joita me saamme kärsiä;
mutta tämä yksi voitti kaikki muut tietämättömyydessä ja raakuudessa.
Sitä vastoin oli se kultasiipinen käärme, joka taivaansinisin
suomuin kierteli tiedon puun ympärillä, tehty pelkästä valosta
ja rakkaudesta. Sentähden oli taistelu välttämätön näiden kahden
mahdin välillä, joista toinen oli valonkimmeltävä, toinen yönpimeä.
Se puhkesikin jo ilmi maailman ensimäisinä päivinä. Jumala oli
tuskin mennyt lepoonsa, Adam ja Eva, ensimäinen mies ja ensimäinen
nainen, elivät onnellisina ja alastomina Edenin yrttitarhassa, kun
Jahve heidän onnettomuudekseen tuli siihen päätökseen, että hän
tahtoi hallita heitä ja kaikkia niitä sukupolvia, joita Eva kantoi
mahtavissa lantioissaan. Koska hän ei omistanut sirkilää eikä lyyryä
eikä tuntenut ollenkaan tiedettä, jolla käskeä, eikä taidetta, jolla
vallata sydämiä, pelästytti hän noita lapsiparkoja muodottomilla
näyillä, oikukkailla uhkauksilla ja ukkosen jyrinällä. Adam ja Eva
tuntien hänen varjonsa yllään puristautuivat toisiinsa ja pelko
teki heidän rakkautensa kaksinkertaiseksi. Käärmeen tuli heitä
sääli ja hän päätti opettaa heitä, jotta omistaen tiedon he eivät
enää antaisi valheiden pettää itseään. Yritys vaati aivan erikoista
varovaisuutta ja tuon ensimäisen ihmisparin heikkous oli tehdä
hänet aivan toivottomaksi. Hyväntahtoinen henki päätti kuitenkin
yrittää. Jahven tietämättä, joka väitti näkevänsä kaikki, mutta jonka
näkö itse asiassa ei ollut kovinkaan terävä, hän lähestyi noita
molempia olentoja ja hurmasi heidän katseensa haarniskansa loistolla
ja siipiensä välkkeellä. Sitten hän kiinnitti heidän mieliään
muodostelemalla ruumiillaan heidän eteensä säännöllisiä kuvioita
sellaisia kuin ympyrä, ellipsi ja kiertopyörö, joiden erinomaiset
ominaisuudet kreikkalaiset myöhemmin tulivat tuntemaan. Adam jäi
enemmän kuin Eva tuumimaan näitä kuvioita. Mutta kun käärme ruveten
puhumaan ilmoitti korkeimmat totuudet, ne, joita ei voi todistaa,
huomasi hän, että Adam, joka oli maanmullasta leivottu, oli liian
raskasta ainetta käsittääkseen näitä hienoja asioita ja että taas
Eva päinvastoin ollen hellempi ja herkempi omisti ne aivan helposti.
Niinpä puheli hän siis yksin Evan kanssa, miehen poissa ollessa,
saadakseen hänet ensin vakuutetuksi...