Tämän tärkeän ennustuksen suhde toiseen tulemiseen. -- Osittainen ja
esikuvauksellinen toteutuminen Johannes Kastajassa, -- Oikea
toteutuminen. -- Näky pyhällä vuorella. -- Ihmeellisiä
vastaavaisuuksia. Elijan, esikuvan ja vastakuvauksellisen Elijan
välillä. -- Aika on käsissä. -- Katsaus. -- Elijan seuraaja, Eliisa.
"Katso, minä lähetän teille Elijan, tuon profeetan, ennenkuin
se suuri ja peljättävä Herran päivä tulee. Ja hän kääntää isäin
sydämet lasten puoleen, ja lasten sydämet heidän isäinsä puoleen,
etten minä tulisi ja löisi [s.o. muutoin minä tulen ja lyön]
maata kirouksella". Mal. 4: 5, 6.
Tutkistellessa todistuksia, jotka osottavat ajan olevan käsissä
Messiaksen valtakunnan pystyttämiselle maan päälle, emme saa jättää
huomioonottamatta sitä ennustusta, joka näyttää, että Elijan tuleminen
tapahtuu sitä ennen.
Tekstimme lausuntotapa on omituinen. Ajatus näyttää olevan, että Elijan
tehtävä tulee olemaan _kääntää_ vanhemmat nöyrään, lapsenkaltaiseen
tilaan ja että, tehtyänsä heidät taipuvaisiksi ja oppivaisiksi, kuten
pienet lapset ovat, kääntää heidän sydämensä eksytyksistä, synnistä ja
uskottomuudesta ja saattaa heidät jälleen sopusointuun "isäinsä" kanssa
-- nimitys, jonka hebrealaiset antavat _uskollisille_ patriarkoilleen
ja profeetoilleen.
Malakian ennustus, viimeinen sanoma, jonka Jehova lähetti Israelille,
näyttää tehneen syvän vaikutuksen heihin -- etenkin kaksi viimeistä
lukua, jotka erityisesti tarkottavat Messiaksen tuloa ja niitä
erityisiä koettelemuksia, joita Herran läsnäolon päivä toisi mukanansa.
(Katso Mal. 3: 1--3, 13--18; 4: 1--6.) Päättäen tästä, että
koettelemukset tulisivat olemaan aivan erikoista laatua, saivat he
lohdutusta kahdesta viimeksi mainitusta värssystä, jotka lupasivat,
että profeetta Elija, joka kerran on käännyttänyt koko kansan Baabelin
palveluksesta Jumalan palvelukseen, tulisi takasin valmistamaan heitä,
ennenkuin se vaikea koettelemuksen aika alkaisi, jonka Messiaksen
tuleminen toisi tullessaan.
Tämä ennustus ei _täyttynyt_ Herramme ensimäisessä tulemisessa -- ei
Messiakseen enemmän kuin Elijaaseenkaan nähden. Epäilemättä ennustus
tarkottaa toista tulemista; "Liiton Lähettilään" tulemista kunniassa ja
voimassa; ja suuren hädän ja koettelemuksen päivää Herran päivänä sinä
aikana. Kristuksen esiintyminen esikuvaukselliselle Israelille ja sen
suuri hätä, joka kohtasi heitä kansana, kun he hylkäsivät hänet, oli
kumminkin, niinkuin Jumala oli ennustanut ja aikonut, varjo, joka
monessa yksityiskohdassa valaisi tässä ennustuksessa esitettyjä
asioita. Johannes Kastaja teki, Elijan hengessä, Israelille työn, joka
oli luvatun Elijan tehtävän kaltainen, mutta hän ei onnistunut siinä;
ja seuraus oli, että hätä (kirous) tuli tämän kansan yli. Oikean
Elijan, jota profeetta tarkottaa, oli tehtävä suuri työ koko "maalle",
valmistaakseen koko ihmiskuntaa toista tulemista varten; ja hän tulee
myös aluksi epäonnistumaan, ja seurauksena siitä tulee suuri hätä
(kirous) kohtaamaan koko maata.
Profeetan mainitsema Elijan tuleminen tapahtuu "_ennen kuin_" tämä
"suuri ja peljättävä Jehovan päivä tulee". [Katso I osaa, Luk. 15.] Ja
koska, niinkuin juuri osotimme, Jehovan suuri päivä alkoi vuonna 1874,
ja tulee jatkumaan neljäkymmentä vuotta ja päättymään, kun pakanain
ajat päättyvät, maailman ja Saatanan vallan täydellisellä
kukistumisella koko maan päällä ja Immanuelin -- Kristuksen, Jeesuksen
ja hänen pyhiensä -- pukemisella täydellisellä vallalla ja
hallituksella, on meille tärkeätä tässä osottaa, että _Elija on
tullut_. Hänen ei ole onnistunut käännyttää maailman sydämiä
lapsenkaltaisuuteen ja oikeaan vanhurskauden ymmärtämiseen; ja
sentähden tulee suuri hädän aika, niinkuin Jumala ennakolta näki ja
ennusti. Sen kautta tulee Jumala vaikeiden ja katkerien kokemuksien
kautta opettamaan ihmiskunnalle läksyjä, joita heidän on kunnollisesti
opittava, valmistuakseen kiitollisuudella ottamaan vastaan
Kristushenkilön -- Jehovan Lähettilään uudessa liitossa -- kaikkine
oikeudenmukaisine järjestelyineen, lakeineen, j.n.e., jotka kuuluvat
tähän liittoon.
Ensimäisessä tulemisessa tuli, niinkuin juuri olemme nähneet, monet
Jumalan lupauksista täytetyiksi pienemmässä määrässä yksityiselle
kansalle, Israelille, valaisemaan suurempia ja suuremmoisempia
todellisuuksia, jotka tulevat toimeenpantaviksi Kristuksen toisessa
tulemisessa. Ja samoin kuin ihmetyöt, parantamiset j.n.e. esittävät
suuria asioita, jotka tulevat tapahtumaan tuhatvuotiskautena, ja
Herramme ratsastaminen aasilla esitti suuremman vallan, majesteetin ja
kunnian ottamista toisessa tulemisessa, kaikkien kuninkaiden kuninkaana
ja herrain Herrana, samalla tavalla esitti _ihminen_ Kristus Jeesus,
ja hänen pieni oppilasjoukkonsa, kirkkauden Herraa, korkealle
korotettuna, yhdistettynä pyhiensä, hänen morsiamensa ja
kanssaperillistensä kanssa toisessa tulemisessa. Ja juuri siten
Johannes Kastaja ja hänen opetuslapsensa, jotka olivat samassa
toimessa, hänen kanssaan ja alaisinaan, koettaessaan käännyttää
Israelia ja valmistaa heitä ottamaan vastaan Messiasta, _esittivät
oikeaa Elijata_ (todellista kristillistä Seurakuntaa), jonka työ on
ollut _koettaa_ käännyttää maailmaa ennen Messiaksen -- hengellisen
kirkkauden Herran ja kaikkien kuninkaiden Kuninkaan tulemista
maailmaan. Johannes Kastajan, joka tuli Elijan hengessä ja voimassa, ei
onnistunut puhdistaa (reformeerata) Israelia, ja seuraus siitä oli
(Matt. 17: 12), että Israel hylkäsi Jeesuksen lihassa ja tuotti
ylitsensä suuret "_koston päivät_", hätää ja vihaa (Luuk. 21: 22.)
Samoin on käynyt, vaikka laajemmassa määrässä, _oikea ja suurempi
Elija_ on epäonnistunut käännyttäessään ja valmistaessaan maailmaa
vastaanottamaan kirkkauden Kuningasta, ja on nyt, seurauksena siitä,
suuri vihan päivä tuleva maailman yli sulattamaan, pehmittämään ja
nöyryyttämään kaikkia ja valmistamaan heitä sydämestänsä huutamaan: --
Hosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Jehovan nimeen!
Siten näkee, että _Seurakunta lihassa_ (Kristushenkilö lihassa -- Pää
ja ruumis) on _kirkkauden Seurakunnan_, Jehovan voidellun, Elija tahi
edelläkävijä. Ei nimiseurakunta, vaan oikea vihkiytynyt Seurakunta,
joka haudan tuolla puolen tulee olemaan suuri Voideltu Lunastaja, --
juuri tämä muodostaa Elijan. Sen kutsumus on rangasta eksytyksiä ja
syntiä ja viitata kirkkauden valtakuntaan. Herramme Jeesus ja apostolit
ja sen jälkeen kaikki uskolliset Kristuksessa Jeesuksessa, kuuluvat
tähän suureen vastakuvaukselliseen Elijaaseen, profeettaan tahi
opettajaan -- samaan luokkaan, (Pää ja ruumis), joka piankin on
muodostava kirkkauden Kuninkaan. Se työ, jota seurakunta nyt toimittaa,
on ainoastaan valmistus tulevaa työtä varten mikäli se koskee maailman
reformeeraamista (uudistamista). Kuninkaallisessa asemassaan on
Seurakunta tekevä maailman puolesta sen, mitä se ei onnistunut tekemään
Elijaana, opettajana.
Älköön meitä käsitettäkö väärin: me olemme tätä ennen osottaneet, ettei
ole ollut Jumalan suunnitelman mukaista käännyttää maailmaa
evankelikautena. Hänen tarkotuksensa ei ollut sellainen, vaan hänen
aikomuksensa oli ainoastaan, että Seurakunnan valitseminen ja
koetteleminen tapahtuisi nyt ja maailman siunaaminen Seurakunnan,
Kristushenkilön kautta tapahtuisi tätä seuraavassa aikakaudessa. Siinä
ei ole mitään ristiriitaa kun sanomme, että Elija (Kristus lihassa) _on
koettanut_ käännyttää maailmaa ja epäonnistunut siinä, paitsi mitä
osittaisiin uudistuksiin tulee; sillä vaikka Jumala tiesi ja ennakolta
sanoi, että tehtävämme maailmassa enimmäkseen epäonnistuisi paitsi
pienen lauman valitsemisessa, antoi hän kumminkin Herramme kautta
tehtäväksi _koettaa_ kääntää maailmaa, kun tämä sanoi: "Menkää kaikkeen
maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille", koska hän
tiesi näillä ponnistuksilla olevan hyvän vaikutuksen meihin itseemme.
Koska tunnemme hänen ennustaneen nykyistä epäonnistumistamme, mutta
tulevaa menestystämme, voimme iloita silloinkin kun näemme, miten
me kuluneina kahdeksanatoista vuosisatana olemme verrattain
epäonnistuneet, tietäen, ettei todellisen Elija-luokan työ ole ollut
turhaa, vaan on saanut palvella jumalallista tarkotusta kehittämällä
todellista Seurakuntaa, todistaen maailmalle -- joka todistus tulee
olemaan hyödyksi maailmalle määrättynä aikana.
Johannes Kastaja ei ollut todellinen maahan palannut Elija, eikä
Seurakuntakaan sitä ole; mutta samoin kuin oli totta, että Johannes
toimitti Elija-tehtävän Israelille (Luuk. 1: 17), valmistaakseen heitä,
ja esitti Herraa lihassa, niin on tämä myös totta Seurakunnasta -- se
toimittaa ennustetun Elija-tehtävän maailmalle "Elijan hengessä ja
voimassa" ja ilmottaa Herramme toista tulemista melkein samoilla
sanoilla, joita Johannes käytti ensimäisessä tulemisessa: "Keskellänne
seisoo se, jota te ette tunne. Hän on se, joka minun jälkeeni tulee,
joka minun edelläni on ollut." -- Joh. 1: 26, 27.
Kaikki eivät voineet ottaa vastaan Johanneksen todistusta, tai
käsittää, että hän oli edelläkävijä Kuninkaalle lihassa. Jos he
olisivat käsittäneet sen, olisivat he sen kautta valmistuneet ottamaan
vastaan Jeesusta Messiaksenansa. Kaikille niille, jotka hyväksyivät
Johanneksen sanoman ja ottivat vastaan sen ja ottivat todella vastaan
Kristuksen, _teki_ Johannes oikean Elija-tehtävän. Niinkuin Herramme
sanoi heille Johanneksesta (Matt. 11: 14): "Jos _tahdotte uskoa_: Hän
on Elijas, joka oli tuleva"; vaikkakaan Johannes ja hänen tehtävänsä,
eivät täydellisesti täyttäneet ennustusta Elijaasta, niinkuin ei
Herrammekaan _lihassa_ täyttänyt kaikkea mitä oli ennustettu
Messiaksesta. Hän oli kaikille, jotka saattoivat ottaa vastaan hänet,
Jehovan Voideltu, vieläpä ennenkuin hän oli edes päättänyt
uhritointansa, tahi tullut kirkastetuksi tahi palannut toimittamaan
suurta virkaansa Messiaksena tahi Lunastajana. Johannes itse,
ensimäisessä tulemisessa, oli todella jossain määrin kehitys siitä
esikuvasta, joka alkoi Elija henkilössä ja tehtävässä; ja Johanneksen
tehtävä ensimäisessä tulemisessa esikuvasi Seurakunnan lopputehtävää
toisessa tulemisessa. Tämän jäsenet, Kristuksen jalat lihassa --
Elijaan jalat -- julistavat valtakuntaa. (Jes. 52: 7.) Niille, jotka
"_voivat_ vastaanottaa sen", ilmotamme kirkastetun Kristushenkilön
valtakunnan käsissä olevaksi; ja samoin olemme "_niille, jotka voivat
vastaanottaa sen_", osottaneet ennustettua vastakuvauksellista Elijata.
Luultavasti eivät toiset tule "vastaanottamaan sitä", vaan odottanevat
edelleen, että joku yksityinen henkilö on tuleva täyttämään Malakian
ennustukset, eivätkä niinmuodoin "tunne etsikkonsa aikaa", ennenkuin se
suuri hädän päivä palaa niinkuin uuni.
Siis huomaa, että Elijan (Kristus-henkilön lihassa) epäonnistuminen
käännyttäessään ja ennalleenasettaessaan maailmaa oli yhtä paljon
ennakolta aavistettu seuraus kuin Johanneksen epäonnistuminen Israelia
käännyttäessänsä. Siitä huolimatta tulee kumminkin sama Elija-luokka,
kirkastettuna ja puettuna vallalla, tuhatvuotiskautena, siunaamaan ja
opettamaan maailmaa ja asettamaan ennalleen kaikki, niinkuin on luvattu
kaikkien pyhäin profeettain suun kautta (Apt. 3: 19--21); ainoastaan
nimeen ja yhtäläisyyteen nähden tulee Elija-esikuva lakkaamaan
maallisen kilparatamme päätyttyä. Sopusoinnussa tämän kanssa olivat
Herramme sanat vastaukseksi opetuslasten kysymykseen: "Miksi sitten
kirjanoppineet sanovat, että Elijan pitää tulla ensin?" Herramme ei
vastauksessaan anna täydellistä selitystä siitä, että Elija oli esikuva
ja Johannes oli sen jatkona ja samalla kertaa sen esikuvauksellinen
täyttymys, j.n.e., -- asioita, joita opetuslapset eivät silloin olleet
valmistuneet ymmärtämään ja joiden ymmärtämiselle ei ollut aikakaan
silloin tullut; ja Herramme lisää sentähden, osottaessaan Johanneksen
_epäonnistumista_ täyttäessään osaksi ennustusta: "Elija kyllä
[vanhimmat käsikirjotukset jättävät pois sanan _ensin_] tulee ja
asettaa kaikki kohdalleen." (Matt. 17: 11.) Nähtävästi oli hänellä
mielessä oma ihana tehtävänsä tulevana aikana, kun hän on yhdistettynä
kirkastetun "ruumiinsa" kanssa, jonka evankelikausi oli valitseva ja
koetteleva. Hänen katseensa tunki esiripun taakse, tuhatvuotiskauteen,
ja hän näki Elija-luokan otetuksi ylös tulisissa vaunuissa suuressa
kirkkaudessa ja voimassa -- henkisesti korotettuna.
_Naista_ käytetään kuvana, kun on kysymys Seurakunnasta yksin,
erotettuna Herrastaan ja Päästään. Erotettuna ja erillään Herrastansa,
Yljästä, on hän kihlattu neitsyt. Mutta tässä tapauksessa käytetään
kuvana miestä, Elijata, koskei se tehtävä, jota esikuvataan, ole
Seurakunnan tehtävä erotettuna Herrastansa, vaan molempien yhteinen
tehtävä. Herramme oli Seurakunnan edelläkävijä lihassa ja
(Elija-henkilön) pää yhtä varmasti kuin hän on voittavan Seurakunnan --
Kristus-henkilön -- pää. On useita toisia tapauksia, jolloin miestä
käytetään kuvana, kun molempien -- Kristuksen Jeesuksen ja hänen
ruumiinsa, Seurakunnan -- _yhteistä_ tehtävää esikuvataan: esimerkiksi
Aaron ja kaikki hänen jälkeläisensä ylimmäispapillisessa virassa
esittivät Herraa, ja alipapit hänen ruumiinsa jäseniä; Melkisedek
esitti samalla tavalla _koko ruumista_ kirkkaudessa; samoin Mooses,
David ja Salomo. Niinmuodoin on Raamatun kanssa sopusoinnussa käyttää
Elijata kuvana esittämässä Kristuksen ja seurakunnan _yhteistä_
tehtävää.
Jos ajattelemme sitä luokkaa, jota Elija kuvasi, miten selvän
kaunopuheinen olikaan se "_näky_", jonka Herra salli kolmen
opetuslapsen nähdä kirkastusvuorella. (Matt. 17: 1--9.) Se oli näky,
joka koski tulevaa valtakuntaa, sanoo meille Pietari (2 Piet. 1:
16--18). Herramme, kirkastettuna, esiintyi säteilevänä heidän
silmissään, Mooseskuvan esittäissä Moosekselaista eli laki-armotaloutta
ja Elija kuvan esittäissä evankelista- tahi kristillistä armotaloutta.
Molemmat taloudet tähtäävät ja osottavat ja puhuvat Kristuksen uhrista
ja kärsimyksestä ja siitä kirkkaudesta, joka on tuleva.
Ennenkuin jätämme tämän aineen, tahdomme osottaa muutamia piirteitä ja
tapauksia profeetta Elijan, esikuvan, elämässä ja verrata niitä
Seurakunnan, vastakuvauksellisen Elijan, historiaan, yhtäläisyyksiin,
jotka varmastikin tulevat hämmästyttämään kaikkia, jotka eivät ole
niitä ennen huomanneet. Että vertaus tulisi havainnolliseksi, asetamme
nämä yhtäläisyydet rinnakkaisiin sarakkeisiin.
Nämä yhtäläisyydet ovat silmiinpistävät eivätkä ole satunnaisia. Ja se
seikka, että Elija oli tuleva ennen sitä suurta päivää, ja että me
_nyt_ Seurakunnassa olemme löytäneet vastakuvauksellisen Elijan, johon
profeetta Malakia viittasi, on pidettävä _uutena_ todistuksena siitä,
että aika on käsissä -- että Herran suuri päivä on tullut. Mutta paitsi
tätä on tässä esikuvassa toisien raamatunpaikkojen todistamia
viittauksia, jotka ovat aijotut pyhien opastamiseksi ja valmistamaan
heitä toimittamaan tehtävänsä hyvin ja vahvistamaan ja ylläpitämään
heitä sinä myrskyisenä päivänä, joka jo on aivan käsissämme.
Meitä ei ollenkaan haluta kuvata synkkää taulua: mieluummin tahtoisimme
ajatella ja osottaa sitä ihanuutta, joka seuraa suurta vihan päivää, ja
sarastavan tuhatvuotispäivän iloja, kuin kaikkea masentavaa lähimmässä
tulevaisuudessa, joka käy täydellisen auringon nousun edellä. Mutta on
tärkeää, että pyhiä ainakin jossain määrin edeltäkäsin varotetaan
kohtaavista tapauksista, etteivät he niiden sattuessa kauhistuisi tahi
joutuisi epätoivoon, vaan, edeltäkäsin varustettuina, kykenisivät
ottamaan vastaan niitä; ja myöskin että täydellisemmin voisivat antaa
arvoa niille siunauksille, joista he nykyään nauttivat, että he
kaikella ahkeruudella toimisivat, niin kauvan kun _on_ päivä; sillä
tulee yö [paljon pimeämpi aika verrattuna nykyseen, jota kutsutaan
päiväksi], jolloin ei _kukaan voi tehdä työtä_. -- Joh. 9: 4.
Nykyinen pieni hetki, ennen rajuilmapilvien puhkeamista maailman yli on
suuressa määrässä sopiva aika Elija-luokan työlle ja vastaa
myötäkäymisen päiviä sekä Elijan että Johanneksen elämässä. Se on
sopiva aika henkilölliselle kasvamiselle armossa ja tiedossa kuin myös
totuuden levittämiselle -- suotuisin aika, mitä koskaan on tunnettu.
Miten aikaset totuuden etsijät, berealaiset esimerkiksi, olisivatkaan
iloinneet sellaisista apuneuvoista, joita me nyt omistamme
täydellisissä ja painetuissa rinnakkaisraamatuissa, konkordansseissa
(aakkosellisissa selityskirjoissa kaikkiin Raamatun sanoihin),
historiallisissa teoksissa, encyklopedioissa (yleistieteissä),
sanakirjoissa ja muissa arvokkaissa apu-teoksissa, joita myydään
sellaisiin hintoihin, että niitä voidaan hankkia, ja jotka ovat
maksuttomasti käytettävinä yleisissä kirjastoissa, keskinkertaisissakin
kaupungeissa. Ja tähän kaikkeen tulee vielä lisäksi sarastavan
tuhatvuotispäivän enenevä valo ja kaikkien luokkien kyky ymmärtävällä
tavalla lukea ja ajatella omasta puolestaan. Sellaisilla apuneuvoilla
ja sellaisien asianhaarojen vallitessa saattaa oppia Jumalan sanasta ja
suunnitelmista enemmän yhdessä päivässä kuin ennen oli mahdollista
oppia koko vuodessa epäsuotuisempina aikoina. Eikä myös milloinkaan ole
ollut aikaa, joka olisi ollut niin suotuisa kristilliselle toiminnalle,
tahi joka niin olisi innostanut kristilliseen ahkeruuteen ja
tarmokkaisuuteen kuin tämä aika on tuolle ihanalle elonkorjuu-sanomalle
Herran läsnäolosta ja iloselle ilmottamiselle lähenevästä
valtakunnasta.
Jos me tahdomme matkustaa paikasta paikkaan tapaamaan uskovaisia,
voimme ennättää yhtä paljon viikossa, kuin Paavali olisi ennättänyt
kuukaudessa, tahi pitemmässä ajassa, ja paljoa mukavammin. Jos me
tahdomme saarnata Sanaa suullisesti, voimme tehdä sitä kenenkään meitä
hätyyttämättä tahi peljästyttämättä (Sefanja 3: 13); ja me elämme
ajassa, jolloin kansain joukot voivat lukea ja kirjottaa, jota
ainoastaan hyvin harvat saattoivat tehdä entisinä aikoma, ja jolloin
painettu evankeliumi on halpahintaista, mukavaa ja usein vaikuttavampaa
kuin suulliset esitelmät. Altis sydän saattaa siten saada aikaan paljo
enemmän kuin Akvila ja Priskilla saattoivat tavallansa ja heidän
ajallansa samoilla ponnistuksilla. Me saatamme saarnata sekä
painattamalla että kirjottamalla meidän aikamme ihmeellisien
postijärjestelmien kautta, ystäville ja tuntemattomille ympäri koko
maailmaa, ja melkein maksuttomasti.
Mutta apostoli vakuuttaa, tarkottaen nimiseurakuntaa viimeisinä
päivinä, että "on tuleva aika, jolloin _eivät kärsi_ tervettä oppia".
(2 Tim. 4: 3.) Vaikka tämä sana nyt on tosi samalla tavalla kuin se
vuosisatojen kuluessa on ollut tosi, tulee se kumminkin saamaan paljon
vahvemman ja selvemmän toteutumisen tulevaisuudessa. On totta nyt,
ettei nimikirkko kärsi saarnaajia, jotka ovat välinpitämättömiä heidän
uskontunnustuksistaan ja "saarnaavat Sanaa", "kaiken Jumalan neuvon"
[koko Jumalan suunnitelman]; vaan, koska "heidän korvansa syhyvät",
rakastavat he inhimillisiä aprikoimisia kehitysopista, ja tieteitä,
joita väärin siksi nimitetään, enemmän kuin Jumalan Sanaa. Ja
kumminkin, kun eivät saata estää puhdasta oppia, kärsivät he sitä
jossain määrässä -- paljon suuremmassa määrässä kuin Rooma olisi
kärsinyt sitä kukoistuksensa päivinä.
Vähää ennen niitä sanoja, joita olemme tässä esittäneet, viittaa
apostoli suoraan vaarallisiin aikoihin tämän aikakauden viimeisinä
päivinä (2 Tim. 3: 1--13) ja osottaa sitä pöyhkeyttä, nautinnonhalua
ja hyvän ylönkatsomista, joka on sen ajan tunnusmerkkiä, sen
muodollisuutta, ahneutta, ylpeyttä ja kiittämättömyyttä; ja hän
selittää että (_Seurakunnassa_) pahat miehet ja (totuudesta) harhaan
johtavat opettajat menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen muita
ja itse eksyen viisasteluillaan. Ja koska apostoli erityisesti ajatteli
ja kirjotti viimeisistä päivistä, eikä keskiajasta, olemme varmasti
oikeutetut kysymään, eikö ainoastaan vähän matkan päässä edessämme ole
aika, näinä "viimeisinä päivinä", jolloin ei tervettä oppia missään
suhteessa _kärsitä_ tahi sallita.
Vaikka nyt on suuressa määrässä totta, ettei kenenkään sallita ostaa
tahi myydä [tehdä kauppaa totuuden kanssa] tavallisissa kauppahalleissa
tahi synagoogoissa, paitsi niiden, joilla on pedon merkki tahi sen
nimen luku (Ilm. 13: 17), ovat kokonaan vihkiytyneet kumminkin
oppineet, että suuremmoiset muotitemppelit, joita kirkoiksi kutsutaan,
eivät ole välttämättömämpiä evankeliumin saarnaamiselle nyt, kuin ne
olivat apostolienkaan päivinä, ja etteivät mahtavat urut ja hyvin
harjotetut laulukuorot ole välttämättömiä keinoja vetämään puoleensa
kansan tarkkaavaisuutta; sillä nyt, niinkuin kristinuskon alkuaikoina,
kuuntelee yleinen kansa mielellään evankeliumia katujen kulmissa,
toreilla tahi jos se tulee painettuna postissa. Kysymys on: eikö tämä
Ilmestyskirjan ennustus sisältäne jotain enemmän kuin mitä nykyaikana
olemme kokeneet, ja eikö se Paavalin sanain mukaan sisällä, että aika
on tuleva, viimeisinä päivinä, jolloin tervettä oppia ei _ollenkaan
kärsitä_? Eiköhän kokemuksemme tässä suhteessa tulle jossain määrin
olemaan sama, kuin Johannes Kastajan (esikuvan), joka heitettiin
vankeuteen? Toisin sanoen: mitä saatamme odottaa nykyisen, verrattain
suotuisan ajan -- vaikkei sekään ole ilman vaikeuksia -- ja tulevan
onnellisen vastustamattoman vanhurskauden ajan välillä? Tuleeko aika
edelleenkin olemaan niin suotuisa kuin nykyinen on työlle viinimäessä
-- tahi suotuisampi tai vähemmän suotuisa? Tarkatkaamme mitä nämä
esikuvat opettavat; sillä koska Herramme suuntaa huomiomme niihin,
olemme oikeutetut pitämään esikuvauksellisena mitä ikinä tapaamme joko
Elijan tahi Johanneksen elämässä ja kokemuksessa, joka hyvin näyttää
sopivan yhteen Seurakunnan kokemuksen kanssa ja todistavan sen tulevaa
maallista kulkua.
Elija erosi tämän maallisen elämän vaiheista tulisissa vaunuissa; joka
kuvasi sitä hengellistä ihanuutta ja korotusta, joka maallisen
kilpajuoksun päättyessä odottaa niitä Seurakunnan jäseniä, jotka ovat
jälellä ja elävät viimeisinä päivinä. Mutta meidän on myös muistettava,
että hänen poisottamisensa tapahtui tuulispään tahi myrskyn kautta; ja
myrsky on hädän esikuva samoin kuin tuliset vaunut kuvaavat voittoa ja
ihanaa pakoa hädästä.
Johannes Kastajan viimeisten kokemuksien tunnusmerkkinä on vielä
selvempi hädän piirre. Vaikka kansa ei totellut häntä (Matt. 17: 12),
niin tunnustettiin hänet vähän aikaa Jumalan palvelijaksi ja
profeetaksi (Joh. 5: 35); mutta sitten kun hän oli ilmottanut
Messiaksen läsnäolon, alkoi hänen vaikutuksensa pian vähetä, niinkuin
hän oli todistanut käyvän, kun hän sanoi Kristuksesta: "Hänen on
kasvettava, mutta minun tulee vähetä". Niin on oleva tämänkin ajan
lopussa: Johannes-luokan (Elija-luokan) tehtävä päättyy ilmottamalla,
että taivaanvaltakunta on käsissä, ja että Kuningas on läsnä. Tämä on
nyt tapahtumaisillansa; ja Johanneksen todistus kelpaa sanasta sanaan
ja samalla voimalla nyt Herramme toisen tulemisen aikana:
"_Keskellänne_ [läsnä] seisoo se, jota ette tunne", "hänellä on
viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa
nisunsa aittaan; mutta ruumenet hän polttaa sammumattomalla tulella" --
suuren hädän aika -- Joh. 1: 26; Matt. 3: 12.
Samoin kuin Johannes väheni -- kun hänen erityinen tehtävänsä,
sanomansa esiintuominen, oli suoritettu -- samoin on Seurakuntakin
lihassa vähenevä, kun sen viimenen sanoma on esitetty, kunnes sen
viimenen jäsen on laskenut vihkiytyneen elämänsä alttarille ja mennyt
esiripun kautta kirkkauteen ollakseen sen jälkeen ihanan, hallitsevan
Kristushenkilön jäsen. Niinkuin Johannes sanoi, että Jeesuksen tuli
kasvaa, voimme mekin nyt, kun todellista valtakuntaa ollaan
pystyttämäisillään, luottamuksella sanoa, että Kuningas on läsnä, ja
että hänen valtakuntansa tulee kasvaa, kunnes se täyttää maan. Ja
Johanneksen ilmotus "elonkorjuusta" -- vehnän korjuusta ja akanain yli
tulevasta hädästä -- saa myös vastaavan täyttymisen nykyisessä ajassa.
Johannekselta riistettiin vapaus kohta senjälkeen, kun hän oli
esittänyt sanomansa, ilmotettuaan tuosta _Läsnäolevasta_ ja hänelle
uskotusta tehtävästä; ja hänet heitettiin vankeuteen, kun hän oli
nuhdellut kuningasta luvattomasta yhteydestään naisen kanssa (Matt. 14:
4). Ja vaikka uskolliset Jumalan lapset usein ovat osottaneet, että
yhteys Seurakunnan ja valtiomahdin välillä ei ole paikallansa ja että
sitä Raamatussa kutsutaan aviorikokseksi (Ilm. 17: 5), ja vaikka
maailma suureksi osaksi on vetäytynyt pois Seurakunnista, jatkuu
kumminkin yhteys, ja Raamattu näyttää viittaavan, että lähestyvän hädän
aikana nimikirkot [tai seurakunnat], oman tunnustuksensa mukaan
Kristuksen neitsyeet, tulevat seisoman maan kuninkaiden puolella ja
yhtyvät heihin; ja totinen Seurakunta tulee esikuvansa, Johannes
Kastajan, lailla olemaan kansalle vastenmielinen ja siltä tulee
riistettäväksi vapaus uskollisuutensa ja eksytyksien vastustamisen ja
tuomitsemisen tähden.
Johannesta samoin kuin Elijatakin, vainosi nainen -- jolloin kuningas
palveli asiamiehenä ja aseena: totiselle Seurakunnalle on käynyt kuten
sen esikuville ja samalla tavalla tulee epäilemättä käymään sen kanssa
tulevaisuudessakin -- jolloin naista esittää nimiseurakunta ja
kuningasta maalliset hallitukset. Eikä siinä kyllin, että ennustus
osottaa likempää yhteyttä näiden kahden välille, kuin mikä nyt on
olemassa, vaan jokainen tarkkanäköinen tarkastaja saattaa nähdä, että
pääasiallisin _nostovipu_, jota kuninkaallinen ylimystö käyttää
hyväkseen joukkoja hallitessaan, on se taikausko, että Jumala on
määrännyt nämä "suuret miehet", vaikka usein ovatkin heikkolahjasia ja
paheellisia, hallitsemaan heitä; ja että kapinaan nouseminen
hirmuvaltaa ja vääryyttä vastaan sekä oikeuden, vapauden ja
yhdenvertaisuuden oikeuksien vaatiminen on Jumalan tahdon
vastustamista. Niinmuodoin käy hallituksien ja kirkkojen pyrkimys
julkista tahi salaista yhtymistä kohti keskinäiseksi menestymiseksi
tulevassa rajuilmassa.
Eikä siinä kyllin, vaan tulee tuleva taistelu kaikissa sivistyneissä
maissa ylimysten ja joukkojen välillä olemaan siinä määrin ennen
kuulumaton, aivan erilainen kaikkia, mitä ennen on nähty, että
tyynimieliset, vanhoilliset, uskonnollisystävälliset henkilöt, peläten
yhteiskunnan täydellisesti menevän perikatoon sekasorrossa ja
anarkiassa, luonnollisesti tulevat pitämään yksinvaltaa, sortoa ja
pakkoa parempana, kuin mitä tahansa muuta, joka varmasti on pahempaa.
Luonnollisesti tulevat sellaiset yhtymään kirkkoon ja valtioon,
rikkauteen ja ylimystöön, yhteisien ponnistusten kautta pidättämään ja
estämään välttämätöntä yhteentörmäystä -- "sotaa Jumalan,
Kaikkivaltiaan, suurena päivänä".
Lopuksi tulevat nähtävästi ainoat poikkeukset tästä menettelytavasta
rauhan ja totisen uskonnon ystävien joukossa olemaan ne, joille
kaikkien kuningasten Kuningas suvaitsee Sanansa kautta ilmottaa
suunnitelmansa (Joh. 16: 13), ja jotka täydellisesti luottavat hänen
viisauteensa ja rakkauteensa kuin myös hänen kykyynsä antaa kaiken
vaikuttaa hänen lupauksiensa toteuttamiseksi. Ainoastaan sellaiset
vanhoilliset ja järjestystä rakastavaiset, jotka näkevät mikä merkitys
tulevalla yhteiskunnallisella mullistuksella _täytyy_ olla Jumalan
suunnitelmassa, vanhentuneiden järjestelmien poistamisessa, joiden aika
on mennyt, ja maailman valmistamisessa, suuren tasottamistoimen kautta,
tuhatvuotiskauden vanhurskaudellista hallitusta varten, kykenevät
käsittämään asiain tilan ja toimimaan sen mukaisesti. Mutta näitä
tullaan käsittämään väärin, ja heidän ponnistuksillensa osottaa asiain
oikeaa tilaa, ja ainoaa ja oikeaa parannuskeinoa, tulevat nähtävästi ne
panemaan esteitä, jotka eivät näe ihanaa lopputulosta, ja jotka,
vastahakoisia kun ovat luopumaan omasta tahdostansa, ajatuksistansa ja
suunnitelmistansa, eivät kykene näkemään Jumalan suunnitelmia. Kun
estäviä, supistavia ja pakottavia toimenpiteitä katsotaan
tarpeellisiksi, eivät sellaiset toimenpiteet ainoastaan tule
suunnattaviksi työväenjärjestöihin ja julkaisuihin, jotka ajavat heidän
asiaansa, olkoonpa kysymys heidän oikeuksistansa tahi kärsityistä
vääryyksistä, vaan myös muita sellaisia kohtaan, jotka osottavat
Jumalan suunnitelmaa ja todellista syytä ja ainoaa parannuskeinoa
kansakuntien suureen hätään. Niin, se aika ei todennäköisesti ole
monenkaan vuoden päässä, jolloin estäviä toimenpiteitä tullaan tekemään
jokaista pyhimysten ponnistusta vastaan levittäessään iloista sanomaa
tulevasta valtakunnasta, kaikki sillä perustuksella, että kaikkien etu
ja yleinen hyöty vaatii tätä.
Siten tulevat ennustukset toisessa psalmissa täyttymään ja luultavasti
lopulta katkerammalla tavalla kuin nyt saattaa kuvaellakaan, vaikka se
jo on osittain toteutunut ruumiin Päälle. -- Apt. 4: 25--29. Sama
välttämättömyys sananvapauden supistamiseksi valtiollisissa ja
yhteiskunnallisissa kysymyksissä, tulee luultavasti kohtaamaan vapautta
lausua ajatuksiansa uskonnollisissakin kysymyksissä, jotka todellisesti
ovat kaiken vapauden perustuksena. Ei olisi ihmeteltävää, jos "vahva
hallitus" monarkiia, jonakin päivänä tulisi korvaamaan nykyistä suurta
Ameriikan tasavaltaa; ja on aivan luultavaa, että yksi ainoa yhteinen
uskonto tulee pidettäväksi kohtuullisena ja tulee julistettavaksi,
josta poikkeavaa opetusta tullaan pitämään valtiollisena rikoksena,
jota käsitellään ja rangastaan sen mukaan. Sellainen vaino tämän
aikakauden lopussa, ei ainoastaan muodostaisi yhtä rinnakkaisuutta
lisää juutalaiselle elonkorjuulle (Apt. 4: 10--13, 23--30; 5: 29--41;
11: 19), vaan antaisi se myös laajemman ja syvemmän merkityksen
apostolien Paavalin ja Johanneksen sanoille (2 Tim. 4: 3; Ilm. 13: 17)
sekä totisen Seurakunnan maallisen matkan loppua valaiseville
esikuville, sellaisina kuin ne esitetään Elijan ylösottamisessa
tuulispäässä ja Johannes Kastajan vangitsemisessa ja mestauksessa.
Kaksi opetusta me voimme eduksemme saada tästä, osottakootpa sitte
tulevaiset tapahtumat, että olemme lukeneet profeetallisen todistuksen
oikein tai väärin, ja ne ovat nämä: ensiksikin tulee meidän olla
niin valmistetut, niin asestetut, niin perinpohjin varustetut
voittamattomalla totuudella, että vaino ainoastaan voi vaikuttaa meissä
suurempaa uutteruutta viekottelematta meitä yllätyksen tai pelvon
kautta alentamaan lippumme tunnussanaa tai antautuman, kun maailman
kuninkaat nousevat ja kansain uskonnollisten ruhtinaiden kanssa
kokoontuvat meitä vastaan ja niitä totuuksia vastaan, joista Jumala on
suonut meille etuoikeuden todistaa hänen palvelijoinaan ja
lähettiläinään (1 Joh. 3:1); toiseksi tulee sellaisien ajatuksien
tulevaisuudesta verrattuina etuihin nykyisyydessä olla omiaan
innostamaan jokaista vihkiytynyttä Jumalan lasta käyttämään
ahkeruudella nykyisiä suuria elonkorjuutilaisuuksia ja etuisuuksia,
muistaen, että "elonkorjaaja saa palkan" yhtä varmasti kuin se, joka on
istuttanut ja kastellut, ja että tämä nyt on paras aika _korjata
hedelmiä_ ijankaikkista elämää varten. Tämä nykyisen ajan pieni rauha
suurempine vapauksineen ja etuineen kaikella tavalla on jumalallisesti
järjestetty, jotta Jumalan totisten palvelijoiden merkitseminen
(totuuden) leimalla heidän otsaansa (ymmärrykseensä) tapahtuisi. --
Ilm. 7: 3.
"Vain hetkinen, niin päiv' on laskenut,
Ja loisto kirkas kohta poistunut."
Mestari sanoi: "Niin kauvan kuin _on_ päivä, tulee meidän tehdä sen
tekoja, joka lähetti minut; tulee yö, jolloin ei kukaan voi tehdä
työtä. Älkää toimittako sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa,
joka pysyy ijankaikkiseen elämään".
Näemme siis sen ajan nyt olevan, että profeetta Elija on tullut, ennen
Herran suurta ja ihanaa päivää, niinkuin oli ennustettu. Ja me kuulemme
hänen viimeisen todistuksensa Johanneksen tavoin sanovan: "Keskellänne
seisoo se, jota te ette tunne" -- hänellä on viskimensä kädessään, ja
hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisut aittaansa, mutta lusteet
hän polttaa [lusteina -- eikä ihmisinä] tulella, jota on mahdoton
sammuttaa, suuren hädän aikana -- kirouksessa, joka välttämättömästi on
tuleva valmistamaan tietä suurelle kuninkaiden Kuninkaalle. _Hänen_ on
kasvettava, mutta Elija on vähentyvä ja lopulta kokonaan sidottava.
Emme ainoastaan kuule tätä todistusta muutamilta Elija-luokkaan
kuuluvilta nyt, vaan jokainen, joka kuuluu Elija-luokkaan tulee ennen
pitkää julistamaan tätä sanomaa ja toimimaan Elija-työssä. Ainoastaan
sellaiset, jotka sillä tavalla ovat uskolliset, tulevat kuulumaan
kirkastettuun Elijaaseen, ja sallitaan heidän ottaa osaa kaiken
ennalleenasettamistyöhön, joka tuhatvuotiskautena tulee kruunattavaksi
suuremmoisella menestyksellä. _Elija_ nimellä on syvä merkitys. Se
merkitsee _Jehovan Jumala_ [Voimallinen]. Se on siten sopiva nimitys
Herran Voidellulle, jonka suurena tehtävänä tulee olemaan kaiken
ennalleenasettaminen, josta Jumala on puhunut kaikkien pyhäin
profeettainsa kautta maailman alusta alkaen.
Ennenkuin jätämme tämän aineen, huomautamme lyhyesti, että profeetta
Elija matkansa päässä kutsui Elisan, joka uhrattuansa, jätti kaikki ja
seurasi Elijata ja tuli hänen jälkeisekseen profeetaksi, kun Elija
otettiin pois tuulispäässä; hän sai Elijan päällysvaatteen, merkiksi,
että tämä valtuus ja melkoinen määrä hänen henkeänsä ja voimaansa
siirtyi hänelle. (1 Kun. 19: 16.) Ja koska Elija esitti Kristuksen
ruumista lihassa -- voittavaa seurakuntaa, määrättyä joukkoa, -- onkin
järkevää otaksua, Elisankin esittäneen jotain luokkaa, luokkaa, joka
tulee olemaan syvässä sopusoinnussa Elija-luokan kanssa ja yhteydessä
sen kanssa seuraamaan Herran johdatusta; ja kumminkin luokkaa, joka ei
tule odottamaan tulevansa kirkastetuksi. Nämä tulevat hädän
"tuulispään" kautta erotettaviksi Elija-luokasta, mutta tulevat siitä
huolimatta säilyttämään jonkun verran innostusta ja tulevat
siunatuiksi. Elijan mentyä pois, tuli Elisa rohkeaksi ja voimalliseksi,
niin että sen ajan jumaluusoppineet ("profeettain pojat") sanoivat:
Elijan henki lepää nyt Elisan yli!
_Elisa_ nimen merkitys on _voimallinen vapauttaja_, ja Elisan
elämänradan tuntomerkkinä olikin ennalleen asettamistyö. Tämä
esikuvaa epäilemättä sellaiselle luokalle kuuluvaa tehtävää,
joka tulevaisuudessa tulee olemaan toimellisena aseena
ennalleenasettamistyössä tehden sitä silloin kirkastetun Seurakunnan
voimassa. Muiden ihmeellisien tekojen mukana, joita Elisa toimitti,
paransi hän veden, ettei se enään aikaansaanut kuolemantapauksia tahi
maan hedelmättömyyttä; lisäsi köyhän lesken öljyä, jotta hän saattoi
maksaa velkansa; herätti Sunamilaisen vaimon pojan elämään; ja kun oli
kallis aika maassa, ja jumaluusoppineiden ("profeettain poikien")
keitos padassa huomattiin olevan myrkytetyn, ettei kukaan voinut siitä
syödä, niin paransi hän sen ja teki siitä terveellistä ruokaa. Hän
saattoi leivän, jota ei ollut kuin muutamille, yllin kyllin riittämään
suurelle joukolle. Hän paransi Naaman'in spitalista. Hän oli myös
Jumalan edustaja Jehua voideltaessa, jonka tuli, Herran sanan mukaan
Elijan kautta, kokonaan tuhota Ahabin kuninkaallinen perhe, Jesabel
siihen luettuna, samoin kuin kaikki hänen pappinsa. -- 2 Kun.
2: 19--22; 4: 1--7, 18--44; 5: 1--10; 9: 1--37; 10: 28.
Ei ole vaikea näissä Elisan töissä huomata niissä ilmenevää suurta
yhtäläisyyttä juuri sen ennalleenasettamistyön kanssa, joka kohta on
odotettavissa, kun totuuden vesi ei enää ole epäterveellistä eksytyksen
johdosta vaan jo itse lähteellään parannetaan Jumalan sanan selvemmän
ymmärtämisen kautta; jolloin köyhiä autetaan antamalla iloöljyä
murheellisen hengen asemasta; jolloin kuolleet asetetaan jälleen
elämään; jolloin kalliina aikana, ravinto (totuus) tehdään
terveelliseksi ja runsaaksi; ja jolloin ne vallat ja järjestelmät,
joita Ahab ja Jesabel ja kaikki, jotka ovat yhtä mieltä heidän kanssaan
Jumalaa vastaan, tulevat kerta kaikkiaan ja perinpohjin
kukistettaviksi.