Olet valkea maa nyt sa, Suomenmaa,
sinä taannoinen tappelotanner.
Olet valkeiden valtojen vapaa maa,
tuhatvetten ja virtojen manner.
Ja sortohon enää et sortua saa,
sinä valkeiden valtojen maa!
Oi, vapaus kallis, oi, valkoisuus!
Sitä Luoja ei lahjaksi suonut.
Sukupolvipa Suomeni uljas, uus
verell' ostanut sen on ja luonut.
Veri vuotanut kallis maan eestä on tään
yli hankien, lunten ja jään.
Veriruusut on punaiset puhjenneet,
monen urhon on riutunut rinta.
Sadat sankarihaudat on auenneet, —
oi, suuri on vapauden hinta!
Yli urhojen hautain käy vapauden tie. —
vie kukkia haudoille, vie!
Oi, terve, te valkeat, vapahat
sulorannat ja tienohot Suomen!
Koin kirkkahan ootte te kultaamat:
jalo valkeni vapauden huomen.
Pyhät vapauden virret nyt Suomessa soi, —
ole kiitetty, Luojani, oi!
Ilokai’uin te, kantelot, helkkykää!
Me nousimme sorron jo alta.
Kuni ollut se unta ois ilkeää,
niin vaipui jo pois väkivalta.
Se sorti ja särki ja raastoi ja söi,
vaan leijona Suomen sen löi.
Ja se päivä se konsaan ei koittaa saa,
jona Suomess' on sortoa moista;
jona sortajat kansaani orjuuttaa,
veli vainoopi veljeä toista.
Ken tohtivi koskea Suomeeni, ken,
kova kostopa lyövä on sen.
Ole, maani, sa polvesta polveen vaan
lumivalkoisien valtojen Suomi!
Kuki kauniisti kuin suviloistossaan
pihan pihlaja, tuoksuva tuomi!
Ole vapaa ja vahva ja horjumaton,
kuni uljahat kallios on! 7.V.1918.