BIERKEN (tuijottaa synkkänä eteensä).
BJÖRNRAM (on vetäytynyt erikseen oikealle).
EHRENSTRÖM (katkaisten vaitiolon; epävarmana). Eversti ratkaiskoon...
SPRENGTPORTEN (nousee kuin tehden ratkaisevan päätöksen; kylmästi,
hymyillen). Everstikö? Kenraali edelleen, jos suvaitsette. Pettymykset
ja sotataito ovat opettaneet minua turvaamaan myös selkäpuolen.
(Siirtyy vasemmanpuolisen pöydän luo.) Niin, herrat puhuivat — jos
kuulin oikein — kuninkaan kuolemasta. En kiellä sen miellyttävyyttä.
Mutta minua ei huvita olla mukana pienessä hommailussa. Niinpä
tarjoankin teille toisen taistelun ja koston tien, loistavan ja
rikkaan... Suvaitkaa. (Vetää esille useita rahapusseja; heittäen niitä
pöydälle.) Dukaatteja, tarkkaan punnittuja, ja kultaruplia, jokainen
viisitoista hopearuplaa... Jakakaa keskenänne.
BIERKEN (jäljessään _Björnram, v. Otter_ ja _Hierta_ lähestyvät pöytää
ahneina).
JÄGERHORN. Odottakaa. (Sprengtportenille.) Mistä ovat nämä rahat ja
mitä varten ne ovat aiotut?
SPRENGTPORTEN (nauraen). Suuren Katariinan myötäjäislahja Suomen
ylimyksille. Me olemme tervetulleet Venäjän hoviin. Minulle on
vakuutettu kenraalimajurin arvo keisarinnan armeijassa. Ja minä
puolestani takaan jokaiselle teistä arvonylennyksen upseerina.
Tulkaa mukaan. Keisarinna on nyt helposti kiihoitettavissa sotaan.
Me marssimme hänen armeijansa etunenässä tänne, lyömme ruotsalaiset
joukot ja nostamme kansan aseisiin, mihin kaikkeen yksin ollen emme
kykene. Vallankumouksia ei saada aikaan ruusuvedellä, vaan lyijyllä ja
kullalla. — Täällä on, hyvät herrat.
BIERKEN (mukana _v. Otter_ ja _Hierta_ lähestyvät jälleen).
JÄGERHORN (jäätävän ivallisesti). Onko Suomen aateli todellakin noin
rappiolla? Ja sen vanhemmatkin jäsenet? Te, jotka olitte jo silloin
syntyneet, kun saman Venäjän keisarinna silpoi tämän kansan kahteen
osaan. Oletteko nyt, kun irstaan Katariinan ruokahalu vaatisi siitä
loputkin, valmiit palvelemaan juomarahoista tsaarittaren pöydässä?
v. OTTER. Nuori mies, aiotteko loukata vanhan soturin kunniaa?
HIERTA. Ma foi, emmekö ole ritareita sans peur et sans reproche?
BIERKEN (siirtyy keskustelemaan Ehrenströmin ja Björnramin kanssa).
SPRENGTPORTEN. Rakas Brutukseni on ollut aina hyveen harjoituksessa
mestari. Mutta ensimmäinen myös sen sokeudessa. — Olla hyveellinen
Ruotsin herrain parissa on samaa kuin käydä lampaana susien seurassa.
Vai miten ovat Ruotsin kuninkaat tällä vuosisadalla maksaneet
velkojansa? Miljoona livreä silloin tällöin Ranskan Ludvigeilta.
Millä on rakennettu Ruotsin laivasto? Ranskan lahjuksilla. — Ja nyt,
kun Ludvigin raha-arkku on tyhjä, on Kustaa valmis myömään Suomen
ruplista ja kopeekoista, jos vain Venäjä suostuu heittämään Norjan
suojattomaksi. Samaan aikaan hän ottaa vastaan almuja Turkin rahassa.
Ja juuri sillä, muhamettilaisella kullalla, hän palkkaa meitä varten
pyövelin, jollemme ajoissa saa taaksemme voimaa. (Istuutuu.)
JÄGERHORN. Mitä turmeltuneempia ovat Ruotsin herrat, sitä varmemmin
voittavat lahjomattomat miehet.
KLICK. Kumpikaan herroista ei näytä huomaavan, että liittymällä
Venäjään tehdään laskuvirhe. Te unohdatte, että tällä kansalla on
oma sielu ja sydän, josta se ei voi hetkessä luopua. Sen tuhannet
pakomatkat korpeen, takanaan risteilevät kasakkalaumat, ovat syöpyneet
kauhukuvina sen vereen. Piilopirteissä vietetyt pitkät päivät ja
pelonalaiset yöt ovat jättäneet sen mieleen tuijottavan vihan. Eivätkä
voi suomalaiset miehet unohtaa raiskattujen kotiensa raunionäkyjä,
ei tässä polvessa eikä vielä tulevissakaan. Hekö ottaisivat avosylin
vastaan itärajalta marssivat — "_vapauttajat_"?
SPRENGTPORTEN (ylpeänä). Rohkeneeko täällä joku väittää, että Savon
kansa on unohtanut Brahelinnan everstin, hyväntekijänsä, rohkenen
sanoa? Ja onko muussa Suomessa jo haalistunut se kunnia, jonka se
sai erään nuoren upseerin nostaessa Kustaa kuninkaan mitättömyydestä
valtaan? En usko. En saata uskoa.
KLICK. Kaikki hyvät työt muuttuvat tämän kansan mielestä rikoksiksi
sinä hetkenä, kun niitten tekijä on liittynyt sen periviholliseen.
JÄGERHORN (täydestä sydämestä; tuskassa). Emmekä me, Seestan herran
kiitollisimmat oppilaat, kykene ymmärtämään, kuinka hän voi muuttua
tasavaltalaisesta tsaarittaren palvelijaksi.
SPRENGTPORTEN (pilkallisesti). Ja lisäksi sama mies, joka oli
nuorukaisena rojalisti. Ette, sillä te näette vasta viitan, jota
mies kulloinkin kantaa, ette viitan kantajaa, jonka täytyy vastata
vuosisadasta. — Hyvät herrat, sallinette minulle tuon pienen huvin:
hieman kiirehtiä historian etanaa.
JÄGERHORN. Luulen ymmärtäväni tuon tarinan viitoista ja etanasta, jonka
tuntosarvet näyttävät hamuilevan itää. Mutta tämänpä tähden juuri: vain
ratkaiseva teko, joka yhdistää meidät kuin rovion huimailtava liekki
sulkee marttyyrit samaan syliin...
SPRENGTPORTEN (keskeyttäen; käskevästi). Ratsuni!
BIERKEN poistuu täyttämään käskyä palaten nopeasti takaisin.
JÄGERHORN (jatkaa ajatustaan). Vain sellainen teko on itsenäisyytemme
alku. Jokainen luopumus tasavalta-ajatuksestamme on tänä hetkenä rikos.
SPRENGTPORTEN (Ehrenströmille; surumielisyys sanojensa alla). Juhana
Albert, sinä nuorin oppilaistani, satutko muistamaan, mitä olen joskus
sanonut totisesta patriootista?
EHRENSTRÖM. Sen muistan ikäni: "Ken ei tee kaikkea, ei tee mitään
isänmaan puolesta", ja se on ollut meille kaikille pyhänä käskynä.
SPRENGTPORTEN (nousee; Jägerhornille, tähän katsomatta). Juhana Antti
Jägerhorn, ymmärrätkö: siihen "kaikkeen" kuuluu myöskin _rikos_. Lähden
Venäjälle, "luopumuksen" häpeälliselle tielle. Jollen sieltä käsin
kykene luomaan tähän maahan valtakuntaa, on "rikokseni" sen ainakin
pelastava joutumasta _erämaaksi_, jollaista suojamuuria Pietarissa
kyllä suunnitellaan rakennettavaksi Ruotsia vastaan. Jo tämäkin
riittäisi lohdutuksekseni kuolinvuoteellani. — Hyvät herrat, lupasin
teille äsken loistavaa kostoa. Nyt näette: sillä on myöskin musta
varjonsa. Ratkaiskaa.
EHRENSTRÖM (intomielisesti). Päällikköni, jokainen ajatus, joka on
polttanut mieltäni, on teidän antamanne. Ketä seuraisin, ellen teitä,
vaikkapa... rikokseen?
JÄGERHORN. Koko se voima, jolla olen vääryyttä vihannut, on nyt kypsä
tyrannin surmaamaan. Se rakkaus, jolla olen teitä, veljet, Valhallassa
rakastanut, on nyt Spartacuksen rakkautta kohtaloveljiinsä. Minäkin
kutsun teidät rikokseen, mutta rikoksista tahrattomimpaan. — En voi
olla tänä hetkenä kiittämättä kohtalon jumalaa, joka on antanut tänään
minulle takaisin kaiken nuoruuteni voiman, juuri nyt, kun rikoksista
jaloin meidät vaatii omakseen. — En epäile siis minäkään sanoa:
valitkaa.
SPRENGTPORTEN. Ken seuraa minua, lähteköön oitis, ken jää, hän
hoitakoon täällä... hautoja (mitaten silmillään läsnäolevaa seuraa,
joka, lukuunottamatta oikealle jäänyttä Björnramia, on siirtynyt
Jägerhornin edellisen repliikin aikana lähemmäksi koroketta) ja
haudoilla... vaivaiskoivuja. (Tekee tervehtivän liikkeen, poistuu
peräovesta.)
KLICK on noussut Sprengtportenin viime sanojen aikana korokkeelle ja
antaa lujin puristuksin kätensä Jägerhornille.
JÄGERHORN (nousee portaisiin).
KLICK (seuraa hänen jäljessään).
EHRENSTRÖM (katsahtaen kysyvästi jäljelle jääneisiin; äkkiä). Minä
seuraan Suomen ylpeintä ylimystä! (Poistuu peräovesta.)
BIERKEN (lähestyy etualan pöytää; päättävästi). Kunniavelka on
maksettava. (Ottaa pöydältä pari rahapussia; työntäen toisen v. Otterin
kouraan.) Siinä on, sinä vanha pukki. Voit maksaa kaikki lemmenvelkasi
summamutikassa. (Poistuvat peräovesta.)
HIERTA (on tullut pöydän luo ja siepannut yhden rahapusseista; lähtien
toisten jälkeen, Björnramille). En voi sietää heitettävän rahoja
huonoihin käsiin... au revoir. (Poistuu peräovesta.)
BJÖRNRAM vetää peräoven kiinni, katsahtaa oikealle ja portaisiin,
syöksyy äkkiä pöytää kohti, ryhtyy kahmimaan rahapusseja taskuihinsa,
kasvoilla varkaanahne ilme.
Väliverho.