Mit' on sota, sodan pauhu? —
Kansain kirous ja kauhu,
kehnon hengen keksintö;
surman susi, hornan hukka,
synnin kylvön verikukka,
entispahan perintö.
Itsekkyyden riemuvoitto.
Manan kelloin hurja soitto,
humu mailta Haadeksen;
kumu kurja petoin, peikkoin,
eikä tointa ihmisveikkoin,
veljeyttä veljien.
Väkivallan iskuin anto,
valtain veriveron kanto.
voima yli oikeuden;
jyly tuomioiden torven,
käypä kautta kansain korven,
koston kalpa hirmuinen.
Kuohu vihan kosken kumman,
pauhinaa Styx-virran tumman,
suunnattuna päälle maan;
murhan juhlakulku täällä,
helvetti maan pinnan päällä,
kurjuus, hurjuus huipussaan.
Tuhansien tuskain tuoja,
raunioiden, hautain luoja,
kyynelien kylväjä;
hengen viljelyksen turma,
varain viejä, suvun surma,
kotein onnen särkijä.
Väisty, oi, jo voima raaka!
Oikeuden pyhä vaaka
kiistat kansain ratkaiskoon!
Nouse, rauhanaate, lennä,
kautta kansain, maitten ennä!
Voittos päivä valjetkoon?
Kerran, kulta-aika, nouset:
vannaiks vaihtuu miekat, jouset,
keihäät viikatteiksi saa:
rauha suuri kukkii maassa,
mailma sovuss' autuaassa
tuhat vuotta kukoistaa!
Siitä nään jo kaunist' unta:
syntyy rauhan valtakunta,
valo, vapaus vallitsee.
Kukkii luonto, maa ja kansa,
ihmisyys on kukassansa,
Herra, Herra hallitsee!