Mr HARRY WATSON.
Miss HELNY PALMER, lakitieteen professori, pormestari.
Mrs BEATRIX LACK, Harryn kolmas, laillisesti eroitettu vaimo.
Isäntä ISAKSSON, maanviljelijä Suomesta.
VIRGINIA STAAR, leipurin vaimo.
Leipurimestari YRJÖ TAIKINAINEN, Limpun kaupungista.
Naispastori.
Konduktööri, (nainen eli mies).
Kisälli.
Tukkukauppias WILLIAMS.
(Tapahtuma Ameriikassa, rautatien vaunussa.)
Ensimäinen kohtaus.
HARRY (istuu rautatievaunussa hienosti puettuna, kultasankaset rillit
nenällä, katsellen kenkiensä kärkiä, haukottelee ja hyräilee
lauluntapaan moneen kertaan):
Itse leivon liebuskaa,
Kun ei oo mulla maaduskaa (ja sitten)
Kaikista kauhein oli Beatrix häijy;
Sieluani, ruumistani piinasi ja väijyi
Suloutta naisen etsin nyt pian,
Unhotan Beatrixen luonnon ja vian.
HELNY (tulee oikealta, kaunis ja hieno, kädessä kukkavihko ja
päivänvarjo, kaulassa matkalaukku. Istuutuu kolmannelle penkille, selkä
Harryyn päin).
HARRY (katselee tulijaa, joka kokonaan lumoo hänet. Hetken hiljaisuus.
Sitten nousee hän ja kävelee hetkisen edestakaisin ja istuutuu
vastapäätä Helnyä, yksi tahi pari penkkiä välillä).
HELNY (ottaa laukustaan korukansilla varustetun kirjan, joka laukkua
lukitessa putoaa hänen polviltaan lattialle).
HARRY (nostaa kirjan lattialta ja tavattoman kohteliaasti kumartaen
tarjoo sen Helnylle lausuen): Suvaitsetteko apuani?
HELNY. Kiitollisuudella, arvoisa herra (ottaa).
HARRY. Mistä kertoelee tuo kirja? (seisoo Helnyn edessä, nyt ei heillä
ole penkkiä välillään).
HELNY. Amerikan vapauden sankareista (näyttää kuvan kirjan kannella).
Tunnetteko kenen kuva kaunistaa tätä? Katsokaa maamme suurimman pojan
Abraham Lincoln'in. Ihailen häntä, ylistän häntä, näen hänessä
ainoastaan suuruutta, ylevyyttä, enkä mitään huonoa ja halpamaista.
HARRY. Hän on vuodattanut paljon verta (istuu Helnyn viereen).
HELNY. Mutta miljoonain ihmislasten onni siunaa häntä ja hän on lähes
koko ihmiskunnan lempimä, sillä orjuuden ies, tuo ihmiskunnan
rasittavin kahle, on poistettu, katkaistu hänen vaikutuksestaan täällä
Ameriikassa. Ah, hän kultaisen vapauden jalo sankari!
(Kello soi juna lähtee.)
KONDUKTÖÖRI (tulee vaunuun, Helny osoittaa pilettinsä, kond. leikkaa
siihen reijän ja antaa piljetin takaisin Helnylle ja poistuu).
HARRY. Ylevä neiti, en rakasta vapautta, tuskin soisin sellaista sanaa
löytyvänkään sanarikkaassa kielessämme.
HELNY (ihmeissään). Ette rakasta vapautta, Amerikan vapaassa maassa?
Oletteko Ameriikan kansalainen?
HARRY. Ameriikan aurinko on minulle ensimmäiset valon säteet näyttänyt.
HELNY. Voi että armas isänmaamme tuollaisia kasvattaa!
HARRY. Hyvä neiti! Te jumaloitte vapautta.
HELNY. _The americans never, never, never will be slaves!_ (lue: ti
ämerikäns never, never, never vill bi slävs). [Ameriikkalaiset eivät
koskaan, koskaan, koskaan tahdo joutua orjiksi.]
HARRY. Rakastan orjuutta, neitiseni!
HELNY (innolla). Kuinka voitte rakastaa orjuutta, ihmiskunnan
sorretuinta kohtaloa?
HARRY. Armas neiti! Sydämeni syvyydestä, koko sielustani janoan
orjuutta. Sä hellä lemmen jumalatar, suo minun tänä kirkkaana päivänä
tulla vangituksi.
Vankeus, orjuus, kahleet hyvät
Kuolohon saakka, kestävät pyhät.
HELNY (itsekseen). Uh pelkään häntä! Hänellä on varmaan joku painava
suru tunnollaan, siksi rakastaa hän sellaista, jota järki, ihmisyys ja
sääli kammoo. Jospa voisin poloista lohduttaa, erehtyneen palauttaa
oikealle tielle. (Kovaa.) Olette kovin onneton, onnettomin, mitä
tunnen! Oletteko joutunut haaksirikkoon? Onko parhaat toiveenne ja
rientonne turhiksi rauvenneet? Lievittäkää huolienne haikeutta,
surujenne tuskia kaikella hyvällä ja ylevällä, mutta älkää orjuudella!
Haluaisitteko tulla Afrikan neekerikuninkaiden alamaiseksi?
Tahtoisitteko tulla myydyksi muutamasta dollarista, vaihdetuksi
johonkin orjaan, taikkapa vielä eläimeen, esim. kauniiseen koiraan tahi
muuhun sellaiseen?
HARRY. Ei vähintäkään aavistusta ole teillä suruistani! (Erikseen.)
Sinä teeskentelevä tai kokematon hento ruusu.
HELNY. Kuinka niin arvelette? (haistelee ruusua). Ymmärränhän puheenne
täydellisesti.
HARRY. Ette suinkaan; lempeä sielu! -- Orja sanan oikeassa
merkityksessä orja haluaisin olla -- vanki vangittu kultakahlehilla, oi
jospa te, ihanin ruusu ihanimmasta kukkatarhasta, olisitte
vangitsijani! Miksi nimittäisitte tuollaista orjaa? Lemmen orjaksi,
sydämen vangiksi sellaista nimitetään..-- Sulo neiti! Rakastan teitä,
ottaisin aviopuolisokseni!
HELNY. Ai, sellaiseksiko? En tiedä, tuskin olen ajatellut sellaista
(erikseen). Mitenhän James. Jollei James? (katsahtaa Harryyn. Kovaa.)
Oi olette niin herttainen, parempi kuin kukaan muu mies! Miten suloinen
tunne valtaa minut. Tuo outo mies tuossa penkillä on totisesti parempi
kuin äitini. Mitäs äiti kulta aattelisi, ainoa lempeni esine!
HARRY. Ei sovi muistella äitiä nyt.
HELNY. Ah miten suuremmoista! Rakkauteni kohdistuu kerrankin mieheen.
-- Lemmentunne valtaa minut nyt.
HARRY (hurskaasti). Niin mennä avioliittoon on naisen pyhin
velvollisuus sanoo suuri oppi-isämme, uskonnon sankari.
HELNY. Niin, niin totta minunkin kerran täytyy rakastua mieheen, sillä
pyhä kirja sanoo: Ei ole ihmisen hyvä yksin olla j.n.e. Ei olekaan,
kyllä pitää minunkin ottaa puoliso.
HARRY. Oi te herttaisin olento! Puhelette sielullenne iloksi,
sydämelleni riemuksi (itsekseen): Noin puhelee todellinen nainen, joka
ei ole emanssipatsioonin tyhmyyksillä villitty.
HELNY. Mutta mies on vaimon pää ja vaimon pitää olla miehelleen
alamainen on hengen määräys... Tuo kuuluu vähän kangertavalta...
ikäänkuin vapauteni olisi vaarassa.
HARRY. _Never mind!_ (Lue never meind!) Se on rauhoittavaa, saatte
huolettomat päivät... elämän vastaiset puolet kuuluvat pään
tehtäviin...
HELNY. Pään tehtäviin! Päätön saa elämän myötäjäiset puolet... Mutta
tuo ei saa tehdä haittaa... Tahdon olla päällä varustettu nainen. Helny
Palmer arvelee voivansa käyttää omaakin päätään...
HARRY. Neiti Palmer! Te ihana Helny! Olette viisas, olette järkevä!
Mikä vahinko, jos älynne, taitonne ja hienot kasvatuksenne hedelmät
tulisivat tukahdutetuiksi, toisen vallan alaisiksi! Ja niin
valitettavasti käypi usein avioliitossa, kun mies sattuu olemaan tyhmä
ja paha... Eipä ihme jos teidänlainen henkilö, miettii ja ajattelee
eikä silmät ummessa heittäydy avioliiton ansaan...
HELNY. Ette sanoistani loukkaantunut, älysitte tarkoitukseni ja tuo
ilahuttaa minua...
HARRY (innokkaasti). Vakuutan, että jos tulette omakseni, niin tahtonne
tapahtukoon myötä ja vastoin käymisissä aina ja alati.
HELNY. Ei teidän, eikä minun tahtoni saa olla vallitsevana, vaan
tasavallan me perustamme. Miten pyhät ja salaperäiset ensilemmen säteet
todellakin ovat!... Oi sinä rakkahin, olen orjasi, tahdon vangita ja
tulla vangituksi (ojentaa Harrylle kätensä, johon tämä tarttuu ja
suutelee sitä). Yksi pyyntö vielä. Sano minulle, sieluni ihanne,
monennenko kerran heittäydyt vangiksi tänä kirkkaana Herran päivänä?
HARRY. Oi sinä hempeä tenhotar lemmen taivahasta! Läheneisikö mikään
saastainen vangittu olento himmentämään hurskautesi pyhiä, puhtaita
aatteita. Tarvitsisiko viattoman uskonnollisen mielesi saastaista ilmaa
hengittää. Ei, enkelini, ensikerran Amorin nuoli pisti sydämeeni tässä
ahtaassa vaunussa.
HELNY. Todista näkymättömän korkeuden ja minun kuullen rakkautesi
olevan pyhän ja puhtaan kuin Afroditen kultakutrinen hiuskiehkura.
HARRY. Näkymättömän korkeuden ja sinun kuullessasi vannon, etten
rakkautta tuntenut (hämillään) tuskin tuntenut ennenkuin sulosilmäyksen
sinulta sain... Ensi lemmen säkeneet nyt säihkyvät Harry Watsonin
sydänahjossa...
HELNY. Nytkö toteutuu ihanimmat unelmani?
HARRY. Jos minua epäilet, taikka jos olen väärin vannonut, niin
kukistettuna, onnettomana poistukoon olemukseni ennen ilta-ehtoo
auringon sammumista tästä matalasta majasta... Täällä on hyvin lämmin!
(ottaa pois hattunsa).
HELNY. Oi Harry kulta! Juuri sinun laistasi halajan... Oi meitä
onnellisia riemun lapsia! (Helny ojentaa kätensä Harrylle.)
HARRY (suutelee kättä, kyyristyy, peruuki putoaa päästä, hän sieppaa
sen ja pistää päähänsä hyvin hämillään.)
HELNY. Paljas pääkö sinulla onkin? Peruukiako sinä käytätkin?
HARRY. Kuumetauti vei hiukseni, mutta ei se mitää tee, kyllä ne pian
kasvavat. Rakas Helny, tulevan vankeuteni pantiksi suothan hellimmän
suuteloistasi?
HELNY. Ei, armahani, vielä on aikaa. Kun pyhän solmun olemme sitoneet
ja kuoloon asti yhdistetyt... silloin saat. Odota kiltisti!
KONDUKTÖÖRI (tulee). Avaruus 15 minuutin kuluttua. (Poistuu).
HARRY. Avaruuden kultasepät ovat mainiot. Mennäänkös ostamaan
kultakahleet, Helny tuletko kanssani?
HELNY. En voi seurata sinua, lääkäri veti äskettäin hampaan suustani ja
käski senvuoksi tänään välttämään mikäli mahdollista ulkoilmaa.
HARRY. Noudanko ne yksin? Saanko luvan (ottaa paperilla Helnyn sormesta
mitan, suutelee sormea ja osoittaa paperin Helnylle). Helny! Mitä
kirjoitat tuohon?
HELNY. Annan piirtää sanat: "Pidän lupaukseni", mutta mitä sinä
kultaseni, omaasi piirrät?
HARRY. Ensimmäinen ja viimeinen (lähtee. Suutelee Helnyn kättä.
Ovessa tulee vastaan Beatrix, kasvot huntuun kätkettynä. Tuntee Harryn
entiseksi miehekseen).
Toinen kotitaus.
HELNY (yksikseen). James, James, mitähän James sanoo? Jos olisinkin
häntä rakastanut? Hän oli aina minusta niin hyvä. Pois kaikki arvelut,
ei sovi enää... Harry tuo kohta sormukset, niin hän tuopi ne...
BEATRIX (istuutuu seinän viereen oikealle, kasvot Helnyyn päin,
penkkipari heidän välillään, hattukori kädessä. Huokailee). Hohhoi,
Harry rakkahimpani, kuinka sinusta vielä pidän, voi, voi, vaikka olit
niin armoton ja sydämetön... Et nyt enään tuntenut omaa Beatrixeasi...
Ah sydämeni pakahtunee! (nousee, katsoo akkunasta). Jos hänen vielä
näkisin!
HELNY. Miestäkö, jonka ovessa kohtasitte, rakastatte?
BEATRIX. Niin, nimeni on Beatrix Lack. Kenen kanssa on minulla kunnia
puhua?
HELNY. Neiti Palmerin, Philadelphian pormestarin kanssa. Miksi
rakastatte tuota miestä?
BEATRIX. Hänen kanssaan olin avioliitossa puoli vuotta ja nyt jo
laillisesti erillään neljättä kuukautta ja vieläkin häntä ikävöiden
muistelen.
HELNY. Miksi erositte?
BEATRIX. Voi, armas neiti! Ette voi uskoa, hän oli armoton ja kova
minulle, vaikka toiselle rouvalleen oli ollut suloinen ja lempeä, vaan
rouva ei ollut voinut häntä kärsiä, vaan erosi, ja hylkäsi hänet.
(Huoaten.) Minä olin kolmas järjestyksessä.
HELNY. Kolmas järjestyksessä. Nyt hän tulee takaisin. Mrs (lue: missis)
Lack, pitäkää huntunne kasvoillanne ja luvatkaa olla hiljaa, siksi kun
teitä puhuttelen.
BEATRIX. Saatte luottaa!
HELNY. Onko hän ennen peruukia käyttänyt?
BEATRIX. Kaljupäähän hän aina on ollut ja kaljupäänä hän on
syntynytkin.
HARRY (tulee junaan ja vihellys kuuluu). Nyt Helny minun lemmityiseni!
Kas näitä ikuisia yhdyssiteitä! Anna kultani sormesi, tässä on omani.
HELNY. Ei... Sormusta en ota, enkä suostu mihinkään pyyntöösi, ollaan
yhtä vieraat kun ennenkin, (Erikseen.) James, James, lapsuuden toveri!
Sinua olen taitanutkin rakastaa kauvan vaikka nyt tunnen sen vasta...
HARRY. Totta kai! Herran nimessä mikä päähäsi pisti... mistä tuo
muutos? Voi minua poloista... Voi sydänparkaani, minkä kolahduksen
sait... Helny rakas, eihän toki, tahdotko peljästyttää minua? Helny
voitko hyljätä minut, voitko antaa rukkaset... Kurja mies, olenko
saanut rukkaset? Miesten kauhut, joista ei puheltavan suvaittaisi
(kavahtaa ylös seisoalle ja painaen päänsä akkunaan, on ikäänkuin
tainnoksissa).
HELNY (ottaa penkiltä rukkaset, pistää ne neulalla Harryn takkiin
kiinni hartioiden kohdalle).
HARRY (lähtee kävelemää edestakaisin). Ah, voi, niinkuin veitsellä
olisit leikannut haavan sydämeeni.... niin, niin, haavan haavan
viereen. Vielä entisetkin verta vuotavat... murhaava palo riehuu
rinnassani. Vettä, vettä, vesipisara virkistäisi sisälmyksiäni (menee
toiseen vaunuun vettä juomaan).
HELNY. Mrs (lue: missis) Lack, olkaa hiljaa.