Nuo kaksi kuollutta shakinpelaajaa vietiin ensiksi poliisilääkärin
vartiohuoneeseen. Sieltä lähetettiin ruumiit korkeammalle tieteelle
Pasteur-laitokseen, missä vanha professori Le Rousc vielä hallitsi
basilleja ja basillinviljelijöitä.
Poliisi oli tällä välin vaikeudetta todennut molempien vainajien
henkilöllisyyden niiden paperien avulla, jotka löydettiin heidän
taskuistaan. Molemmat olivat englantilaisia. Toisen nimi oli Simpson
ja toisen Greyburn. Heidän toimialastaan ilmaisivat paperit vähän tai
ei mitään. Mutta näytti siltä, kuin olisivat he elättäneet itseään
tilapäisellä keinottelulla. Ainakin viime aikoina näytti keinottelu
menestyneen hyvin, sillä vainajien papereitten joukosta löydettiin
kaksi viidenkymmenentuhannen frangin maksuosoitusta Crédit Lyonnaisiin.
Scotland Yardilta sai Parisin poliisi vainajista joukon varsin
omituisia tietoja. Heidän poismenonsa ei ollut yhteiskunnalle mikään
suurempi tappio. Kumpaakaan heistä ei ollut ennen rangaistu, mutta he
olivat lukemattomia kertoja seisoneet vankilan kynnyksellä. He olivat
olleet kantavieraita peliluolissa, yökahviloissa ja aamuhuoneustoissa.
He elivät kädestä suuhun yhdessä Sohon henkevän rikollisylimystön
kanssa ja olivat mestareja kaikenlaatuisissa peleissä. Simpson oli
aikaisemmin ollut sekaantuneena suureen vääränrahan tekijäin juttuun,
mutta oli luovaillut niin taitavasti, että oli päässyt vapaaksi
kaikesta. Greyburnia epäiltiin ryöstömurhasta, mutta oli hänet
todistusten puutteessa laskettu vapaalle jalalle.
Viime aikoina olivat he pysyneet rauhallisina. Mutta mieliala Sohossa
ei ollut heitä kohtaan yhtä suopea kuin ennen, riippuipa se nyt
sitten jostakin henkilökohtaisesta riidasta taikka yhteisen asian
kavaltamisesta.
Lopuksi pyysi Scotland Yard ranskalaiselta poliisiprefektuurilta
lupaa saada hieman lähemmin tarkastella tätä asiaa, joka kieltämättä
oli sangen salaperäinen ja herätti aavistuksen rikoksesta. Englannin
viranomaiset päättivät lähettää paikalle yhden miehistään Lontoosta.
Hän ei tällä haavaa ollut virantoimituksessa, mutta hän tunsi Englannin
rikollismaailman ja sitä lähellä olevat piirit paremmin kuin kukaan muu
nyt elävä poliisimies tai rikosasiain tuntija. Hänen nimensä oli Ralph
Burns.
Sillä aikaa asetettiin nuo kaksi ruumista leikkauspöydälle. Le Rousc
itse johti oikeuslääketieteellistä tutkimusta, vaikka se ei oikeastaan
kuulunutkaan hänen alaansa.
Lääkärien suureksi kummastukseksi ei löydetty mitään suoranaisen
myrkytyksen merkkejä. Molemmat vainajat olivat olleet voimakkaita
ja terveitä ihmisiä, eikä heidän hurjisteleva elintapansa ollut
suurestikaan vahingoittanut heidän ruumiinrakennettaan. Ei voinut puhua
äkillisestä aivotulehduksesta tai muusta sellaisesta.
Kumpaisessakin tapauksessa oli suoranaisena kuolemansyynä sydänhalvaus
tai lähemmin määritellen veritulppa. Mikä sen oli aiheuttanut, sitä
taas oli erinomaisen vaikea ratkaista. Näytti kuitenkin siltä, kuin
olisi tapahtunut veren ankara maksoittuminen, mutta oliko se tapahtunut
ennen vai jälkeen kuoleman, oli asian luonteeseen katsoen vaikea
määrätä.
Otettiin useita verinäytteitä ja tehtiin useita viljelemiskokeita,
jotta saataisiin tutkituksi, oliko vereen jollakin tapaa joutunut
myrkyllisiä mikroobeja, mutta tulos oli kielteinen.
"Minä luulen", kirjoitti Le Rousc lausunnossaan ruumiinavauksesta,
"että nämä molemmat omituiset kuolemantapaukset on katsottava
yhteisen syyn aiheuttamiksi. Molemmat miehet ovat kuolleet samassa
silmänräpäyksessä ja samalla tavalla, ja se otaksuma on sangen lähellä,
että joku yhteinen ulkonainen tai sisäinen vaikutin on aiheuttanut
heidän kuolemansa. Jos he olisivat yht'aikaa juoneet myrkkyä tai heidän
vereensä olisi ruiskutettu jotakin myrkkyainetta, niin olisi asia ollut
selvä. Mutta emme ole voineet löytää jälkeäkään mistään sellaisesta."
"Toistaiseksi", lopetti kuuluisa professori, "täytyy tieteen
tyytyä toteamaan se seikka, että molemmat englantilaiset ovat
kuolleet sydänhalvaukseen. Tämän syy on kuitenkin kumpaisessakin
tapauksessa tätä nykyä selittämätön ja täytyy se toistaiseksi merkitä
tieteelliseksi mysteerioksi."
Tämän lausunnon jälkeen luopui Parisin poliisi asiasta, jonka sen
jälkeen otti tutkittavaksensa kuuluisa Ralph Burns. Greyburnin ja
Simpsonin ruumiit vietiin paarihuoneeseen, heidän harvat jälkeensä
jättämät tavarat jätettiin säilytettäviksi Hotel des Etrangersiin
Malesherbesin puistokadun varrelle ja -- sitten ei asiasta enään
puhuttu Parisissa.
Ainoastaan tuon omituisen shakkipelin katselijat keskustelivat
merkillisestä tapahtumasta vielä jonkun aikaa, jotkut heistä
järjestivät uudelleen sen sisilialaisen pelierän, minkä molemmat
englantilaiset olivat aloittaneet, ja pelasivat sen loppuun
menettämättä henkeään.
Sitten koko juttu häipyi menneisyyteen. Mutta vain näennäisesti.
Todellisuudessa se avasi portin itseensä helvettiin, jossa Paholainen
istui ja levitti vaarallista valoansa yli maiden ja kansojen.
Mutta vielä ei kukaan sitä aavistanut -- ei edes Ralph Burns, joka
muutamia päiviä murhenäytelmän jälkeen saapui vaunuissa ajaen Gare du
Nordista Café de la Régenceen. Hän oli kovin innoissaan nilkuttaessaan
poliisiprefektuuriin, ja syvästi mietteissään, kun palasi sieltä
takaisin.