_Argillander_ astuu sisään.
ARGILLANDER (Bierkenille; nauraen). Sellaisesta tarjouksesta ei
hengenmiehen sovi kieltäytyä, sillä valvomaan on meitä käsketty...
(Siirtyy Björnramia kohti.)
EHRENSTRÖM. Pojat, juhlasaliin! Ja booli kuntoon.
BIERKEN (herrojen kääntyessä poistumaan). Kaksi boolia! (Poistuu
Klickin, Ehrenströmin ja Hiertan seurassa peräovesta.)
BJÖRNRAM. Kirkkoherran monien hengellisten lahjain joukossa lienee myös
armolahja selittää unennäköjä? Vai luetaanko se teologiassa synniksi?
ARGILLANDER. Mitä kauemmin olen tutkistellut synnin olemusta, sitä
sopuisammaksi ovat mielestäni käyneet synti ja hurskaus. Summa summarum
theologiae...
BJÖRNRAM. Miten selitätte siis tämän tapauksen, joka on ihmeellinen
kuin uni? Kuningaskala ja patrioottien leijonanharjainen otus syöksyvät
parhaillaan samaan nieluun ja kiiskenpoikaset perässä...
ARGILLANDER. Virranmutkaan painun ja jökötän kuin ahven kivellä.
BJÖRNRAM. Oikein. Minä kierrän lokkina, tarkaten oikeaa hetkeä...
ARGILLANDER. Niinpä niin, etsikkoaikaa... Ja vanha ahven hotkaisee
silloin maaruunsa kiiskenpoikasen toisensa perästä... yhteiseksi
avuksi...
BJÖRNRAM (tarjoten kätensä). Siihen mennessä...
ARGILLANDER (lyöden kättä). Kuin ahvena kivellä. (Kulkevat taka-alaa
kohti.)