Hengen valon, opin teille
kaihos pojat Pohjanmaan,
mutta vastuksien vuori
vahva seisoi vastassaan:
kieli vieras kaikui tuolla,
henki vieras valtikoi;
sinne Suomen kielin sorjin
kansan laps' ei päästä voi.
Alla sorron, poljettuina
viel’ on pojat Pohjolan.
Yötä kestää, talviyötä,
aikaa unen ankean.
Kenpä nousee, kuss' on urho
vuoren muurit murtamaan?
Konsa koittaa kevät kallis,
aamu armas Pohjolaan?
Saapuu urho. Vuorta mittaa.
Mittaa hetken voimiaan.
Tuntee voimaa jäntereissään,
tulta suihkaa suonissaan.
Huutaa: »Vaikka pilviin asti
yltäis hornan vuori tuo,
uskon, rakkauden voima
syrjähän sen tuosta luo.»
»Uskon, lemmen tenhovoima
jumalainen voipi sen.
Usko, lempi vuoret siirtää
kautta voiman taivaisen.
Päivyttä et paistamasta
estää, vuori, enää saa!
Aika on jo aamun koittaa,
kevään kauniin kajastaa.»
Ryhtyy työhön, jaloon työhön
valon vakaa urho tuo.
Toiset valppaat valon urhot
avuksensa rientää luo.
Vallat öiset elämöivät,
raatajill' on raskas työ.
Mutta vuori murtuu, värjyy,
kaatuu, — poistuu pitkä yö.
Vastuksien vaskivuori
tiet' ei enää suljekaan
sätehiltä sivistyksen
suomalaiseen Pohjolaan.
Talvi taukos, yö jo haipui, —
loisti aamun aurinko.
Opin teille Pohjan poiat
riemuin rientää voivat jo.
Kevään kiuru, aamun airut,
huomenkelloin soitanto
tääll' ol’ Oulun Suomalainen
Yksityinen Lyseo.
Siitä ura uusi aukes,
alkoi uusi tiedon tie,
mikä opin kukkuloita
kohden nuorisoa vie.
Lehden kirkkaan Pohjolamme
sivistyksen historiaan
piirsi kerran koulu tuo, min
muistoa nyt juhlitaan.
Innostuksen, ihanteiden
kehto kaunis oli se,
uhrauksen hengen kukka,
»Alma mater» sadoille.
Kortta Suomen onnen kekoon,
onnen kekoon Pohjanmaan
kantanut se kaunist' ompi
monta, monta aikanaan.
Kylvöstänsä kaunihista
yhä herää hedelmää,
eikä muistons' eikä työnsä
konsaan unhoon meiltä jää.
Kiitosta ja kunniata
kaikukoon siis kannel nyt
heille, jotk' on päivän helteen
paahtavaisen kestänyt!
Käyneekö he elon teitä
tai on nurmen alla jo,
kiitostansa äänin kirkkain
kaikukohon kantelo!
Mutta kiitos korkein Hälle,
maan ja taivaan Luojalle,
kaiken hyvän antajalle,
lahjain suurten suojalle!
Hänpä eelleen siunatkohon
Suomea ja Pohjolaa,
niin ett' isänmaamme kerran
ihanammin kukoistaa!