_Bierken, v. Otter, Björnram_ ja _Hierta_ tunkeilevat uteliaina ja
liikehtivät _Klickin_ ympärillä, joka ei näytä saavan suunvuoroa.
HIERTA (kävelee touhukkaana etualalla). Charmant, charmant...
v. OTTER (keskellä seisovasta ryhmästä). Par la barbe... parbleu...
BIERKEN (v. Otterille). Lakkaa siitä murisemasta.
BJÖRNRAM (terävästi). Antakaa hänen kertoa! Missä on kuningas?
BIERKEN. Mitä aikoo herttua ja laivasto?
KLICK (istuutuen nojatuoliin; hengästyneenä). Odottakaa...
Heinäkuisessa helteessä...
v. OTTER (on kaatanut taskumatistaan pieneen pikariin ryypyn). Ryyppy,
veli hyvä.
HIERTA. Mepä olemme jeevelinmoisia poikia, charmant.
KLICK (otettuaan ryypyn). Yötä päivää ratsulla, kurkussa tomu ja
sieraimissa Suomenlahdelta ruumiitten haju...
BIERKEN. Näitkö Suursaaren sankaria?
KLICK. Herttua ei ole Suursaaren jälkeen tehnyt mitään, laivasto
makaa Viaporissa, ja kapina kiertää kulovalkeana laivalta laivalle.
Huhuttiin, että kuningas aiottiin vangita ja kutsua kansakunnan kokous
päättämään itsenäisen Suomen hallitusmuodosta. Toiset kannattavat
Jägerhornia ja tasavaltaa, toiset ovat valmiit antamaan Suomen kruunun
Kaarle herttualle, jos hän nousee veljeänsä vastaan. Ja kuningas kulki,
kuulema, höperönä laivan kannella ja tuhersi itkua.
HIERTA (muiden nauraa hohottaessa). Qu'elle bagatelle!
BIERKEN. Mutta me olemme kuulleet, että kuningas on jättänyt laivaston
ja on matkalla maa-armeijaan?
KLICK. Niin on, sillä herttua on Juudas eikä sankari. Hän ei nosta
miekkaa veljeänsä vastaan, mutta jättää hänet meidän käsiimme. Hän
on luvannut kuninkaalle lähettävänsä täksi illaksi saarilaivaston
Haminanlahteen tukeakseen muka meidän hyökkäystämme ensi yönä Haminaa
vastaan. Mutta samalla hän on antanut sanansa kapinallisille, ettei
laivasto tule ampumaan laukaustakaan joukkojemme hyökätessä. Herttua,
nähkääs, odottaa, että me suoritamme työn ja hän saa "tahrattoman"
kruunun. (Nousee.) Mutta siinä hän erehtyy.
BJÖRNRAM. Vasta hiljan saapuneena en ole oikein varma, mitä veljet ovat
täällä suunnitelleet. Loistavia tekoja, luulen?
BIERKEN. On kyllä aiottu jos jotakin. Mutta mitä tehdä täällä keskellä
Husulan soita. Miehistö sairastelee ja...
KLICK. Sitä parempi. Sillä meistä, vain meistä riippuu nyt Suomen
kohtalo. (Lähestyen, melkein kuiskaten.) Vai ettekö tiedä, että
kuningas on matkalla tänne, Husulaan.
v. OTTER. Parbleu, hän juoksee kuin jänis surmanpensaaseeni
KLICK. Hän on käsissämme. (Siirtyy vasemmalle taka-alalle, jää
odottavana katsomaan taustalle päin.)
HIERTA (pelästyneenä). Mi-mi-missä on Jä-Jä-Jägerhorn?
BIERKEN (epäluuloisesti). Siitä asti, kun hänet korotettiin
ylipäällikön ajutantiksi, näyttää hän viihtyvän huonosti seurassamme.
BJÖRNRAM (viekkaasti). Älkäämme ihmetelkö, veljet. Kuka meistä ei
nauttisi suosiota, jos sitä meille tippanenkin pirahtaisi.
KLICK (lähestyen; tuimasti). Mitä täällä uskalletaan? (Björnramille.)
Pyrittekö kylvämään keskuuteemme epäröintiä ja kateutta? (Kaikille.)
Jägerhorn ratsastaa parhaillaan Anjalan tietä kuninkaan edellä, ja
kuningas ajaa vaunuissa omaa kuolemaansa takaa. Joka leiriin hän kylvää
kapinaa, ja joka pysähdyspaikassa ottaa kuninkaan vastaan mykkänä
tuijottava joukko. Kuoleman silmät tuijottavat, kuningas näkee sen,
mutta hän ei uskalla palata, sillä Haminan valloitus on hänen ainoa
pelastuksensa. Odottakaa ja totelkaa.
BJÖRNRAM. Mikään ei ole minulle mieluisampaa kuin totella mestariamme.
Mutta en ole tosiaankaan täysin varma mitä sanovat sotamiehet _meidän_
leirissämme asiasta, lähes puolet ruotsalaisia ja...
v. OTTER. Jaa, pojat, taistelevatko ne vihollista vastaan vielä
sittenkin kun...