_Hedvig Maria_ ja eversti _von Otter_ univormuun puettuna tulevat
peräovesta. Jälkimmäinen on oikea miekan, maljan ja naisen rehevä,
mutta jo ohi loistopäiviensä elänyt ritari.
HEDVIG MARIA (aikoen poistua oikealle). Emännän velvollisuudet...
v. OTTER. Sukkela keino päästä lentoon. (Kaikille.) Katkera sallimus,
nuoret veljeni. (Viitaten punoittavaan nenäänsä.) Mitä loistavammaksi
käy tämä maallinen majakkani, sitä nopsemmin lentävät ohitseni elämän
perhoset.
EHRENSTRÖM. Ne pelkäävät kuolemaa jättiläisliekissä!
HEDVIG MARIA (hymyillen veikeästi). Hetkiseksi, herra eversti. (Poistuu
oikealle.)
v. OTTER. Tulivuoressa! Siitä saakka, kun tapahtui Lissabonin
maanjäristys, olen verrannut itseäni kraateriin, jolle nainen on
onnellinen tilaisuus maanjäristyksen järjestämiseen.
EHRENSTRÖM. Ja nainen joutui pakokauhun valtaan.
v. OTTER (taputtaen Ehrenströmiä olalle). Ei aina, ei aina, nuori mies.
(Lyöden kättä Jägerhornille.) Mutta, nuori ystäväni, teiltä tulin
kysymään, miten käy sotamiehen, jolta puuttuu ruuti ja ammukset.
JÄGERHORN (hymyillen). Hänen selkäpuolensa saa ottaa kuulat vastaan.
(Viittaa v. Otteria istumaan ja itsekin istuutuu vasemmalle.)
v. OTTER. Parbleu! Oikein vastattu. (Istuutuen.) Ja siihen tilaan on
nyt joutunut koko pataljoonani. Mitä meidän on tehtävä? Kysyn sitä koko
upseeristoni puolesta. Sotahuhut vahvistuvat...
EHRENSTRÖM. Älkää surko, herra eversti. On olemassa mies, joka osaa
hankkia kultaista ruutia ja sillä sekä lyijyä että kuoleman mustaa
ruutia.
v. OTTER. Kuningasko, se lurjus, joka keskellä katovuotta juoksi
hovista hoviin, ihaili Roomaa, metsästi Neapelissa ja tanssi
Versailles'issa, parbleu, tanssi sotakassan tyhjäksi? Se tyhjähousuko...
EHRENSTRÖM. Kuningasko? Ehei. — Ettekö ole kuulleet, että hän
perusti Tukholmaan pelihelvetin ja rakentaa sen tuloilla parhaillaan
hullujenhuonetta...