AURA (Seisoo kotvan mietteissään, katsoen Lemmin jälkeen, aikoo mennä
kotiaan, mutta hoksaakin yht'äkkiä, kääntyy ja palaa halkovajaan, josta
ottaa sylillisen polttopuita ja kantaa ne, kiertäen omat portaansa,
rakennuksen päädyn taa. Hänen mennessään pihan poikki tulevat
vasemmalta perältä, keskenään puhellen, insinööri Roslund ja pastori
Portimo.)
ROSLUND: Te menette siis, herra pastori, etemmäksi vielä kävelylle?
PORTIMO: Niin, minun on poikettava hiukan apteekkiin.
ROSLUND: Ja minun on tässä katsottava, missä asunnoissa mahdollisesti
on joitakin korjaustöitä tarpeen tänä vuonna.
PORTIMO: Minä palaan vieläkin samaan asiaan ja pyydän, että te, herra
insinööri, tekisitte voitavanne, ettei täällä, tehtaan työläisten
toimeenpanemissa iltamissa, semmoisia ikävyyksiä enää tapahtuisi.
ROSLUND: Minkä voin, minkä voin, herra pastori. Mutta tiedättehän itse,
kuinka voimattomia siinä suhteessa me olemme, ellei kansa itse
parastaan ymmärrä. Mitään väkeviä noissa iltamissa, niinkuin sanoin, ne
eivät itsekään kuitenkaan salli myytävän, niin että...
PORTIMO: Mutta ne saavat niitä muualta ja tulevat noihin iloihin jo
päihtyneinä.
ROSLUND: Sillehän nyt, ikävä kyllä, ei mitään mahda, kun ei yleistä
kieltolakia ole aikaan saatu.
PORTIMO: Ikävimmältä siinä nyt lisäksi kuulostaa se, että teidän oma
renkinne oli kaikkeen tuohon syypää.
ROSLUND: Teille siis, herra pastori, kävi siitä puhumassa Ahkio niminen
tehtaalainen.
PORTIMO: Niin hän, muistaakseni, sanoi nimensä olevan. Siinähän on
vielä kaikkein surkeinta, että hänen vaimonsa on saanut siveellistä
pahennusta aikaan. Mies parka oli niin masennuksissa, että oli aivan
kuin päästä sekaisin.