KONDUKTÖÖRI. Matkamiehiä tekin olette! (poistuu).
HELNY (tulee juomasta ja istuutuu paikalleen).
HARRY (Beatrixelle). Vieläkö tekee mielesi rukkasia selkääni
ripustamaan, sinä synnin haamu.
BEATRIX (itkee ja valittaa eikä puhele mitään).
HELNY. Minä rukkaset pistin selkäänne vain huvin vuoksi.
HARRY. Voi sinua kullalla silattu... kovin oletkin roskainen sisältä.
(Raivostuen.) Sisälmykseni roihuavat tulisessa liekissä... Ensimmäiseen
koskeen heittäydyn niitä jäähdyttämään! Oi suuri Niagara, joudu
lähemmäs minua... Kamala naissuku! (Poistuu).
BEATRIX (ilkeästi). Terveisiä neljännelle rouvallesi (voihkaa) kuolen
nyt, kuolen!
HELNY. Olen tohtori myös, saanko luvan kuulostaa, jos olette
vaarallisesti kipeä?
BEATRIX. Jos olisitte niin hyvä!
HELNY (ottaa pillinsä, kuuntelee kaulasta, sydämestä ja rinnasta ja
lausuu): Ei tämä tauti tuota kuolemaa, olkaa vaan hiljaa. (Kaataa
pullosta punaista nestettä teelusikkaan ja antaa sen potilaalle ja
pistää lääkkeen sitten takaisin). Ottakaa tätä, tämä vahvistaa ja
rauhoittaa. Olkaa pitkällänne.
BEATRIX. Oih, voi kylkeäni ja rintaani pistää. Tule, kuolo, korjaa
minut parhaaseen talteen.
HELHY. Haluttaisiko kuulla lohdutuksen sanoja hengennaiselta, sanan
palvelijalta?
BEATRIX. Niin, pappia, pappia minä halajan sydämestäni.
HELNY. Pastori tulkaa, lohduttakaa häntä.
PASTORI. Oletteko todellakin halainnut kuulla lohdutuksen sanoja
minulta?
BEATRIX. Olen.
PASTORI. Oletteko sairas?
BEATRIX. Olen, olen!
PASTORI (tulee ja istuutuu Beatrixen viereen). Haluatteko ainoastaan
ruumiillisen sairauden tähden puhutella minua, vai tunnetteko piston
sielussannekin?
BEATRIX. Ei sieluani pistä, vaan selkääni ja rintaani pistää.
PASTORI. Ettekö todella tunne tuskia sielussanne -- pistoa omassa
tunnossanne? Ovatko nuo elämän vaiheet päässeet puhelemaan
omalletunnollenne? Onko se hereillä, tahi paatunut, kova kuin kallio,
taikka nukkuuko se vielä?
PEATRIX. Se nukkuu vielä.
PASTORI. Ettekö siis tahdo tietää pyhyyden suurista ihmeasioista... Vai
tahdotteko että puhelen omalle tunnollenne?
BEATRIX. Ei... ei millään muotoa... olen kiintynyt kerrassaan
maailmaan... tuohon yhteen mieheen, kun mieleni puhdistuu, sydämeni
uudistuu, sitten vasta haluan kuulla sellaisista oloista... Mutta
neuvokaa, hyvä pastori, kuinka tällaista koetusta tulee kärsiä ja
kantaa.
PASTORI. Tämän ajan vaivat ja kärsimykset ovat arvottomia, hetken
kestäviä. Unhottakaa ne! Olette vielä nuori ja kaunis, niin maksaneeko
yhtä miestä murehtia ja kulkea kyyneleitä vuodattaan hunnutettuna.
BEATRIX (kapsahtaa ylös). Siunattu pastori, nyt ymmärsitte, tuo oli
oikea lohdutus minun tilassani olevalle. Tähtäsitte sydämeeni... Olin
suruissani, nyt se menköön! En olleskaan ole enään sairas. Huntu
pois... mikä ruma hattu (ottaa peilin hattukorista, peilailee ja
sievisteleiksen, panee kauniimman hatun päähänsä.) Aijon esiintyä
näyttämöllä, mutta en huntuun käärittynä. Olen vielä liian nuori ja
kaunis... Saatte nähdä, että jollen ennen tämän viikon loppua ole
jonkun miehen aviosiippa, sydän käpynen, niin ei nimeni ole Beatrix
Lack, kyllä aina miehiä saa, kun vaan ei suremaan rupea ja yhtä miestä
varsinkin tuollaista ei ansaitse surra. Mitä joskin jäisin Rauhalan
asemalle, voisin jo tänään päästä avioliittoon. En sentään jää... Kyllä
niitä on Onnelassakin Aadamin poikia.
KONDUKTÖÖRI (tulee). Rauhalan asema, 5 minuuttia. Onko Rauhalaan
meneviä? (Poistuu.)
PASTORI (menee).
HELNY. Rippilaukkunne, arvoisa pastori.
PASTORI. En jääkään vielä Rauhalaan, vaan menen vain sitä katsomaan.
Neljäs kohtaus.
KAUPPIAS (tulee, istuutuu Helnyn viereen, silmäilee häntä hetkisen
merkityksellä. Kello soi kolmannen kerran).
PASTORI (tulee ja istuutuu Helnyn viereen).
BEATRIX (kiemailee kauppiaalle, kävelee edestakaisin katsellen häntä).
KAUPPIAS. Mihin menette, kunnioitettava neiti?
BEATRIX. Kotiini.
KAUPPIAS. Oletteko näiltä seuduin kotoisin?
BEATRIX. Olen.
KAUPPIAS. Näytätte erittäin sievältä ja lyhytpuheiselta tytöltä. Teistä
varmaankin tulisi hyvä emäntä talooni. Rupeatteko vaimokseni?
BEATRIX. Rupean.
KAUPPIAS. Jos nyt kohtaisimme tuomarin naimakontrahdin vahvistajaksi.
BEATRIX (osoittaa Helnyä). Tuossa neiti Palmer Philadelphian
pormestari.
KAUPPIAS. Kunnioitettava pormestari, neiti Palmer, olkaa hyvä ja
vahvistakaa meille naimakontrahti määräämättömäksi ajaksi.
HELNY. Onko teillä miten suuri omaisuus ja miten siitä olette
päättäneet.
KAUPPIAS. Minulla on iso kauppaliike, tehtaita, sahoja, myllyjä y.m.,
vaan niistä emme ole mitään suostumuksia tehneet, saavat mennä
asetusten mukaan?
HELNY. Onko morsiamella suurikin omaisuus.
BEATRIX. Peili kotonani, kureliivi, tämä hattukori ja muutamia
vaatekappaleita, ei minulla muuta mainittavaa ole.
KAUPPIAS (ojentaa paperin tuomarille).
BEATRIX (ojentaa myös, kauppias katsahtaa Beatrixen paperiin ja huomaa
nimen Beatrix olevan lemmityllänsä).
HELNY (lukee paperit. Kirjoittaa asiat muistikirjaansa ja pistää sen
taskuunsa). Julistan teidät naineiksi ja se maksaa 5 dollaria.