Vedenpaisumisen päättymiseen.............. 1656 vuotta
Siitä Aabrahamin kanssa tehtyyn liittoon . 427 "
Siitä Israelin lähtemiseen Egyptistä ja
lain antamiseen......................... 430 "
Siitä Kaanaan jakamiseen.................. 46 "
Tuomarien aikakausi....................... 450 "
Kuninkaiden aikakausi..................... 513 "
Autiona olemisen aika..................... 70 "
Siitä vuoteen 1........................... 536 "
Siitä vuoteen 1873........................ 1872 "
Yhteensä 6000 "
Kun me tarkastamme näitä jaksoja kutakin erikseen, voinee lukija laskea
ne itsekseen, jotta näkisi, mitenkä vahva perustus uskollemme on pantu
Jumalan sanaan. Tulemme huomaamaan kaksi aukkoa Vanhan Testamentin
historiallisessa kertomuksessa, mutta kun sitte huomaamme Jumalan
Uudessa Testamentissa pitäneen huolta silloista, jotka johtavat näiden
aukkojen yli, on se lisäävä luottamustamme siihen, että Jumala on niin
järjestänyt alkulähteen, että hänen aikansa ja hetkensä olivat
peitetyt, kunnes hänen määrätty aikansa niiden ilmottamisesta oli
tullut, -- aivan niinkuin hän oli tehnyt toistenkin totuuksien kanssa,
kuten jo on huomautettu.
Tahdomme nyt tarkastella edellisiä aikajaksoja kutakin erikseen ja
siinä järjestyksessä missä ovat ylempänä merkityt, Kyyroksen
hallitukseen asti. Pitäkää Raamattu käsillä ja tarkastakaa jokainen
ote, että ottaisitte tämän vastaan Jumalan, eikä ihmisten sanana.
Ajanlasku Aadamin ajasta siihen päivään jolloin vedenpaisumus päättyi.
"Adam oli 130 ajastajan vanha, ja
siitti pojan ja kutsui hänen nimensä
Set" -- 1 Moos. 5: 3.................. 130 vuotta
"Set oli 105 ajastajan vanha ja
siitti Enoksen" -- 1 Moos. 5: 6....... 105 "
"Enos oli 90 ajastajan vanha ja
siitti Kenanin" -- 1 Moos. 5: 9....... 90 "
"Kenan oli 70 ajastajan vanha ja
siitti Mahalaleelin" -- 1 Moos. 5: 12 . 70 "
"Mahalaleel oli 65 ajastajan vanha ja
siitti Jaredin" -- 1 Moos. 5: 15...... 65 "
"Jared oli 162 ajastajan vanha ja
siitti Eenokin" -- 1 Moos. 5: 18...... 162 "
"Eenok oli 65 ajastajan vanha ja
siitti Metusalan" -- 1 Moos. 5: 21.... 65 "
"Metusala oli 187 ajastajan vanha ja
siitti Lamekin" -- 1 Moos. 5: 25...... 187 "
"Lamek oli 182 ajastajan vanha ja
siitti pojan ja kutsui hänen nimensä
Noa" -- 1 Moos. 5: 28, 29............. 182 "
"Noa oli 600 ajastajan vanha, koska
vedenpaisumus tuli maan päälle"
-- 1 Moos. 7: 6....................... 600 "
Yhteensä Aadamin luomisesta _siihen
päivään_ kunnes vesi _kuivui_ ____
-- 1 Moos. 8: 13...................... 1656 "
Ei voi pyytää mitään yksinkertaisempaa ja päivälleen tarkempaa kuin
tämä on. Tarkastakaamme nyt seuraavaa jaksoa.
Ajanjakso vedenpaisumuksesta liittoon Aabrahamin kanssa, heti Taran,
hänen isänsä kuoltua.
"Sem siitti Arfaksadin kahta vuotta
vedenpaisumuksen jälkeen"
-- 1 Moos. 11: 10..................... 2 vuotta
"Arfaksad oli 35 ajastajan vanha ja
siitti Salan" -- 1 Moos. 11: 12....... 35 "
"Sala oli 30 ajastajan vanha ja siitti
Eberin" -- 1 Moos. 11: 14............. 30 "
"Eber oli 34 ajastajan vanha ja siitti
Pelegin" -- 1 Moos. 11: 16............ 34 "
"Peleg oli 30 ajastajan vanha ja siitti
Regun" -- 1 Moos. 11: 18.............. 30 "
"Regu oli 32 ajastajan vanha ja siitti
Serugin" -- 1 Moos. 11: 20............ 32 "
"Serug oli 30 ajastajan vanha ja siitti
Nahorin" -- 1 Moos. 11: 22............ 30 "
"Nahor oli 29 ajastajan vanha ja siitti
Taran" -- 1 Moos. 11: 24.............. 29 "
"Tara oli 205 ajastajan vanha ja kuoli"
-- Moos. 11: 32....................... 205 "
Yhteensä 427 "
Tämäkin on hyvin yksinkertasta ja tarkkaa. Mutta seuraavaa jaksoa ei
ole niin helppo seurata; sillä suora ajanlaskullinen polveutuma
katkaistaan israelilaisten lähtöön asti Egyptistä. Niinmuodoin olisi
vallan mahdotonta mennä eteenpäin, elleivät Paavali ja Stefanus,
Jumalan puhetorvina, antaisi meille yhdistävää rengasta.
Ajanjakso liitosta Aabrahamin kanssa lain antamiseen.
Paavali selittää tämän ajanjakson pituuden olleen
neljäsataakolmekymmentä vuotta (Gal. 3: 17). Liitto sisälsi lupauksen
Kaanaan maan ijankaikkisesta omistamisesta, ja vaikka se useita kertoja
uudelleen vahvistettiin Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, oli se
kumminkin aina sama liitto. (Katso 1 Moos. 12: 7, 8; 13: 14--18; 26: 3,
4; 35: 9--12; 46: 2--4; 50: 24.) Kuten näkyy vertailusta 1 Moos. 12:
1--5, 7 ja Apt. 7: 2--5 välillä, tehtiin liitto (edelläkäyneen
lupauksen mukaan), niinpian kun Aabraham täydellisesti oli noudattanut
niitä ehtoja, joiden nojalla hänen piti saaman sen: s.o., kohta kun hän
oli astunut Kaanaan maahan, joka tapahtui heti hänen isänsä kuoltua.
Hän kuoli matkalla Kaanaasen, Haranissa. Kun meillä siten on
Stefanuksen sanojen kautta vahvistettu vuosiluku liiton tekemiselle --
kohta Taran kuoleman jälkeen -- ja kun meillä sen lisäksi on Paavalin
sana, että laki annettiin neljäsataakolmekymmentä vuotta liiton
jälkeen, täyttyy tällä tavoin aukko Vanhan Testamentin ajanlaskussa
Uuden Testamentin kautta. Mutta lukekaamme kertomusta huolellisesti,
jotta näkisimme miten huolellisesti yhdistämissilta on rakennettu.
"Ja Herra _oli_ sanonut Aabrahamille [ennen kun hän jätti Mesopotamian,
kaldean Urin]: Lähde maaltas ja suvustas ja isäs huoneesta [veljiesi
y.m. luota] siihen maahan, jonka minä sinulle osotan; ja [jos siten
teet] teen minä sinut suureksi kansaksi", j.n.e. (1 Moos. 12: 1, 2.
Vertaa Apt. 7: 2.) Tämä osottaa sen, että Jumala oli _ehdottanut_
liittoa Aabrahamille ennen Taran, hänen isänsä kuolemaa, ja ennen kun
hän muutti Haran'iin tahi Karran'iin. Oli kuitenkin ehto, jossa
kysyttiin Aabrahamin uskoa ja tottelevaisuutta, ennen kun liitto
todella voitiin tehdä. Tämä ehto sisälsi sen, että hänen piti osottaa
luottamustansa lupaukseen jättämällä synnyinmaansa ja sukunsa
mennäkseen siihen maahan, johon häntä oli käsketty menemään. Tämän
Aabraham teki, ja kun hänen vaimollaan, hänen veljensäpojalla Lotilla
ja hänen ijäkkäällä isällään oli sama usko ja halusivat seurata häntä
myötä- ja vastoinkäymisissä, sallittiin se heille, ja nuo neljä
läksivät matkalle lupauksen maahan. Hänen isänsä Tara kuoli matkalla,
Haran'issa, jonka jälkeen Aabraham tuli Kaanaasen, siellä
vahvistaaksensa ja solmitakseen liiton. Niinkuin Stefanus selitti
Israelille: -- "Ja kun hänen isänsä oli kuollut, käski Jumala hänen
muuttaa siihen maahan, jossa te nyt asutte." "Niin Aabraham läksi
[Haran'ista], _niinkuin Herra hänelle sanonut oli_", (Apt. 7: 4; 1
Moos. 12: 4) ja liitto tehtiin kohta sen jälkeen, kun hän oli tullut
maahan (Moos. 12: 5--7.) Niinmuodoin on meillä vuosiluku liitolle, ja
neljänsadankolmenkymmenen vuoden alkamiselle määrätty välittömästi
seuraamaan Taran kuoleman jälkeen, ja täydellinen ajanlaskullinen ketju
lain antamiseen asti. Ensimäinen piirre laissa oli Passah-juhla, joka
asetettiin samana päivänä, jolloin Israel lähti Egyptistä. -- 2 Moos.
12: 41--43, 47, 50, 51.
Tämän kanssa yhtäpitävästi luemme: "Israelin lasten eleleminen, jotka
Egyptissä asuivat, oli neljäsataakolmekymmentä vuotta; ja tapahtui
neljänsadankolmenkymmenen vuoden päätyttyä, _vieläpä samana päivänä
tapahtui_, että Herran sotajoukot läksivät Egyptin maasta". -- 2 Moos.
12: 40--42, 51. (engl. kään.)
Muutamat voivat pitää Mooseksen ja Paavalin tietoja eriävinä (2 Moos.
12: 40--42 ja Gal. 3: 17.) Toisen mukaan oli Israelin lasten asuminen
Egyptissä neljäsataakolmekymmentä vuotta, ja toisen mukaan oli
neljäsataakolmenkymmentä vuotta liitosta Aabrahamin kanssa lain
antamiseen. Voisi silloin olettaa, että jos oli ainoastaan
neljäsataakolmekymmentä vuotta Aabrahamin tulosta Kaanaan maahan lain
antamiseen, täytyi Israelin lasten asuminen Egyptissä olla paljo
lyhyempi. Mutta huomattava on, ettei sanota, että Israelin eleleminen
Egyptissä oli neljäsataakolmekymmentä vuotta, vaan että koko se aika,
jolloin tämän kansan, joka myös asui Egyptissä, eleleminen kesti, oli
neljäsataakolmekymmentä vuotta: -- "Israelin lasten eleleminen, jotka
Egyptissä _asuivat_, oli neljäsataakolmekymmentä vuotta." Eleleminen,
jota tässä tarkotetaan, alkoi kun Aabraham ensin tuli Kaanaan maahan.
(Hebr. 11: 8, 9.) Israel eleli Aabrahamissa ja Iisakissa ja Jaakobissa,
samoin kuin Levi antoi kymmenyksiä Melkisedekille, kun hän vielä oli
_isänsä kupeissa_. -- Hebr. 7: 9, 10.
Liitto Aabrahamin kanssa astui voimaan kohta kun hän, jätettyänsä
Haran'in tahi Karran'in, astui jalkansa Kaanaaseen, lupauksen maahan.
Siitä hetkestä oli hän, ja hänen kanssaan koko syntymätön Israel
lupauksen perillisiä ja _oleskelioita_ eli toivioretkeläisiä, odottaen
Jumalaa, että hän täyttäisi lupauksen. Tämä eleleminen oli kestänyt
päivälleen neljäsataakolmekymmentä vuotta, kun Israel läksi Egyptistä
ja sai lain ensimäisen piirron, passah-juhlan asettamisen. Mooseksen ja
Paavalin tiedonannot tarkottavat sentähden aivan samaa ajanjaksoa,
joten heidän kauttansa saamme varman todistuksen siitä, että liitosta
Aabrahamin kanssa lain antamiseen oli neljäsataakolmekymmentä vuotta.
Paavali pani erityistä painoa sille asianhaaralle, että passah-juhlaa
oli pidettävä lain antamisen alkuna (jota myös Mooseskin osottaa, 2
Moos. 12: 42, 43, 47, 50), ja Mooses painosti erityisesti ajanjakson
täsmällisyyttä päivälleen.
Niinmuodoin on meillä kolmas ajanjakso selvästi määrätty. Ja jos otamme
huomioon sen täsmällisyyden aivan päivälleen, jolla Herra antaa meille
tämän renkaan ajanlaskun ketjussa, herättää tämä meissä varmaa
luottamusta, etenkin ajatellessamme, ettei tällä täsmällisyydellä ollut
suurtakaan merkitystä entisajan seurakunnalle, vaan olikin se
tarkotettu ainoastaan nykyajan käyttöä varten.
Ajanjakso Egyptistä lähdöstä Kaanaan maan jakamiseen sukukuntien
kesken.
Israelin neljääkymmentä vuotta, tahi "kiusauksen päivää korvessa" (5
Moos. 8: 2; Ps. 95: 8--10; Hebr. 3: 8, 9) seurasi kuusi-vuotinen sota
Kaanaassa ja maan jakaminen sukukunnille. Yksi vuosi, kuukausi ja viisi
päivää kului heidän lähdöstään Egyptistä heidän lähtöönsä Sinailta
Paraniin (4 Moos. 33: 3; 10: 11--13.) Ja silloin sieltä, Kades
Barneasta Paranin korvessa, vakoojat lähetettiin. (4 Moos. 13: 4--27;
32: 8--13.) Eräs näistä, Kaleb, sanoi, kun hän pyysi osaansa maan
jakamisessa (Joos. 11: 23; 10: 42): "Minä olin neljänkymmenen
ajastaikainen, kun Mooses, Herran palvelija, minut lähetti
Kades-Barneasta vakoamaan maata, ja minä toin hänelle jälleen
vastauksen. -- -- Ja nyt katso, Herra on antanut minun elää, niinkuin
hän oli sanonut. Tämä on _viides ajastaika viidettäkymmentä sittekun
Herra näitä sanoi_ Moosekselle, kun Israel vaelsi korvessa. Ja katso,
minä olen _tänäpäivänä_ viiden ajastajan vanha yhdeksättäkymmentä."
(Joos. 14: 7, 10.)
[Me otamme lukuun ainoastaan kokonaisia vuosia, koska tarkempi lasku on
mahdoton. Välistä, niinkuin ylempänä, ovat vuodet jonkun murto-osan
pitemmät. Ja toiset taas ovat jonkun murto-osan lyhemmät, kuten
Sedekian hallitus. Sedekian sanotaan hallinneen 11 vuotta (2 Aikak. 36:
11, Jerem. 52: 11); kumminkin selviää värsyistä 4--7:mään jälkimmäisessä
luvussa, että hänen todellinen hallituskautensa oli kymmenen vuotta,
neljä kuukautta ja yhdeksän päivää. Me uskomme, että nämä vuosien
murto-osat tasottavat toisensa, ja vakaumuksemme on, että Herra on
johtanut ja järjestänyt sen. Sitä tukee ne tulokset ja johtopäätökset,
jotka siitä johtuvat ja täsmällisyys päivälleen suurissakin
ajanjaksoissa, kuten on huomautettu. Esimerkkejä Jumalan järjestyksestä
ja täsmällisyydestä, katso 1 Moos. 7: 11; 8: 13; 2 Moos. 12: 40, 41.]
Siten huomataan, että maan vakoamisesta sen jakamiseen sukukunnille oli
neljäkymmentäviisi vuotta, niinkuin Joosua todistaa, ja vähän yli
vuoden lähdöstä vakoojien lähettämiseen, joka tekee neljäkymmentäkuusi
kokonaista vuotta ja muutamia kuukausia yli aina Egyptistä lähdöstä
maan jakamiseen asti. Koska ensimäiset neljäkymmentä näistä vuosista
vietettiin korvessa, niinkuin monesta raamatunpaikasta näkyy, etenkin
Apt. 7: 36 ja Hebr. 3: 9, vietettiin jälelläolevat kuusi vuotta maan
jakamiseen Kaanaassa valloittamalla ja omistamalla luvattu maa.
Tuomarien aikakausi.
Me tulemme nyt ajanlaskun vaikeimpaan osaan, ajanjaksoon maan
jakamisesta Saul'in voitelemiseen kuninkaaksi. Sitä kutsutaan
tavallisesti tuomarein aikakaudeksi, vaikkei tuomarinvirka ollutkaan
yhtämittaisesti täytetty. Tuomarien kirjassa ja 1 Samuelin kirjassa
oleva kertomus mainitsee yhdeksäntoista jaksoa, jotka yhteensä
käsittävät lähemmä neljäsataaviisikymmentä vuotta; mutta ne ovat niin
yhteydettömiä ja katkonaisia, sekasia ja niin suuressa määrässä
sotkeutuneet, ettemme niistä voisi saada esille mitään varmaa tulosta,
ja olisimme pakotetut lopettamaan tutkimuksemme tähän, niinkuin toiset
ovat tehneet, ellei Uusi Testamentti täyttäisi, mitä tässä puuttuu.
Paavali ilmottaa, että kun Jumala oli jakanut heille maan arpomisen
kautta "antoi hän heille tuomareita [noin] neljänsadanviidenkymmenen
vuoden kuluessa Samuel profeettaan saakka. Ja sitten he anoivat
kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin." -- Apt. 13: 19--21. (Ruots.
kään.)
Vanhassa Syrialaisessa Uuden Testamentin käännöksessä, joka
on vanhempi kaikkia kreikkalaisia käsikirjotuksia, kuuluu tämä:
Neljänsadanviidenkymmenen vuoden kuluessa antoi hän heille tuomareita
Samuel profeettaan asti -- joka oli viimeinen tuomareista. Apostolin
tiedonantoa tämän tuomarien aikakauden pituudesta, pidämme erityisesti
aijottuna ratkaisuna tälle asialle. Ainoastaan kahdessa tapauksessa --
noissa neljässäsadassakolmessakymmenessä vuodessa liitosta lakiin, ja
tässä tuomarien ajassa, -- on jonkun verran epätietoisuutta Vanhan
Testamentin ajanlaskussa, mutta molemmat jaksot ilmotetaan selvästi
Uudessa. Onko ajateltava, että tämä olisi ollut ainoastaan sattuma?
Eikö ole järkevämpää otaksua että Jumala ensin kätki asian, jättämällä
Vanhan Testamentin kertomuksen epätäydelliseksi ja sittemmin täytti
Uudessa Testamentissa sen, mitä puuttui, jotta määrätyn ajan tullessa,
kun huomio kiintyisi siihen, ne, joilla olisi kylliksi halua
vertailemaan tiedonantoja, löytäisivät puuttuvat renkaat täydennettyinä
sellaisella tavalla, joka on omiaan herättämään luottamusta suureen
ajanmäärääjään.
Kuninkaitten aikakausi.
Saulin hallitus käsitti sen nelikymmenvuotisen ajan, joka seurasi
viimeistä tuomaria, kunnes David voideltiin kuninkaaksi, niinkuin
ylempänä on osotettu; ja hänen jälkeensä on helppo löytää Davidin suvun
kuninkaiden hallituskausia Aikakirjoissa, kuten seuraa:
Saulin "aikakausi" (eng.) Apt 13:21... 40 vuotta
David hallitsi . 1 Aikak 29: 27..... 40 "
Salomo " . 2 Aikak 9: 30...... 40 " Rehabeam " . " " 12: 13...... 17 "
Abia " . " " 13: 2...... 3 "
Asa " . " " 16: 13...... 41 "
Josafat " . " " 20: 31...... 25 "
Joram " . " " 21: 20...... 8 "
Ahasia " . " " 22: 2...... 1 vuoden
Atalia " . " " 22: 12...... 6 vuotta
Joas " . " " 24: 1...... 40 "
Amasia " . " " 25: 1...... 29 "
Usia " . " " 26: 3...... 52 "
Jotam " . " " 27: 1...... 16 "
Ahas " . " " 28: 1...... 16 "
Hiskia " . " " 29: 1...... 29 "
Manasse " . " " 33: 1...... 55 "
Amon " . " " 33: 21...... 2 "
Josia " . " " 34: 1...... 31 "
Joakim " . " " 36: 5...... 11 "
Sedekia " . " " 36: 11...... 11 "
Yhteensä 513 "
Seitsemänkymmentä hävityksen vuotta.
Tämä vie meitä siihen ajanjaksoon, jolloin maa oli autiona, ja joka
kesti seitsemänkymmentä vuotta ja päättyi kansan palaamisella
Baabelista Kyyron ensimäisenä vuonna, 536 e.K. (Katso 2 Aikak, 36: 20,
23.) Tämä vuosiluku on oikeaksi taattu maailmanhistoriassa, ja
raamatullinen ajanlasku ei jatku kauvemmaksi.
Ajanjakso Israelin lasten Babelista palajamisesta vuoteen 1873 j.K.
Ajanjaksoa juutalaisten palajamisesta Baabelista, heidän maansa
seitsenkymmenvuotisen hävityksen lopulla, Kyyron ensimäisestä vuodesta
alkaen, siihen vuoteen, joka on tunnettu vuodeksi 1, ei raamatullinen
kertomus käsittele. Mutta, niinkuin yllä on mainittu, todistaa maailman
historia sen olevan 536 vuotta pitkän ajanjakson. Ptolemeus, oppinut
kreikkalais-egyptiläinen, maamittari ja tähteintutkija, on varmasti
vahvistanut nämä numerot. Oppineet ovat yleisesti hyväksyneet ne, ja ne
ovat tunnetut Ptolemeuksen kanoonin (ohjeen) nimellä.
Niinmuodoin olemme löytäneet selvän ja yhtäjaksoisen ajanlaskullisen
ketjun luomisesta kristillisen ajanlaskun alkuun vuoteen 1 -- kaikkiaan
neljäntuhannen sadankahdenkymmenkahdeksan (4128) vuoden pituisen
ajanjakson, joka yhteensä kristillisen ajanlaskun tuhannen
kahdeksansadan seitsemänkymmenkahden vuoden kanssa tekee kuusituhatta
vuotta luomisesta vuoteen 1873 j.K.
Vertailu tämän ajanlaskun ja Usherin ajanlaskun välillä.
Ehkä joku haluaisi tietää, missä kohdin yllä kerrottu ajanlasku eroaa
siitä ajanlaskusta, joka on reunamuistutuksena tavallisessa (engl.)
raamatunkäännöksessä ja joka on tunnettu Usherin ajanlaskun nimellä.
Näiden kahden erotus seitsenkymmenvuotiseen hävitykseen on
satakaksikymmentäneljä (124) vuotta. Tämän erotuksen muodostaa neljä
eri aikaa 18, 4, 2, ja 100 vuotta -- kuten seuraa:
Usher asettaa hävityksen seitsemänkymmentä vuotta _kahdeksantoista
vuotta_ aikasemmaksi yllä esitettyä, s.o. ennen Sedekian, Juudean
viimeisen kuninkaan kukistumista valtaistuimelta -- koska Baabelin
kuningas otti monta kansasta vangiksi sillä ajalla. (2 Aikak. 36: 9,
10, 17, 21; 2 Kunink. 24: 8--16.) Hän tekee nähtävästi sen, ei
mitenkään tavattoman, erhetyksen, että hän laskee nämä
seitsemänkymmentä vuotta _vankeuden_ ajaksi, sen sijaan että Herra
selvästi selittää niiden olevan maan _hävityksen_ seitsemänkymmentä
vuotta, jotta maa olisi "autiona, ettei kukaan siellä asuisi".
Sellainen ei ollut asian laita ennen Sedekian kukistumista. (2 Kunink.
24: 14.) Mutta se hävitys, joka seurasi Sedekian kukistumista, oli
täydellinen; sillä vaikka halvimpia maakunnassa jätettiin viinamäen
miehiksi ja peltomiehiksi (2 Kun. 25: 12), niin pakenivat nämäkin pian
-- "koko kansa, sekä suuret, että pienet" -- Egyptiin, sillä he
pelkäsivät kaldealaisia (värssy 26). Tässä ei voi mikään epätietoisuus
tulla kysymykseenkään; ja sen tähden on, laskettaessa aikaa _maan
hävittämiseen_, otettava lukuun kaikki ajanjaksot Sedekian hallituksen
loppuun, niinkuin me olemme tehneet.
_Neljän vuoden_ erotus on Joram'in hallituksessa. Usher sanoo sen
kestäneen neljä vuotta, kun Raamattu sanoo sen kestäneen kahdeksan
vuotta. -- 2. Aikak. 21: 5; 2 Kun. 8: 17.
_Kahden vuoden_ erotuksesta tapaamme toisen Ahaksen hallitusajassa,
jonka Usher sanoo olleen viisitoista, Raamatun sanoessa sen olleen
kuusitoista vuotta. (2 Aikak. 28: 1 ja 2. Kun. 16: 2.) Toinen on
Joaksen hallituksessa, jonka Usher laskee kolmeksikymmeneksiyhdeksäksi
vuodeksi, Raamatun sanoessa sen olleen neljäkymmentä vuotta. -- 2. Kun.
12: 1; 2. Aikak. 24: 1.
Nämä erotukset ovat selitettävissä ainoastaan sen otaksumisen kautta,
että Usher seurasi tahi koetti seurata Josefusta, erästä juutalaista
historiankirjottajaa, jonka vuosilukuja nyttemmin yleisesti pidetään
huolimattomina ja virheellisinä. Me luotamme yksinomaan Raamattuun,
uskoen, että Jumala on oma tulkkinsa.
Lukuun ottamatta näiden kahdenkymmenenneljän vuoden eroa kuninkaitten
ajassa on vielä toinenkin eroavaisuus yllä esitetyn raamatullisen
ajanlaskun ja Usherin ajanlaskun välillä, nim. _sata vuotta_ tuomarien
ajassa. Tässä eksyttää Usherin tuo silmiinpistävä virhe 1 Kun. 6: 1,
jossa sanotaan, että Salomonin neljäs hallitusvuosi oli
neljässadaskahdeksaskymmenes vuosi Egyptistä lähtemisen jälkeen. Se on
nähtävästi oleva viisi sataa kahdeksankymmentä ja johtui se
mahdollisesta virheellisestä jäljennöksestä; sillä jos me Salomon
neljään vuoteen lisäämme Davidin neljäkymmentä ja Saulin ajan
neljäkymmentä ja ne neljäkymmentäkuusi vuotta Egyptistä lähtemisestä
maan jakamiseen, saamme satakolmekymmentä vuotta, jotka, vähennettynä
neljästäsadastakahdeksastakymmenestä, antaisivat jäännökseksi
ainoastaan kolmesataaviisikymmentä vuotta tuomarien ajaksi niiden
_neljän_sadanviidenkymmenen vuoden sijaan, jotka Tuomarienkirja ja
Paavali mainitsevat, kuten ylempänä on näytetty. Hebrealainen kirjain
"_dalet_" (4) on hyvin paljon "_he_" (5) kirjaimen näköinen, ja
otaksutaan virheen johtuneen siitä, mahdollisesti jäljentäjien
erhetyksestä. Ensimäinen Kun. 6: 1 tulisi siis kuulua
viisisataakahdeksankymmentä vuotta ollakseen täydellisessä
sopusoinnussa toisten tiedonantojen kanssa.
Siten oikasee Jumalan Sana ne muutamat vähäpätöset erhetykset, jotka
tavalla tai toisella ovat sinne pujahtaneet. On muistettava
yllämainittujen aukkojen olevan siinä ajanjaksossa, joka täydellisesti
täydennetään Uuden Testamentin henkeyttämän todistuksen kautta.
Siis, Usherin pitäessä vuotta 1 4005:nä Aadamin luomisesta,
oli se todellisuudessa, niinkuin olemme näyttäneet vuosi 4129
raamatunkertomuksen mukaan, joten siis selviää, että vuosi 1872
j.K. on maailman luomisesta vuosi 6000, ja v. 1873 j.K. on
seitsemännentuhatvuotiskauden alku, seitsemäs milleniumi tahi seitsemäs
tuhatvuotispäivä maan historiassa.
Niinmuodoin on yksin Raamatusta otettu ajanlasku alkaen luomisesta
riittävästi todettuun yleiseen historiaan asti selvä ja vahva ja antaa
samalla todistuksen jumalallisen kaitselmuksen erityisistä
muistiinpanotavoista, sen kätkemisestä ja sen vähitellen tapahtuvasta
paljastamisesta, kun aika on tullut. Ja tämä yhdistettynä luotettaviin
vuosilukuihin kristillisessä ajanlaskussa ja muutamiin vuosisatoihin
ennen sitä, tekee meille mahdolliseksi tarkalleen määrätä sen paikan,
missä me nyt olemme ajan virralla. Ja me alamme toivehikkaasti nostaa
päämme ylös ja iloita, kun aavistamme että todellakin olemme
siirtymäisillämme seitsemännen vuosituhannen ihanaan aikaan -- jos
kohta huomaammekin, että sen alku tulee olemaan pimeä ja täynnä hätää,
niinkuin profeetat ovat ennustaneet, ja että rajuilmanpilvet alkavat
kokoontua ja pimetä.
Herramme syntymisen vuosiluku.
Kuudennella vuosituhannella alkoi kirkko laskea ajan Herramme
syntymästä ja määräsi vuosiluvun A.D. (Anno Domini, Herramme vuosi,
kristillisen ajanlaskun v. 1), niinkuin se nyt on, s.o. 536 vuotta
Kyyroksen, Persian kuninkaan ensimäisestä vuodesta. [Vuoden A.D.
määräsi jo neljännellä vuosisadalla Dionysius Eksiguus ja muut sen ajan
oppineet, vaikka se ei tullut yleiseen käytäntöön, ennenkuin
kuudennella vuosisadalla.] Se asianhaara, onko tässä osattu
oikeaan tahi ei, ei vaikuta tässä ylempänä esitettyyn
ajanlaskuun, joka osottaa, että nuo kuusituhatta vuotta Aadamin
luomisesta päättyivät vuodella 1872 j.K.; tämä on nimittäin
kahdeksantoistasataaseitsemänkymmentäkaksi vuotta sen vuoden
jälkeen, joka merkitään A.D., ja Kyyroksen ensimäinen vuosi oli
viisisataakolmekymmentäkuusi vuotta ennen tätä vuotta (A.D.), olkoonpa
tämä sitte ollut Herramme syntymävuosi tahi ei.
Emme kentiesi voi selittää tätä paremmin kuin viivalla ja sen
yläpuolella olevalla tähdellä, joka esittää A.D:tä v. 1 -- näin siis:
e.K.--------*--j.K. Otaksu, että viiva esittää maailman historian
kuuttatuhatta vuotta Aadamin luomisesta vuoteen 1873 j.K.; ja
esittäköön tähti kääntymäpistettä e.K:n ja j.K:n välillä. Tämän pisteen
siirtäminen puolelle ja toiselle, ei muuta ajanjakson pituutta
kokonaisuudessaan, joskin se muuttaa vuosien nimitykset. A.D. pisteen
muuttaminen vuoden taaksepäin tekisi jakson e.K. vuotta lyhemmäksi ja
jakson j.K. vuotta pitemmäksi, mutta e.K. ja j.K. vuosien _summa_
tulisi edelleenkin olemaan sama, sillä mitä otetaan toiselta osalta se
tulee lisäksi toiselle osalle. Tutkikaamme nyt kumminkin lyhyesti
Herramme syntymisen vuosilukua, koska se tulee olemaan hyödyksi
tutkimuksillemme edempänä.
On tullut tavaksi oppineiden keskuudessa myöntää, että yleisesti
hyväksytty A.D. (v. 1) on neljä vuotta väärin, että Herramme syntyi
neljä vuotta ennen sitä vuotta, jota nimitetään A.D:ksi, s.o.
vuonna 4 e.K. Ja tätä päätelmää ovat tavallisen englantilaisen
raamatunkäännöksen toimittajat seuranneet. Me emme voi myöntää, että
v. 4 e.K. oli Herramme syntymisen todellinen vuosiluku. Päinvastoin
huomaamme hänen syntyneen ainoastaan yhden vuoden ja kolme kuukautta
ennen tavallista ajanlaskuamme, nim. Lokakuussa v. 2 e.K.
Tavallinen syy, minkä vuoksi useimmat väittävät, että vuosi 1 olisi
ollut asetettava neljä vuotta taaksepäin määrätäkseen tarkalleen
Vapahtajamme syntymäajan, on ollut halu saada se yhtäpitäväksi eräiden
tietojen kanssa, joita juutalainen historiankirjottaja Josefus on
antanut Herodes Suuren hallitusajan pituudesta. Erään hänen
tiedonantonsa mukaan näyttää siltä kun Herodes olisi kuollut kolme
vuotta ennen sitä vuotta, jota pidetään vuotena 1. Jos tämä olisi
totta, todistaisi se selvästi, että Herramme syntyi v. 4 e.K.; sillä
juuri tämä Herodes käski tappamaan Betlehemin pienet lapset ja hänen
käsistään lapsi Jeesus pelastettiin. (Mat. 2: 14--16.) Mutta onko tämä
Josefuksen tiedonanto luotettava? Onko totta, että Herodes kuoli neljä
vuotta ennen A.D.? Me vastaamme kieltävästi: Josefuksen tiedonannot
eivät yksin muodosta riittävän luotettavaa lähdettä tämän kysymyksen
ratkaisemiseksi, koska hän on tunnettu ja tunnustettu olevan vähemmän
tarkka tiedonannoissaan, mitä vuosilukuihin tulee.
Mutta tämä mielipide on voittanut alaa; vuosiluku 4 e.K. on tullut
yleisesti hyväksytyksi ja historiallisia tapauksia ja vuosilukuja on
täytynyt venyttää, jotta kävisivät yhteen ja tukisivat tätä päätelmää.
Muiden esitettyjen todistuksien muassa, että v. 4 e.K. oli oikea
vuosiluku, oli eräs kuunpimeneminen, jonka Josefus sanoo tapahtuneen
vähää ennen Herodeksen kuolemaa. Kaikki, mitä tästä kuunpimenemisestä
tiedetään, on kuten seuraa: Herodes oli pystyttänyt suuren kultaisen
kotkan temppelin portin yläpuolelle. Kaksi etevää juutalaista,
nimiltään Mathias ja Juudas, houkuttelivat eräitä nuoria miehiä
repimään alas sen. He tekivät tämän ja heidät vangittiin ja mestattiin.
Tehdäkseen asian selväksi kertoo Josefus, että samalla aikaa oli
toinenkin Mattias, ylimmäinen pappi, joka ei ollut sekaantunut
meteliin. Hän lisää senjälkeen: "Mutta Herodes otti tältä Mattiakselta
pois hänen ylimmäispappiutensa ja poltti sen toisen Mattiaksen, joka
oli nostanut metelin, tovereineen elävänä, ja samana yönä oli kuun
pimeneminen." Tämä on kirjoitettu muistiin ikäänkuin Herodeksen
viimeisinä esiinpistävinä tekoina, joka tapahtui aikana, joka
Josefuksen mukaan mahdollisesti vastaa v. 4 e.Kr., ja joka myös
tarkottaa sitä samaa vuosilukua mainitulla pimenemisellä.
Mutta kun joskus neljäkin kuunpimenemistä sattuu samana vuonna, on
ilmeistä, ettei, paitsi erinomaisten olosuhteiden vallitessa,
tuollaisen tapahtuman muistiinmerkitseminen todista mitään. Siinä missä
aika yöstä, aika vuodesta ja pimenemisen suuruus yhteisesti ovat
ilmotetut, kuten muutamissa tapauksissa on tehty, on muistiinpanolla
suuri arvo vuosilukujen määräämisessä; mutta tässä tapauksessa ei
esiinny mitään semmoista; niinmuodoin ei muistiinpano todista
kerrassaan mitään, mitä ajanlaskuun tulee. Josefus mainitsee tosin
jonkun paaston, jota mahdollisesti olisi pidetty ennen tuota tapausta,
mutta mikä paasto, tahi miten kauvan sitä ennen se oli, sitä ei
mainita.
Nyt tapahtui kuitenkin, että v. 4 e.K. oli ainoastaan _yksi_
kuunpimeneminen, kun taas v. 1 e.K. sattui kolme kuunpimenemistä.
Pimeneminen v. 4 e.K. oli ainoastaan osittainen (kuusi digitiä tahi
ainoastaan puolet kuun kehästä oli peitossa), kun sitä vastoin vuonna 1
kaikki kolme olivat kokopimenemisiä -- koko kuun kehä oli pimeä, ja
luonnollisesti kauemman aikaa. Tämän kautta herätti tapaus suurempaa
huomiota. Jos siis pimenemiskertomuksella on minkäänlaista merkitystä,
ei se ainakaan anna tukea tuolle aikaisemmalle vuosiluvulle 4 e.K.
Herodeksen kuolinvuotta ei, kaikeksi onnettomuudeksi, kukaan luotettava
historiankirjottaja mainitse. Josefus mainitsee muutamia tärkeitä
kohtia hänen historiastansa ja muutamien tapauksien vuosiluvun, mutta
nämä eivät ole luotettavia. Eräiden hänen tiedonantojensa mukaan olisi
Herodes kuollut v. 4 e.K., mutta toisia vuosilukuja ei voi sovittaa
yhteen tämän kanssa. Esimerkiksi, hänen kuolemansa sanotaan tapahtuneen
hänen ollessaan seitsemänkymmenen vuoden vanhan. Hänet tehtiin
Galilean maaherraksi v. 47 e.K. Josefus sanoo hänen silloin olleen
kahdenkymmenenviiden vuoden vanhan. (Muinais. 149: 2.) Tämän mukaan
olisi hänen syntymävuotensa 72 e.K. (47 ynnä 25.) Hänen kuolemansa
seitsemänkymmenen vuoden ijässä olisikin silloin v. 2 e.K. vuoden 4
e.K. sijasta.
Tämän yhteydessä saattaa olla paikallaan kiinnittää huomiota siihen
ristiriitaan mielipiteessä, joka vallitsee oppineiden keskuudessa
Herodeksen kuoleman todellisesta vuosiluvusta, että jokaiselle siten
selviäisi, ettei ole mitään pätevää syytä otaksua että 4 e.K. olisi
ainoa vuosiluku, joka on yhtäpitävä Matt. 2: 14--16 kanssa. Faussettin
Bible Encyclopaedia [Raamatullinen yleistiede] ilmottaa Herodeksen ijän
olleen noin kaksikymmentä vuotta, kun hänet nimitettiin maaherraksi.
Silloin olisi hänen kuolemansa seitsemänkymmenenvuoden ikäisenä
sattunut vuonna 2 j.K. Chamber'in Cyclopedia ja Smithin Bible
Dictionary sanovat hänen ikänsä silloin olleen viisitoista vuotta, joka
lykkäisi hänen kuolemansa vuoteen 7 j.K. Appleton'in Cyclopediassa
sanotaan Ajanlaskua koskevassa luvussa: "Josefus antaa myös
vuosilukuja, mutta hän on aivan liijaksi huolimaton, jotta häntä
voitaisiin ottaa huomioon."
Siirrymme nyt esittämään raamatullisen todistuksen tästä asiasta, joka
on lähempänä tavallista ajanlaskua ja osottaa, että Herramme syntyminen
tapahtui ainoastaan yksi vuosi ja kolme kuukautta ennen Tammikuuta
vuonna 1. Tämän me tutkimme näin:
Herramme virka-aika kesti kolme ja puoli vuotta. Nuo
kuusikymmentäyhdeksän esikuvauksellista vuosiviikkoa (Dan. 9: 24--27)
päättyivät hänen kastamiseensa ja voiteluunsa Messiaaksi ja siitä alkoi
viimeinen eli seitsemäskymmenes viikko (viimeiset seitsemän suosion
vuotta Israelille.) Hänet tapettiin _keskellä_ tätä seitsemättäkymmentä
viikkoa, kolme ja puoli vuotta hänen virkansa alkamisesta. Hänet
ristiinnaulittiin, niinkuin tiedämme pääsiäisaikana noin Huhtikuun 1:nä
päivänä, jonakin vuonna. Nuo hänen virkansa kolme ja _puoli_ vuotta,
jotka päättyivät Huhtikuussa, olivat niinmuodoin täytyneet alkaa noin
Lokakuun tienoissa, jonakin vuonna. Ja lokakuu jonakin vuonna on
niinmuodoin täytynyt olla hänen todellinen syntymäkuukautensa, sillä
hän _ei viivytellyt_ virkansa alkamista, niin pian kun hän oli
täyttänyt kolmekymmentä vuotta; ja lain mukaan (jonka alla hän oli
syntynyt ja jota hän totteli) ei hän voinut alottaa ennenkun hän oli
kolmekymmenvuotias, niinkuin luemme: "Ja Jeesus oli, kun alkoi
esiintyä, noin kolmekymmenvuotias", j.n.e.
Johannes Kastaja oli kuusi kuukautta vanhempi Herraamme (Luukk. 1: 26,
36), niinmuodoin oli hän täysi-ikäinen (kolmekymmenvuotisena lain
mukaan -- 4 Moos. 4: 3; Luukk. 3: 23 j.n.e.) ja alkoi saarnata kuusi
kuukautta ennen kun Herramme saavutti täysi-ikäisyyden ja alotti
virkansa. Johanneksen viran alottamisen vuosiluvun sanotaan selvästi
olleen "viidentenätoista keisari Tiberiuksen [Rooman kolmannen
keisarin] hallitusvuonna." (Luukk. 3: 1.) Tämä on selvä ja määrätty
vuosiluku, josta ei voi syntyä pienintäkään epäilystä. Tiberius tuli
keisariksi keisari Augustuksen kuoltua, Rooman 767 vuotena, joka oli
v. 14 j.K.
Mutta ne, joita Josefuksen väärät tiedonannot Herodeksen kuolemasta
ovat eksyttäneet ja jotka pitävät Jeesuksen syntyneen v. 4 e.K.
ollakseen sopusoinnussa Josefuksen kanssa, tapaavat tässä Luukkaan
antamassa, selvästi määrätyssä vuosiluvussa vaikean esteen, ja
koettavat saattaa tämänkin sopimaan käsityksensä kanssa noista 4:stä
vuodesta e.K. Saavuttaakseen tämän päämäärän väittävät he Tiberiuksen
alkaneen käyttää valtaa noin kolme tahi neljä vuotta ennen Augustuksen
kuolemaa ja ennenkuin hän oli täydellisesti asetettu keisariksi. He
väittävät, että hänen hallituksensa voidaan mahdollisesti laskea tuosta
vuosiluvusta.
Mutta sellaiset otaksumiset tulevat näyttäytymään perättömiksi.
Jokainen, joka tahtoo tutkia asiaa historiasta, tulee sen huomaamaan.
On kyllä totta, että Augustus korotti Tiberiuksen hyvin korkeaan
asemaan, mutta se ei ollut _neljä_ vuotta ennen Augustuksen kuolemaa,
niinkuin tuo otaksuma vaatisi, vaan _kymmenen_ vuotta sitä ennen, v. 4
j.K. Mutta se valta, jolla hän silloin varustettiin, oli ainoastaan
sellainen, jota muutkin ennen häntä olivat omistaneet. Se ei ollut
sanan missään merkityksessä keisarillinen valta, eikä sanan missään
merkityksessä voi sanoa hänen "_hallituksensa_" silloin alkaneen. Hän
oli ainoastaan vallanperijä. Ei edes liijottelemallakaan voitane sanoa
hänen hallituksensa alkaneen ennen Augustuksen kuolemaa ja ennenkun
roomalainen senaatti oli asettanut hänet virkaan, vuonna 14 j.K.
Historia sanoo: "Keisari, joka lisääntyvän ikänsä vuoksi tarvitsi
apulaista, otti Tiberiuksen pojakseen v. 4 j.K., jolloin hän _uudisti_
hänen tribunivaltansa." -- Luku _Tiberius, Rees'in Cyclopedia_.
_Raamatullista ajanlaskua_
"Hän [Augustus] päätti niinmuodoin sallia hänen [Tiberiuksen] ottaa
osaa hallitukseen. Tämä muodollinen virkaan asettaminen antoi hänelle
samanlaisen aseman kuin Agrippa vanhuksella oli ollut viimeisinä
vuosinaan, ja epäilemättä tätä pidettiinkin alkuasteena keisarikunnan
ensimäiselle sijalle. _Vallanperimyksen_ ohjelma oli selvästi viitattu:
Tiberius oli saanut käskyn asettua paikalleen senaatin, kansan ja
sotajoukon etupäähän." Pojaksi ottaminen, joka tapahtui tänä aikana, on
päivätty 27 p. Kesäkuuta (A.U.C. [Rooman perustamisen jälkeisenä
vuotena] 757) -- v. 4 j.K. -- -- _Merivalén History of the Romans_
(Appleton's), Nide IV, siv. 220, 221.
Meillä on siis täysin painavia todistuksia siitä, ettei keisari
Tiberiuksen ensimäinen hallitusvuosi alkanut kolme tahi neljä vuotta
ennen Augustuksen kuolemaa; ja että se arvo, joka mainitaan tulleen
hänen osakseen Augustuksen hallituksen aikana, annettiin hänelle
kymmenen eikä neljä vuotta ennen Augustuksen kuolemaa, eikä se myöskään
missään suhteessa ollut keisarillinen arvo.
Voimme sentähden pitää vuosilukua Luukkaan 3: 1 ei ainoastaan ainoana,
joka Uudessa Testamentissa annetaan, vaan myös aivan eittämättömänä.
Asiasta ei voi olla minkäänlaista epätietoisuutta niillä, jotka ovat
sitä tutkineet. Tiberius tuli hallitukseen v. 14 j.K. Hänen
hallituksensa viidestoista vuosi on sentähden vuosi 29 j.K., jona
vuonna, niinkuin Luukas (3: 1--3) sanoo, Johannes alotti virkansa.
Koska siis Herramme kolmaskymmenes syntymäpäivä ja hänen virkansa
alkaminen oli Lokakuussa, ja koska Johanneksen syntymäpäivä ja hänen
virkansa alkaminen sattui täsmälleen kuusi kuukautta aikasemmin, seuraa
siitä silloin, että Johannes alotti virkansa keväällä noin Huhtikuun
1:nä päivänä -- niin pian kun hän oli täysi-ikäinen; sillä Jumalan
suunnitelmat pannaan aina toimeen täsmällisesti aikaan nähden. Johannes
oli siis kolmekymmenvuotias v. 29 j.K., noin 1:nä päivänä Huhtikuuta;
niinmuodoin oli hän syntynyt v. 2 e.K. [Johdoksi niille lukijoille,
jotka ovat tottumattomia laskemaan vuosilukuja, huomautamme sitä
asianhaaraa, että vuoden 29 j.K. alussa olikin vasta kulunut 28
kokonaista vuotta, kahdeskymmenesyhdeksäs oli ainoastaan alkanut.] noin
ensimäisenä päivänä Huhtikuuta. Ja Jeesuksen syntyminen, kuusi
kuukautta myöhemmin, on täytynyt tapahtua vuonna 2 e.K. noin 1:nä
päivänä Lokakuuta.
Edelleen on selvä, vahva todistus siitä, että Jeesus ristiinnaulittiin
perjantaina 3 p. Huhtikuuta vuonna 33. Se asianhaara, että hänen
ristiinnaulitsemisensa tapahtui Nisan kuun neljännentoista päivän
loppupuolella, ja että tämä päivänmäärä harvoin sattuu Perjantaiksi,
mutta v. 33 j.K. sattui siksi, vahvistaa tämän päivämäärän niin
täydellisesti, että Usherkin, joka piti v. 4 e.K. Jeesuksen
syntymävuotena, oli pakotettu myöntämään hänen ristiinnaulitsemisensa
tapahtuneen v. 33 j.K. Vertaile Usherin vuosilukuja tavallisen (eng.)
Raamattukäännöksen reunamuistutuksissa Luuk. 2: 21 ja Matt. 2: 1
lukujen kohdalla hänen vuosilukuihinsa Matt. 27 ja Luukkaan 23 lukujen
kohdalla. Kun ristiinnaulitsemisen vuosiluku on 33 j.K. seuraa, että
jos Jeesus olisi ollut syntynyt vuonna 4 e.K., olisi hän ollut 36
vuotta vanha kuollessaan; ja hänen toiminta-aikansa hänen
kolmannestakymmenennestä vuodestaan kolmanteenkymmenenteenkuudenteen
vuoteen olisi ollut kuusi vuotta. Mutta selvää on, että Herramme
toiminta käsitti ainoastaan kolme ja puoli vuotta. Ja tämä yleisesti
tunnustettu asia todistetaan Danielin ennustuksessa Messiaksen
tappamisesta _keskellä_ Israelin suosion seitsemättäkymmenettä viikkoa.
Näin tulee taas todistetuksi, että Jeesuksen syntyminen tapahtui noin
yksi vuosi ja kolme kuukautta ennen tavallista ajanlaskua, v. 1, sillä
kun hänen toimintansa päättyi hänen ollessaan kolmenkymmenenkolmen ja
puolen vuoden vanha, 3:tena päivänä Huhtikuuta v. 33 j.K., niin löytää
helposti hänen syntymävuotensa menemällä taaksepäin vuosilukuun, joka
on kolmekymmentäkolme ja puoli vuotta aikasemmin Huhtikuun 3:matta
päivää v. 33 j.K. Kolmekymmentäkaksi vuotta ja kolme kuukautta ennen
3:matta päivää Huhtikuuta v. 33 j.K. olisi 3:mas päivä Tammikuuta v. 1,
ja vielä siitä taaksepäin yksi vuosi ja kolme kuukautta vie meidät
3:teen päivään Lokakuuta v. 2 e.K., joka tulee olemaan Herramme
syntymäpäivä ja vuosi Betlehemissä. Erotus kuunajan, jota juutalaiset
käyttivät, ja nykyään yleisesti käytetyn auringonajan välillä tulee
olemaan muutamia päiviä, jottemme saata olla aivan varmoja, oliko tuo
täsmällinen päivä mahdollisesti Syyskuussa, noin 27:nnen päivän
tienoissa, mutta 1:nen päivä Lokakuuta on _likipitäin_ oikea. Yhdeksän
kuukautta taaksepäin tästä vie meidät joulun aikaan v. 3 e.K., joka on
se vuosi, jolloin Herramme jätti sen kirkkauden, joka hänellä oli Isän
luona, ennenkuin maailma oli [luotu], ja muuttuminen ihmisluontoon
alkoi. On todennäköistä, että tämä oli alkujaan syynä joulun
viettämiseen Joulukuun 25 päivänä. Jopa eräät kirkkohistorian
kirjottajat väittävät, että joulujuhlaa alkujaan vietettiin muistoksi
Gabrielin ilmestymisestä Neitsyt Marialle. (Luuk. 1: 26.) Varmaa on,
ettei keskitalvenpäivämäärä sovi oikein hyvin yhteen Raamatun
selityksen kanssa, että Jeesuksen syntymisen aikana paimenet olivat
kedolla laumoineen.
* * * * *
Kruununi.
Oon kruunusta kirkkaasta kuullut.
Min' valmisti Herrani mun.
Sen saan mä, kun morsiamekseen
On Jeesus vaan ottanut mun.
Hän kalliisti osti sen kruunun,
Kun ristillä uhrautui,
Ja haavoihin, pistävään kruunuun.
Mun tähteni antautui.
Jos kaikki tään maailman kruunut
Nyt tarjona oisivat nuo,
Ne hylkäisin, kauniimman kruunun.
Ja kirkkaamman, ylkäni suo.
Oi, ettei vaan maalliset maineet
Mun syäntäni kahlita vois,
Et kruununi, taivahan aarteet,
Mun voittoni -- tuhlaisin pois;
Ei taistella kruunustain tahdon,
Vaikk' ottelu ankara lie;
Jos taistelun jättänen kesken --
Niin kruunaus toivon se vie.
Oi, Jeesus, kun loppuun sa kestit,
Niin tunnet nyt kunnian tiet;
Ja voittamaan muitakin autoit --
Oi riemua, voittoon mun viet!
En taistella tarvinne kauvan,
Kun koittavi autuuden koi.
"Jo riennä, ja kruunusi kanna",
Näin Herrani kutsu jo soi.
Ah, silloin ma kruununi lasken
Sun jalkoihis, armahimpain:
"Sä Herra oot johtanut kaikki,
siks' kunnia sulle myös vain."