Isabella Duncanin huvilan edustalla Kensingtonissa seisoi pieni
15-vuotias juutalaispoika ja oli ikävissään. Hän seisoi siinä
vartioimassa, tunsiko joku mielenkiintoa taloa kohtaan. Charles
Brookton oli perusteellinen mies, ja juutalaispojallahan oli hyvää
aikaa. Joukkueen johtaja tahtoi tietää, oliko kadonneella Isabellalla
joitakin suhteita ja oliko joku hänen takanaan.
Pieni, tumma israeliitta ei ollut nähnyt ketään ihmistä. Hän
oli leikkinyt kaneilla ja varustautunut monioilla arvottomilla
pikkuesineillä pihamaalta. Aluksi oli hän ollut hyvin varova, mutta kun
ei ketään kuulunut, jota hän olisi voinut vakoilla, muuttui hän yhä
välinpitämättömämmäksi. Ja niin tapahtui että Jonas Fjeld ja Isabella
Duncan yllättivät nuoren herran juuri kun hän huvittelihe pistämällä
nuppineuloja erään vanhan kanin takamuksiin.
Pojan huono omatunto kävi selvästi ilmi. Hän kirkui kuin pieni porsas,
kun Fjeld tarttui hänen pitkään kaninkorvaansa ja veti hänet sisään
huoneeseen.
-- Juutalaispojat ovat hyvin harvinaisia tässä kaupunginosassa, lausui
hän, jotenka on parasta että hieman tarkemmin tutkimme häntä. Hän
on arvattavasti vakoilija. Eipä olisi laisinkaan soveliasta, että
Charles Brookton, asioiden tällä kannalla ollessa, saisi tietää, että
hänen järjestämänsä omalaatuinen kuolinlento Pohjanmeren yli onkin
epäonnistunut. Mutta nyt meillä ei ole aikaa hänen kanssansa. Onko
teillä joku kellari, joka on sovelias säilytyspaikka tälle otukselle?
Minkä jälkeen juutalaispoika suljettiin erääseen puolipimeään
kellariin, minkä paksut seinät vaimensivat hänen porunsa. Koska hän oli
osoittanut suurta mielenkiintoa kaneja kohtaan, sai hän sinne yhden
sellaisen leikkitoveriksensa.
Isabellan mennessä sisään pukeutumaan, keskusteli Fjeld puhelimessa.
Hän tapasi Burnsin ja kertoi hänelle asiain tilan sekä pyysi häntä
järjestämään kaiken, mikä koski Hampsteadissa kuolleen vanhuksen
hautaamista. Burns oli kuin tulessa ja tappuroissa.
-- Brookton on tullut takaisin kaupunkiin, sanoi hän. Hän valmistaa
suurta iskua. Huomenna pidetään suuri rosvojoukon kokous, mutta meidän
on mahdoton saada selville missä se tapahtuu... Avustajani sanovat että
Charles on aivan raivona ja aikoo 24 tunnin kuluessa Lontoossa päästää
valloilleen kaikki helvetin voimat.
Fjeld kävi vakavaksi. Hän meni kellariin ja veti esille juutalaispojan.
Nuori herra oli nyt koko joukon paremmalla tuulella, sillä hänen
oli onnistunut saada henki kanista, mikä seikka täytti tuon pienen
murhaajapennun salaisella ylpeydellä.
Kun hän tuli takaisin ateljeeriin, seisoi siellä Isabellakin. Hän
oli nyt kokonaan mustiin puettu ja häneen oli tarttunut ihmeellinen
levottomuus.
-- Kuulepa, poikaseni, sanoi Fjeld ankarasti, kuka sinun on pyytänyt
pitämään silmällä tätä taloa?
Juutalaispoika koetti näyttää typerältä.
-- Ei kukaan.
Fjeldin luja koura kosketti hieman pojan käsivartta. Hän huudahti
kimakasti.
-- Se on siis Brookton, jatkoi Fjeld ja hänen rautaiset sormensa
tekivät jälleen pienen liikkeen.
-- Niin on, kirkasi poika.
-- Vai niin, se on hyvä. Kuulepa nyt, pikku babiani, missä Brooktonilla
on tapana pitää kokouksiaan?
-- En tiedä... Ai, ai...
-- Tänä iltana pidetään suuri kokous. -- Missä? Kas niin, suu puhtaaksi
vaan, taikka minä likistän sinut kenkävoiteeksi. Ymmärrätkö sitä, sinä
lihava kaneelinkuori?... Isäsi kait aikoo myös sinne?
-- Aikoo, ulisi poika. Aiotaan pitää kokous nyrkkeilyklubin kellarissa
Hampsteadissa...
Fjeld irroitti otteensa pojan kädestä.
-- Siltä varalta että olet valehdellut, meillä on kellarissa
tynnyrillinen vihreää suopaa, johon pistämme sinut. Jos puhut totta,
saat punnan ja tappamasi kanin. Toistaiseksi on sinun jäätävä tänne.
Saat pitää hyvänäsi kellarin. Neiti antaa sinulle patjan maataksesi
sekä vähän ruokaakin. Mutta älä koetakaan karata, sillä silloin sinun
on pestävä musta sielusi valkeaksi vihreällä suovalla.
Juutalaispoika vietiin jälleen kellariin ja hän vakuutti innokkaasti
tekevänsä itsensä ansioituneeksi saamaan sekä punnan rahan että
kuolleen kanin.
-- Kas niin, nyt saimme tietää senkin. Ystävänne Charles Brookton aikoo
saada huomenna koko kaupungin kapinaan. On vaadittava uhreja, ja minkä
tähden?
-- Niin, minkätähden?
-- Sentähden että hän on rakastanut teitä.
Nuori nainen naurahti pilkallisesti.
-- Hän saa tuntea rakkauteni, lausui hän miltei raa'asti... Minä menen
tuohon kokoukseen, lisäsi hän. Meidän on hankittava itsellemme pääsy
sinne keinolla millä hyvänsä.
-- Se käy kyllä vaikeaksi. Luulenpa melkein, ettei siitä kokouksesta
tule yhtään mitään. Ystäväni Ralph Burns pitää varmaankin siitä asiasta
huolen.
Isabella laski kätensä hänen käsivarrellensa.
-- Rakas tohtori Fjeld, lausui hän, olisin teille ijäti kiitollinen,
jos olette poliisille puhumatta missä tuo kokous pidetään. Minä tunnen
tuon n.s. nyrkkeilyklubin Hampsteadissa. Se on pieni sali, mutta voitte
olla varma siitä, että siellä huomisiltana on koossa Europan pahin
kuona. Spartakismin ja bolshevismin kaikkein vastenmielisin roskajoukko
on näinä päivinä saapunut Lontooseen. Siinä on joukossa ihmisiä nimeltä
Peters, Abram Kornitzky, Verloff ja Zimmerman. Oo -- saada kaikki nämä
miehet yhdellä kertaa käsiinsä -- kootuiksi kuin yhdeksi ainoaksi
niskaksi, jolle saa antaa telottajakirveen pudota!... Kuulkaahan,
tohtori Fjeld, minulla on jo suunnitelma. Te ette saa minua estää...
Ettekö käsitä, että kuollut isä-raukkani huutaa kostoa... Kostoa ja
jälleen kostoa...
-- Se voi maksaa teille itsellenne henkenne, väitteli Fjeld vastaan.
-- Henkeni ei ole minulle minkään arvoinen, vastasi hän torjuvasti.
-- Viimeisten 24 tunnin kuluessa olen oppinut tuntemaan teidät. Minusta
olisi tuskallista kadottaa ystävyytenne.
Heikko puna nousi Isabellan kasvoille.
-- Kuulkaa minua, tohtori Fjeld, sanoi hän lempeästi. Jos olisin
tavannut teidät aikaisemmin, olisin ehkä uskonut että elämällä on
toinenkin tarkoitus kuin vain kosto.
Norjalainen lääkäri nousi liikutettuna.
-- Elämä pettää meitä kaikkia, mutisi hän. Se antaa meille enemmän
vihaa kuin rakkautta.
Syntyi parin minutin äänettömyys.
-- Minä teen kuten tahdotte, sanoi vihdoin tohtori Fjeld. Mutta yhdellä
ehdolla. Jos luotatte minuun, niin kertokaa minulle, kuinka murhasitte
Greyburnin ja ne muut.
Isabella nousi säikähtyneenä.
-- Te siis tiedätte sen.
-- Tiedän.