Myöhään eräänä iltapäivänä tuli yksitaso lentäen Brooklandin
kilparadalle.
Suuren kilpa-ajoradan ja lentokentän tarkastaja seisoi juuri vakavasti
puhumassa Scotland Yardista tulleen herran kanssa, joka tahtoi saada
kuulla, oliko kukaan kentän monista lentäjistä päivän kuluessa nähnyt
erästä armeijan lentokonetta, joka sangen omituisella tavalla oli
kadonnut sotilaiden lentokonevajasta Edinburghin lähellä.
Salapoliisi kertoi juuri lähempiä yksityiskohtia tästä tilaisuudesta,
joka paljon muistutti varkautta, mutta jota myös saattoi ajatella
mielipuolen teoksi.
-- Se lensi itäänpäin, sanoi hän, mutta se tapahtui kai ainoastaan
silmienlumeeksi. Sillä ei suinkaan mies Norjaan aikonut. Onpa siinä
tavaton kovanonnen kolaus: ilmapallon ja lentokoneen menetys samana
päivänä.
Tarkastaja ei vastannut. Hän seisoi kiikari silmiensä edessä ja
tarkasteli innokkaasti yksitasoa, joka ilmeisesti valmistautui
laskeutumaan maahan.
-- Oliko se Handley Pageracer? kysyi hän.
-- Oli oikein. Uutta hävittäjätyyppiä.
-- Tuolla se on tulossa, sanoi tarkastaja tyynesti. Senlaatuisia ei ole
monta tässä maassa.
Salapoliisi oli lentää selälleen ihmetyksestä ja ilosta.
-- Sepä vasta on onnenpotkaus, sanoi hän. Toivon teitä auttavan minua
vangitsemaan pakolaisen ja varkaan.
-- Ilomielin, vastasi tarkastaja. Sallitteko, että käyn sisältä
noutamassa revolverin?
Pienellä yksitasolla ei kuitenkaan näyttänyt olevan kovinkaan paha
omatunto, kun se rohkealla liukulennolla suuntasi matkansa maata
kohden, juuri sen paikan lähelle, missä molemmat hyvin asestetut miehet
seisoivat sitä odottamassa.
-- Hän osaa taitonsa, mutisi tarkastaja, käsi karkeakaliberisella
revolverillaan. Se on varmaan vaarallinen mies.
Heille ei kuitenkaan jäänyt aikaa mielipiteiden vaihtamiseen, sillä
kone tanssi jo suuren linnun tavoin yli ruohopeitteisen maan tuskin
50 metrin päässä paikasta, missä salapoliisi ja tarkastaja odottivat
uhriaan.
Molemmat herrat toimivat ripeästi ja rohkeasti. Samassa
silmänräpäyksessä, kun yksitaso pysähtyi, lepäsi tarkastajan käsi sen
siivellä, salapoliisin seisoessa ohjausluukun luona.
Lentokoneessa oleva mies ei kuitenkaan näyttänyt kiinnittävän heihin
mitään mainittavampaa huomiota. Hän hyppäsi maahan ja auttoi koneesta
pois nuoren kalpean naisen, jonka suuret silmät loistivat omituisesti.
-- Miten jaksatte? kysyi hän.
-- Paljon paremmin, vastasi nainen, jonka liikkeissä oli jotakin
kuumeentapaista kiirettä, minkä salapoliisi käsitti aivan väärin. Tässä
oli toimittava nopeasti. Hän laski kätensä rotevakasvuisen miehen
olalle.
-- Lain nimessä vangitsen teidät, sanoi hän tärkeän painokkaasti.
Lentäjä kääntyi häneen päin.
-- Joutavia, sanoi hän lyhyesti... Voitteko hankkia minulle auton?
Salapoliisi katsoi hölmistyneenä ensin häntä ja sitten naista. Hän
totesi, että nainen oli suorastaan hiton kaunis, mutta palasi heti,
joskin hieman epävarmana, velvollisuuksiensa täyttämiseen.
-- Tämä on valtion yksitaso, lausui hän ankarasti. Se on varastettu.
Kuinka voitte asian selittää?
Rotevakasvuinen mies vilkasi salapoliisia ensi kerran. Hänen silmiinsä
ilmestyi terävä välähdys, joka sai salapoliisin hämmentymään. Onpa
tosiaan vaarallinen mies, ja salapoliisi tavoitteli revolveriansa.
Tarkastaja, joka oli tehnyt saman päätelmän, teki samoin.
-- Kuka te olette, kysyi Scotland Yardin mies, äänessä tällä kertaa
kahden revolverin voima, ja kuinka kykenette tyydyttävästi selittämään
valtion omaisuuden varkauden?
-- Minulla ei ole aikaa selittää yhtään mitään, lausui mies. Ja minä
neuvon teitä panemaan pois revolverit -- vaikka sanottekin olevanne
Scotland Yardista. Mr Redpath on ystäväni eikä hän pidä siitä, että
henkilökunta tekee tyhmyyksiä... Tahdotteko olla ystävällinen ja kutsua
tänne auto? Voitte päästä siinä mukana takaisin Lontooseen. Tarkastaja
on kyllä ystävällinen ja ottaa haltuunsa lentokoneen sekä toteaa että
kaikki on kunnossa... Nimeni on tohtori Jonas Fjeld.
Hämmästyksissään irroitti salapoliisi heti kätensä revolverista. Hän
oli ammatissansa nuori, mutta Jonas Fjeldin nimellä oli hyvä kaiku
Scotland Yardissa. Siitä miehestä kerrottiin monta juttua... Ja hän
tiesi hänen olevan päällikön, mr Redpathin, henkilökohtainen ystävä.
-- Pyydän anteeksi, sanoi salapoliisi nopeasti ja työnsi syrjään
hämmästyneen tarkastajan revolverin. Ymmärrättehän, tohtori Fjeld, että
tilanne oli jonkun verran epäilyttävä, eikä minulla ollut kunniata...
Auttaahan te käskitte?
Fjeld hymyili.
-- Kyllä. On muuan asia, joka on järjestettävä viipymättä, Se koskee
tätä naista. Teen työtä yhdessä Scotland Yardin kanssa. Te tulette
aivan kuin lähetetty, minä tarvitsenkin juuri nyt miestä...
Mutta salapoliisi o!i jo matkalla puhelimeen, tomu pölisi pilvenä hänen
kiireisissä askeleissaan.
Tarkastaja kohotti kohteliaasti hattuaan.
Riippui ilmeisesti jostakin väärinkäsityksestä, lausui hän ja naurahti.
-- Riippuu siitä, kuinka asian ottaa. Tosiasiallisestihan minä olenkin
tämän koneen varastanut.
-- Mitä tarkoitatte, naurahti tarkastaja typerästi.
-- Tahdotteko tehdä minulle palveluksen, jatkoi Fjeld. Lähettäkää
sähkösanoma Burnt Islandin lentokentälle, että tohtori Jonas Fjeld on
tavoittanut kiinni havaintoilmapallon Jäderenissä Norjassa ja että
se lähetetään ensi laivalla Newcastleen, arvatenkin jo huomenna. Ja
sanokaa myös että yksitaso on täyshyvässä kunnossa ja että se huomenna
tuodaan lentoteitse Burnt Islandiin. Tahdotteko hankkia minulle jonkun
siihen työhön? Tässä on 100 puntaa. Hyvästi.
Tohtori Fjeld ei odottanut hämmästyneen tarkastajan vastausta, vaan
otti naisen -- tuon ihmeellisen kauniin, mutta kalpean naisen, --
käsipuoleensa ja riensi veräjälle. Salapoliisi oli toiminut ripeästi ja
auto oli siinä jo odottamassa.
-- Minne? kysyi kuljettaja.
-- Ajakaa Hampsteadiin, niin saatte siellä myöhemmin tarkemman
osoitteen. Mutta antaa kuljettajan ylittää Englannissa säädetyn
suurimman nopeuden niin paljon kuin suinkin.
-- Isäni, isä parkani, lausui hiljaa nuori nainen ja kätki kasvonsa
käsiinsä.