Jumalan määräämät ajat ja aikakaudet. -- Minkä tähden ne eivät ole
selvemmin määrätyt. -- Ne ilmaistaan aikanaan. -- Harras halu tuntea
tulevat ajat ja aikakaudet ansaitsee tunnustusta. -- Adventistien
erehdykset. -- Profeetallisten aikojen varsinainen tarkotus. --
Nykyinen asemamme. -- Tulevan luvun tarkotus.
Kuten "Aikakausien Suunnitelmassa" meidän tarkotuksenamme oli osottaa
jumalallisen toimenpiteen huomatuimmat ulkopiirteet ihmiskunnan
pelastamiseksi puhtaasti Raamatun kannalta, niin on tämän niteen
päämäärä näyttää, perustuen samaan alkulähteeseen, että suunnitelman
eri piirteillä on tarkalleen määrätyt ajat ja aikakaudet
täytäntöönpanemistansa varten; että suunnitelman mennessä eteenpäin on
jokainen uusi piirre toteutunut tarkalleen määrättynä aikana; sekä että
_aika on nyt lähestynyt_ kärjistyäkseen maan kaikkien sukukuntien
siunaamiseksi. -- 1 Moos. 28: 14; Gal. 3: 16.
Evankeliumin ajan pitkien vuosisatojen kuluessa on seurakunta Herransa
opetuksen mukaisesti rukoillut: "Tulkoon valtakuntasi; tapahtukoon
tahtosi maankin päällä niinkuin taivaassa." Mutta, uneliaitten lasten
tavoin, kun aika tuli pitkäksi, ovat monet kokonaan unohtaneet näiden
sanojen sisällyksen, niin että ne nyt näyttävät kuolevan heidän
huulillaan. Kaikille, joiden sydän vielä on kiintynyt Herraan, me
huudamme Apostoli Paavalin sanoilla: "Jo on hetki teidän unesta nousta,
sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme.
Yö on loppuun kulumassa ja (tuhatvuotiskauden) päivä lähestyy." (Room.
13: 11.) Niin se on oven edessä. Taivasten valtakunta on nyt
lähestynyt, ei sikiö- tai alkutilassaan kuten Herramme ensimäisessä
adventissa (Matt. 3: 2), vaan siinä merkityksessä kun hän sanoo sen
vielä tulevan (Joh. 18: 36, 37) -- "voimassa ja suuressa kunniassa."
Kuitenkin ainoastaan ne, jotka ovat huolellisesti tutkineet Aikakausien
Suunnitelmaa, ovat valmistuneet ottamaan vastaan tämän niteen opetuksen
Jumalan määräämien aikojen ja aikakausien suhteen tämän suunnitelman
eri piirteitten kehityksessä, ja niiden lopullisessa täyttymisessä. On
toivottavaa, ettei kukaan ryhdy tämän tutkimiseen ennenkuin on
kauttaaltaan ymmärtänyt edellisen niteen opetuksen. Muutoin ei siitä
tule hänelle ruokaa aikanaan. Totuus on ainoastaan silloin ruokaa
aikanaan, kun me olemme valmistuneet ottamaan vastaan sitä. Lapsi ei
voi ennen ryhtyä ratkaisemaan matemaattisia tehtäviä ennen kuin hän
ensin on oppinut käyttämään kuvioita ja kieltä. Niin on myös
jumalallisen totuuden laita: se on rakennettu askel askeleelta, ja
voidaksemme ymmärtää sitä, täytyy meidän seurata Jumalan määräämää
järjestystä -- huolellisesti, koetellen jokaista uutta ottamaamme
askelta Raamatun avulla, kuitenkaan pelkäämättä ottaa sitä, kun olemme
saaneet sille varman pohjan. Ainoastaan niitä, joilla on luja luottamus
Jumalaan, ja jotka kaikista epäilyksistä ja vastaan sanomisista tekevät
lopun sanoilla: "Niin sanoo Herra", voi Jumalan henki johtaa eteenpäin
kulkevaan totuuteen, kun aika sitä varten on tullut -- johtaen heitä
uusissa ja suojellen heitä niissä vanhoissa asioissa, joita sama
totuuden ojennusnuora voi hyväksyä ja lujittaa.
Ainoastaan sellaisia on Jumalalla aikomus johtaa. Aikakauden lopussa,
joka on elonkorjuun aika, on paljon totuutta kypsynyt ilmitulemista
varten, jota Jumala entisinä aikoina ei ole tehnyt tunnetuksi edes
uskollisimmille ja uhrautuvaisimmille lapsilleen. Profeetta Habakkuk
selittää (2: 3) ettei ennustus, joka koskee Jumalan suunnitelman ihanaa
täyttymystä, tule _lopun ajalla_ pettämään, ja muutamille Jumalan
lapsille tulee se puhumaan niin selvää kieltä, että he tulevat
kykeneviksi, kuten on määrätty, piirtämään sen tauluille, niin että
toiset tämän avun kautta voivat sen lukea selvästi. Daniel selittää
myös (12: 4, 9, 10), että tieto on kasvava, sekä että viisaat (uskon
kautta) voivat ymmärtää ennustuksen.
Meidän tarkotuksenamme tässä ei ole ennustaa, käyttäen inhimillistä
mielikuvitusta alkulähteenä, eikä missään suhteessa mennä yli sen, mitä
on kirjotettu pyhässä Raamatussa. Sentähden, syrjäyttäen kaikki
inhimilliset viisastelut, me koetamme ammentaa yksinomaan jumalallisen
totuuden lähteestä, pyrkien selittämään ennustuksia tulevien ja toteen
käyneitten ennustusten valossa. Me tahdomme tämän selvästi piirtää
tauluille, jonka Jumala tosin käski sulkea sinetillä, ja jota sentähden
ei ole voitu ymmärtää ennen tätä lopun aikaa, mutta johon hän antoi
vakuutuksen, että se _silloin_ tultaisiin ymmärtämään.
Tässä niteessä me esitämme ketjun todistuksia Jumalan määräämistä
ajoista ja aikakausista, tutkien tarkkaan Raamatun perustuksella
jokaisen kohdan, koska ne, kokonaisuudessaan suhtautuen toisiinsa kuten
renkaat ketjussa, kertovat niin laajakantoisesta ja syvälle ulottuvasta
suunnitelmasta sekä sellaisesta sopusoinnun täydellisyydestä, että
uutteran ja vilpittömän tutkijan täytyy selvästi huomata, miten paljon
ne ovat yläpuolella ihmisen ajatuksen leveyttä ja syvyyttä, eivätkä
sentähden voi olla inhimillistä alkuperää.
Me huomaamme, että evankeliumiaikakauden loppua samoin kuin juutalaisen
aikakauden loppua kutsutaan elonkorjuuksi (Matt. 9: 37; 13: 24, 30,
39.) Nämä molemmat kestävät neljäkymmentä vuotta. Me näemme myös, että
profeetallisten todistusten säteet huomattavalla tavalla kohdistuvat
erittäinkin tämän aikakauden elonkorjuuseen, johon myöskin koko
juutalaisen aikakauden valo -- koska sillä oli esikuvauksellinen luonne
-- yhdistyy kirkkaaksi polttopisteeksi. Tässä valossa me voimme nyt
selvästi nähdä Jumalan majesteetilliset askeleet, ei ainoastaan
menneiden aikakausien kuluessa, vaan myös hänen suunnitelmansa
nykyisessä toimeenpanemisessa. Ei kuitenkaan siinä kyllin. Vaan kuten
hän lupasi osottaa meille tulevia asioita (Joh. 16: 13), niin me näemme
nyt ihmeellisellä tarkkuudella hänen viisaan huolenpitonsa kaikkien
ihmisten siunaamiseksi koittavan tuhatvuotiskauden kuluessa -- vieläpä
sen ihanaan täyttymiseen asti "kaiken ennalleenasettamisessa". Me
näemme monen suuren ja ihmeellisen tapahtuman kohdistuvan tähän
elonkorjuuseen. Silloin tulee tuo suuri hädän aika, Jehovan päivä,
Antikristuksen lopullinen ja täydellinen kukistuminen ja suuren
Babylonin lankeaminen, alku juutalaisten suosion palaamiseen, meidän
Herramme toinen adventti ja hänen valtakuntansa pystyttäminen sekä
pyhien ylösnouseminen ja palkitseminen.
Me huomaamme ennustuksista, että tämän elonkorjuuajan alku ja loppu
ovat selvästi osotetut, samoinkuin ne tapaukset, joiden aika on tällöin
täyttyvä. Tämän niteen tarkotuksena on kiinnittää huomio profeetallisen
ajan eri piirteisiin ja seurata ajan tapahtumia niiden huippukohtaan
asti. Voidakseen ottaa vastaan sen todistuksen, täytyy lukijalla olla
korvat kuulla (Ilm. 2: 7; Matt. 11: 15), ja täytyy hänen päättää
nöyrästi syrjäyttää monia omistamiaan mielipiteitä huomatessaan,
etteivät ne ole sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Me olemme
vakuutetut, että ne, joilla on tällainen mieli, ja jotka
kärsivällisesti, huolellisesti ja järjestyksessä lukevat tämän kirjan
läpi, tulevat epäilemättä saamaan siitä suurta siunausta. Jos hyvä ja
vilpitön sydän ottaa nämä opetukset vastaan, niin me vakuutamme, että
niistä on tuleva voima erottamaan sellaisia maailmasta ja kypsyttämään
heidät nisun tavoin aittaa varten. Meidän käsityksemme mukaan on Herra
määrännyt näiden ennustusten ilmitulemisen nyt juuri virkistämään ja
kypsyttämään ja erottamaan pyhiä, kuten nisua rikkaruohoista, tänä
elonkorjuun aikana.
Se, jonka on sallittu katsoa Jumalan suuremmoiseen aikakausien
suunnitelmaan, joka niin selvästi esittää tarkkaan järjestetyn
jumalallisen suunnitelman syvän tarkotuksen ja ihmeellisen kantavuuden
kuten se edellisessä niteessä on esitetty, saa varmaankin armon kokea,
mitä Jumala suunnitelmansa aikojen ja aikakausien suhteen on suvainnut
ilmottaa. Sen huomio näihin asioihin on tuleva monin verroin
suuremmaksi kuin ainoankaan toisen edellisinä aikakausina, jolloin ei
ole nähty niitä suuria siunauksia, jotka ovat olleet varattuna
kaikille. Uskolliset Jumalan lapset ikävöivät tietää, milloin kunnian
Kuningas tulee, ja pimeyden ruhtinas sidotaan; milloin valon lapset
loistavat kuten aurinko ja pimeys tulee hälvenemään; milloin pyhät
saavuttavat täydellisyyden Jumalan lapsina, ja huokaava luomakunta
vapautetaan katoavaisuuden siteistä; milloin taivaallisen Isän ihana
luonne on hämmästyvälle maailmalle täydelleen ilmenevä, taivuttaen
kaikkien vanhurskautta rakastavien sydämet ylistykseen, rakkauteen ja
kuuliaisuuteen.
Siltä jolla ei ole tällaista toivomusta, puuttuu harrastusta ja
ymmärrystä Jumalan suunnitelmaan. Apostoleilla, profeetoilla ja
enkeleillä on ollut tämä halu ja ovat he innokkaasti tutkineet _aikaa_,
jonka Jumalan henki on määrännyt profeettain kautta. Ja Jumalalle on
mieleen tällainen harrastus hänen lapsiensa puolelta; ja joskaan tätä
toivomusta ei kenenkään suhteen tähän asti ole voitu tyydyttää, koska
ei ole ollut sovelias aika, niin ei Jumala kuitenkaan ole tällaista
harrastusta vastustanut. Päin vastoin kutsuu hän tiedustelevaa Danielia
suuresti rakastetuksi, ja vastaa hänen kysymykseensä niin pitkälle kuin
oli mahdollista hänen suunnitelmansa mukaan.
Tällaista tiedustelemista ei sentähden pidä pitää sopimattomana
tunkeutumisena Jumalan salaisuuksiin. Jumala tahtoo, että meillä olisi
tällainen harrastus hänen suunnitelmiinsa, ja kehottaa meitä "tutkimaan
Raamatuita", ja "ottamaan vaarin profeetallisesta sanasta", jotta me
olisimme oikeassa suhteessa totuuteen ja voisimme sen nopeasti omistaa,
kun sen _aika on tullut_. Salaiset asiat kuuluvat Jumalalle, mutta
ilmotetut meille ja meidän lapsillemme ijankaikkisesti. (5 Moos. 29:
29). Jos me sentähden tarkkaan pysymme kiinni Jumalan sanassa välttäen
joutavia arveluja, niin on meillä luja pohja jalkaimme alla. Jos
Jumalan suunnitelma ja ajat ja aikakaudet eivät ole ilmotetut
Raamatussa, niin ei kukaan voi niitä löytää; eikä Jumala ole
profeettainsa ja apostoliensa kautta ilmottanut mitään, jonka hän olisi
aikonut ijankaikkisesti kätkeä. Aikanaan ja jumalallisen suunnitelman
piirteitten, sen aikojen ja aikakausien mukaisesti ilmotetaan nämä
asiat valvoville. Kuitenkaan ei suunnitelmaa kokonaisuudessaan eikä
siihen kuuluvia aikoja voitu ymmärtää, ennenkuin oli tullut tätä varten
määrätty aikakausi, "lopun aika". (Dan. 12: 9, 10). Ja muistakaamme,
että ennenkuin on tullut Jumalan aika ilmottaa hänen salaisuuksiaan, ei
tieto eikä hurskaus voi niitä keksiä. Joskin ennustukset vuosisatoja
ovat olleet kaikkien silmien edessä, _ei_ niitä _ole voitu_ avata, eikä
lukea niiden salaisuuksia ennenkuin oikea aika on tullut.
Kun muutamat hänen oppilaistaan tulivat meidän Herramme luokse
tiedustellakseen Jumalan valtakunnan pystyttämisen aikaa, ennenkuin
aika oli tullut sen paljastamista varten, vastasi hän: "Ei teidän tule
tietää aikoja tai hetkiä, jotka Isä on valtansa nojalla määrännyt."
(Ap. t. 1: 7). Toisen kerran sanoi hän saman aineen suhteen: "Siitä
päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä
myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä. Olkaa varuillanne, valvokaa ja
rukoilkaa, sillä ette tiedä milloin se aika tulee... Mutta minkä teille
sanon, sen sanon kaikille: _valvokaa_." -- Mark. 13: 32, 33, 37.
Näitä Herramme sanoja ei voi niin ymmärtää, ettei Isää lukuunottamatta
kukaan _koskaan_ saisi tietää näistä ajoista ja aikakausista. Yhtä
vähän todistavat ne sitä, ettemme _nyt_ voisi tietää näitä aikoja ja
aikakausia, kuin ettei meidän Herramme nyt voisi niitä tietää. Ja se
tosiasia, että Isämme suunnitelman pääpiirteet, samoin kuin hänen
aikansa ja aikakautensa, nyt selvästi erotetaan, todistavat
eittämättömästi, että me elämme pahan hallituksen lopun aikoja, ja
tuhatvuotiskauden aamusarastuksessa, jolloin tieto oli kasvava ja
ymmärtäväiset tulisivat sen ymmärtämään. (Dan. 12: 4, 10.) Ellei
ennustuksia koskaan voitaisi ymmärtää, niin ei olisi ollut mitään
järjellistä syytä niiden antamiseen.
Nämä Mestarimme lausunnot osottavat, että Jumala ei ole jättänyt
suunnitelmiensa eri osia oman onnensa tai sattuman varaan, vaan on
hänellä tarkoin _määrätyt_ ajat ja aikakaudet jokaista suuren työnsä
piirrettä varten. Ja hänen ääretön voimansa ja viisautensa takaa sen,
ettei tule tapahtumaan mitään erehdystä tai viivytystä.
Nämä sanat terottavat siis sen ajatuksen, että tähän aikaan asti ei Isä
ollut ilmaissut suunnitelmansa yhteydessä olevia aikoja ja aikakausia
kellekään, ei edes meidän Herrallemme Jeesukselle. Kaukana siitä
yleisestä mielipiteestä, että meidän Herramme olisi soimannut näiden
aikojen ja aikakausien etsimistä ja harrastamista, _kieltäen_
mainituilla sanoilla sellaisen tutkimisen, on totuus ennemmin päin
vastainen. Hänen sanansa osottavat selvästi, että joskaan heidän _ei
nyt_ annettu tietää aikoja ja aikakausia, tulisi aika, jolloin ne
olisivat tärkeästä merkityksestä, ja jolloin ne ilmotettaisiin niille,
jotka silloin valvoisivat. Tietäen sen tosiasian, että nämä jonakin
aikana paljastettaisiin, ja että niillä _silloin_ tulisi olemaan suuri
merkitys, hän kehottaa heitä "_olemaan varuillaan_":, eikä jättäytymään
välinpitämättömyyteen niiden suhteen, vaan "_valvomaan_", lakkaamatta,
jotta he voisivat tietää milloin oikea aika oli tullut.
Ne, jotka aikakauden kuluessa ovat _valvoneet_, joskaan eivät ole
saaneet nähdä kaikkea sitä, mitä ovat odottaneet, ovat yhtä kaikki sen
kautta tulleet suuresti siunatuiksi ja maailmasta erotetuiksi. Se, joka
elää tätä varten _määrättynä aikana_, ja joka on tottelevaisesti
"_valvonut_", on tunteva, näkevä, "ymmärtävä", eikä jää tiedottomaksi
tämän "elonkorjuu"-aikakauden ihmeellisistä tapauksista. Se, joka
jonakin aikana laiminlöisi valvomisen, menettäisi niitä siunauksia,
joille Mestari pani niin suurta arvoa, ja osottaisi se, että tämän
maailman hyvyys ja tämän elämän aineelliset huolet ja nykyiset
harrastukset ovat sellaisen niin soaisseet, että hän laiminlyö
lupauksensa täysin vihkiytyä Herralle ja etsiä ensin Jumalan
valtakuntaa ja tulevaa elämää.
Apostolit Pietari ja Paavali kiinnittävät huomiota näihin asioihin --
aikoihin ja aikakausiin. Pietari selittää (2 Piet. 1: 16), ettemme me
ole seuranneet tekaistuja taruja; että hän näki kirkastusvuorella kuvan
Kristuksen tulevan valtakunnan kirkkaudesta siinä ihanassa "_näyssä_",
jossa Mooses, Elijas ja Jeesus esiintyivät säteilevissä puvuissa.
Mooses esitti vanhan ajan arvokkaita (Hebr. 11: 38--40), joista tulee
taivaan valtakunnan maalliset edustajat, ja Eli ja esitti tämän
evankeliumin aikakauden "voittajia". Kokonaisuudessaan esitti näky
tulevaa kirkkautta, kun vanhurskaitten kärsiminen on loppunut ja armon
mukainen valinta päättynyt. Vaikkakin Pietari kertoo tämän näyn,
terottaa hän kuitenkin profeettain todistuksen tärkeyttä, sanoen: "Sitä
_lujempi_ on meillä nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin kun
otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta
kynttilästä, kunnes päivä valkenee." (2 Piet. 1: 19.) Hän tiesi
hyvin, ettei _silloin_ kukaan vielä voisi ymmärtää ennustuksia
kokonaisuudessaan ja sentähden täytyi pyhien olla valvovassa asemassa
-- ei tähystellen pilviä, vaan kaikkien niitten asioitten toteutumista,
joista Jumala oli puhunut kaikkien pyhäin profeettainsa kautta
ennalleenasettamisen suhteen, ja "ennalleen asettamisen _ajoista_",
jotka muodostavat niin laajan ja huomattavan osan heidän
todistuksissaan. Hän vakuuttaa meille, että ennustukset ajan vieriessä
tuovat meille yhä uusia totuuksia, _kunnes_ päivä valkenee.
Apostoli Paavali selittää: "Aikakausista ja määräajoista ei teille,
veljet, ole tarvis kirjottaa; itsehän varsin hyvin tiedätte, että
Herran päivä tulee kuin varas yöllä. [Hiljaa, huomaamatta on se tuleva,
eivätkä monetkaan sinä aikana tiedä, että he elävät siinä.] Kun
sanovat: 'Nyt on rauha, ei hätää mitään', silloin yllättää heidät
yhtäkkiä perikato, [äkisti tai nopeaan verrattuna menneen
kuudentuhannen vuoden hitaaseen kulkuun, kuten meidän päiväämme
kutsutaan höyryn ja sähkön nopeaksi päiväksi -- ei äkkiä kuten salama,
vaan äkkiä], _niinkuin synnytyskipu_ raskaan vaimon. -- -- -- Mutta te,
veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät
niinkuin varas". 1 Tess. 5: 1--4.
Kaikilla "veljillä" on kynttilä, ennustuksen varma sana, josta Pietari
puhuu. Tämä kynttilä on kuten valo pimeässä paikassa; ja niin kauvan
kuin he pysyvät oikeina veljinä, ollen uskovia, alistuvia ja nöyriä
sanan tutkijoita, eivät he koskaan tule olemaan pimeydessä. _He_ saavat
koko ajan tarvittavan määrän totuutta ravinnokseen kuten ruokaa
_aikanaan_. Ei koskaan ole sellaisten, jotka ovat eläneet sopusoinnussa
Jumalan kanssa, tarvinnut elää tietämättöminä välttämättömistä
totuuksista ja vaeltaa pimeydessä maailman kanssa. Aabraham ja Lot
tiesivät _ennakolta_ Sodoman hävityksestä. Jumala sanoi: "Kuinka minä
salaisin Aabrahamilta sitä, mitä minä teen?" (1 Moos. 18: 17.) Noa
tiesi kyllin ajoissa vedenpaisumuksesta voidakseen rakentaa arkin, Ja
_vieläpä päivä_, jona hänen piti mennä arkkiin, oli hänelle ilmotettu.
Ensimäisenä adventtina tiesivät Simeon ja Anna ja idän viisaat odottaa
Messiasta. Itse asiassa oli odotus silloin yleinen. (Luukk. 2: 25--38;
Matt. 2: 2; Luukk. 3: 15.) Ja jos Jumala siten toimi palvelijain
huonekunnan kanssa, jättäisikö hän lasten huonekunnan vähemmälle?
Meidän Herramme ja Päämme on sanonut: "En enää sano teitä
palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä mitä hänen herransa tekee; vaan
sanon teidät ystäviksi, sillä _minä olen ilmottanut teille kaikki, mitä
olen kuullut Isältäni_." (Joh. 15: 15.) Varmaankin on meidän Herramme
_aikanaan_ tietävä ajat ja aikakaudet, koska juuri hänen tulee
toimeenpanna suunnitelman suoritus, ja varmaankin on hän, _ellei hän
ole muuttunut, ystävilleen, pyhilleen_, niille, jotka seisovat häntä
lähellä ja ottavat osaa hänen työhönsä, tekevä suunnitelman tunnetuksi.
Yhtä varmasti kuin on kirjotettu: "Ei Herra Jehova tee mitään, ellei
hän sitä ilmota palvelijoilleen profeetoille" (Am. 3: 7), ja yhtä
varmasti kuin suurin osa hänen ilmotuksistaan heille ei ollut heitä
varten, vaan meitä, evankeliumin aikakauden Seurakuntaa varten (1 Piet.
1: 12), yhtä varmasti eivät hänen uskollisensa tule olemaan pimeydessä,
vaan tietävät, milloin Herran päivä on tullut. Se ei yllätä heitä kuten
varas tai paula -- huomaamatta; siliä he valvovat, ja heillä tulee
olemaan luvattu valo näistä asioista aikanaan.
Apostoli selittää myöskin minkä tähden "veljet" tulevat tietämään ajat
ja aikakaudet, eivätkä tule olemaan pimeydessä. Hän sanoo: "Sillä
kaikki te olette valon lapsia ja päivän lapsia." (1 Tess. 5: 5.)
Sellaiset ovat siinneet totuudesta, ja kehittyvät totuudessa yhä
enemmän ja enemmän aina täyteen päivään asti, joka kuuluu heille.
-- Jaak. 1: 18; Joh. 17: 17, 19.
Huomaa, miten tarkoin sanat _he_ tai _ne_ ja _te_, näissä samoin kuin
toisissa Raamatun kohdissa, erottavat mainitut kaksi luokkaa toisistaan
-- pyhät maailmasta. Se tieto, joka pyhillä tulee olemaan Herran
päivänä, asetetaan sen tietämättömyyden vastakohdaksi, jossa maailma
tulee olemaan tulevien tapausten merkityksen ja tarkotuksen suhteen.
"Ei _teille_, veljet, tarvitse kirjoittaa." "Kun _he_ sanovat: 'Nyt on
rauha, eikä hätää mitään', silloin yllättää _heidät_ yhtäkkiä
perikato... eivätkä he pääse pakoon. Mutta _te_, veljet, ette ole
pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää _teidät_ niinkuin varas;
sillä _te_ olette valon lapsia." "Mutta", sanoo Herra, "pitäkää vaari
itsestänne, ettei sydämenne raskaudu päihtymyksestä ja juoppoudesta ja
tämän elämän huolista, niin että se päivä äkkiarvaamatta yllättää
_teidät_ niinkuin paula; sillä se kohtaa kaikkia _niitä_, jotka asuvat
koko maan pinnalla. Valvokaa siis [itseänne ja myös profeetallista
sanaa] joka aika ja rukoilkaa, että _teidät_ katsottaisiin arvollisiksi
pelastumaan tästä kaikesta, joka on tuleva, ja voisitte seisoa Ihmisen
Pojan edessä." -- Luukk. 21: 34--36.
Tästä seuraa siis, että jos Jumalan lapsi, joka elää Herran päivänä, on
pimeydessä ja tietämättömyydessä näiden asioitten suhteen, niin täytyy
hänen joko elää maallisen elämän yltäkylläisyydessä ja maailman hengen
hurmaamana tai raskauttavat häntä tämän elämän huolet. Kummassakin
tapauksessa laiminlyö hän valvomisen ja lampun pitämisen puhtaana ja
palavana ja öljyn astiassaan -- s.o. Jumalan sanan sydämessään ja
mielessään ja totuuden hengen itsessään.
Joskin paljon siitä, mitä profeetat olivat ennustaneet, oli yhteydessä
aikojen ja aikakausien kanssa samoin kuin suunnitelman yksityisosien
kanssa, niin tunnustivat he kuitenkin tietämättömyytensä niihin
ennustuksiin nähden, joita he julistivat. (Katso Dan. 12: 8; Hes. 20:
49; Matt. 13: 17; 1 Piet. 1: 10--12.) Esitettyinä hämärin lausein ja
kuvannollisella kielellä, sekä liitettyinä tulevaisuuden tapauksiin,
oli heidän silloin mahdoton niitä ymmärtää. Siten, ennakolta
kirjotettuina, todistivat ne jumalallisesta ennakolta tietämisestä ja
järjestämisestä, ollen niille opiksi, jotka elivät niiden täyttymisen
aikana, joskaan ne eivät olleet niiden julistajia varten. (Room. 15:
4.) Ne odottivat jumalalliseen suunnitelmaan ja inhimilliseen
historiaan liittyneitten eri piirteitten kehittymistä, jotka Jumalan
toimenpiteitten mukaisesti tulisivat avaamaan ne, ja rikastuttamaan
kärsivällisiä, etsiviä Jumalan lapsia "ruualla aikanaan" koettelemusten
ja vaikeusten hetkinä "pahana päivänä" -- hädän päivänä, jolla tämä
aikakausi tulee päättymään, ja jolloin uusi aika tai hallitus sarastaa.
Ihmeellinen nykyajan keksintö, joka hyvin sopii kuvaamaan jumalallista
järjestelmää profeetallisiin aikoihin nähden, on n.k. yhdistetty
aikalukko, jota muutamat suurimmat pankit käyttävät. Toisten
yhdistettyjen lukkojen tavoin on avain tai kädensija aina lukossa
kiinni. Tarvitaan määrätyt erityiset liikkeet, jotka ainoastaan lukon
käyttäjä tuntee, jotta lukko avautuisi, jolloin pieninkin poikkeus
oikeasta menettelytavasta, tekee avaamisen monimutkaisemmaksi ja
vaikeammaksi. Yhdistetty aikalukko sisältää lisäksi sen omituisuuden,
että pankkiholvin oveen liitetyn kellolaitoksen avulla voidaan ovet
illalla niin sulkea, ettei kukaan voi niitä avata ennen kuin määrättynä
tuntina seuraavana aamuna; ja silloinkin ainoastaan käyttämällä sitä
ainoaa oikeaa lukolle määrättyä yhdistystä, joka suljettaessa on
edeltäpäin määrätty.
Samalla tavalla on taivaallinen Isämme sinetillä sulkenut monta
suunnitelmansa piirrettä yön kuluessa hänen suurella aikalukollaan,
joka oli niin asetettu, ettei sitä voitu avata ennenkuin "ajan
täyttyessä" -- suuren ennalleenasettamispäivän aamuna. Ja silloin
Jehovan Voideltu, jolla on "avain", ja joka ymmärtää lukkoon kätketyn
yhdistyksen, "avaa, eikä kukaan ole sulkeva." (Ilm. 3: 7.) Hän avaa
meille antamalla meille tiedon profeetallisen avaimen käyttämisestä,
jotta ne, jotka etsivät ijäisen viisauden aarteita, voisivat ne löytää.
Ja me voimme avata jumalallisen viisauden aarteita nyt, koska aamun
hetki on tullut -- joskin on aikaista eikä maailma näe vielä valoa.
Mutta ainoastaan ottamalla huolellisesti vaarin määräyksistä, ja
sovittamalla avaimen suuren Rakentajan viittausten mukaisesti, aarteet
avautuvat meille.
Tämä kuvaus soveltuu todellakin koko Jumalan suunnitelmaan sen kaikissa
osissa, sillä jokainen totuuden piirre ja jokainen ennustus ovat
ainoastaan osia suuresta yhteydestä, joka nyt on avattu, koska on aamu
-- koska suuren aikalukon salvat ovat otetut pois. Ja tämä suuri
yhtymä, kun se kerran on avattu, paljastaa täydelleen ja suuremmoisesti
jumalallisen viisauden, vanhurskauden, rakkauden ja voiman kätketyt
aarteet. Se, joka avaa, tulee totisesti tuntemaan Jumalan paremmin kuin
koskaan ennen.
Tutkikaamme sentähden Raamattua kunnioittavalla mielellä, jotta me
oppisimme, mitä Jumala näkee hyväksi opettaa meille aikojen ja
aikakausien suhteen. Koska hän äskettäin on tehnyt meille selväksi
suunnitelmansa suuret ulkonaiset piirteet, niin voimme syyllä odottaa,
että hänen aikansa on tullut johtaa meitä hänen aikojensa tuntemiseen.
Kuluneina aikoina olivat ajat ja aikakaudet viisaasti kätketyt, ja
pyhät säilyttivät siten rohkeutensa, koska aika oli pitkä; mutta kun
suunnitelma alkaa lähetä ihanaa täytäntöään, on pyhien etuoikeus saada
tietää siitä, jotta he voisivat nostaa päänsä ja iloita, tietäessänsä,
että heidän vapautuksensa lähestyy. (Luuk. 21: 28.) Aikojen
paljastuminen lopun ajalla on oleva pyhille hyödyksi ja virkistykseksi,
kun sitä vastoin niiden aikaisempi paljastuminen olisi vahingoittanut
ja masentanut.
Meidän Jumalamme on selvästi järjestyksen Jumala. Jokainen työ, jonka
hän tekee, on sopusoinnussa tarkkaan ennakolta tehdyn suunnitelman
kanssa; ja hänen määrätyillä ajoillaan ja aikakausillaan on tärkeä
merkitys ja huomattava osa tässä suunnitelmassa. Huomaa, että Jeesus
syntyi määrättynä aikana. "Kun _aika oli täytetty_, lähetti Jumala
Poikansa." (Gal. 4: 4.) Ei ennemmin, eikä myöhemmin, vaan juuri ajan
täytyttyä. Meidän Herramme ensimäinen saarna koski aikaa. Hän tuli "ja
saarnasi Jumalan valtakunnan evankeliumia ja sanoi: '_Aika on
täyttynyt_, -- -- --; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi'." (Mark.
1: 15.) "Kristus kuoli kun aika oli tullut." (Room. 5: 6.) "Hän
herätettiin kuolleista kolmantena päivänä (ennakolta määrättynä aikana)
_kirjotusten mukaan_." (1 Kor. 15: 4.) Hänen palveluksensa aikana hänen
vihollisensa koettivat lakkaamatta ottaa hänet kiinni, mutta he eivät
voineet tehdä sitä, "_sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut_."
-- Joh. 7: 30.
Profeetallisia aikoja ei annettu uteliaisuuden tyydyttämistä varten,
vaan sanan tutkijoille, jotta heille olisi mahdollista tuntea
ennustetut tapaukset, _kun niiden aika oli tullut_. Siten esimerkiksi
ennustukset ilmasivat ensimäisen adventin tai tulemisen ajan ja tavan,
mutta sitä ei voitu ymmärtää ennen kuin Kristus oli tullut. Silloin se
oli avuksi niille, jotka huolellisesti tutkivat Kirjotuksia,
tunteakseen ihmisessä Jeesuksessa Kristuksen, jonka Jumala oli
lähettänyt suunnitelmansa ja ennustusten mukaan. Aivan samalla tavalla
määräävät ennustukset toisen tulemisen ajan ja tavan, kun on tullut
aika ymmärtää niitä tapauksia, jotta ne auttaisivat meitä tuntemaan
hänen päivänsä, kun se on tullut -- sen tapausten järjestyksen ja ajan
vaatimukset. Jos huolellisesti lukee Vanhan Testamentin kirjotuksia,
niin ei voi olla näkemättä sitä huomattua asemaa, joka niissä
omistetaan aikamääräyksille, ja päivälleen asti kohdistuvaa tarkkuutta,
joskin ne usein näyttävät kuuluvan hyvin vähäpätösiin tapauksiin. Mutta
perusteellinen tutkija on huomaava, että nämä eri päivä- ja
aikamääräykset ovat renkaita ihmeellisessä todistusketjussa, jotka
suurella tarkkuudella viittaavat kahteen maailman historian
ihmeellisimpään ja tärkeimpään tapaukseen: maailman Lunastajan ja
Herran ensimäiseen ja toiseen tulemiseen ja kaikkiin niiden kanssa
yhteydessä oleviin tapauksiin.
Se seikka, että enemmistö kristityistä on välinpitämätön näiden
asioiden suhteen, ei ole mikään hyväksyttävä perustus niille, jotka
rakastavat hänen ilmestymistään, [tulemistaan], ja toivovat hänen
hyväksymistään, jotta he myöskin vajoaisivat samankaltaiseen laimeuden
tilaan.
Tulee muistaa, että lihallinen Israel, Jumalan, "ystäviä"
lukuunottamatta, loukkautui _eikä tuntenut etsikkoaikaansa_ (Luukk. 19:
44), sekä että profeetat ovat ennustaneet kuinka _molemmat_ Israelin
huoneet loukkaantuvat -- sekä nimellinen juutalaisten huonekunta että
nimellinen kristittyjen huonekunta. (Jes. 8: 14.) Ainoastaan "jäännös"
kummankin armohallituksen elonkorjuun lopussa on valmis ottamaan
vastaan ja ymmärtämään niitä totuuksia, joiden aika on tullut, ja voi
sen kautta päästä nauttimaan niitä erityisiä etuja ja oikeuksia, jotka
sarastava uusi armohallitus tuo mukanaan. Tämän aikakauden lopussa
tulee sentähden jokaisen yksityisen kristityn pitää huolta siitä, että
hän kuuluu tuohon "jäännökseen" eikä tuohon laimeaan, huolettomaan ja
välinpitämättömään nimikristilliseen seurakuntaan, joka varmasti tulee
loukkaantumaan, kuten profeetat, Herra ja apostolit ovat ennustaneet,
jota lihallinen Israeli esikuvasi, ja jonka Raamattu selittää olevan
henkisen Israelin varjon tai esikuvan.
Mutta kuten aika-ennustukset aikanaan tulevat olemaan suuresta
merkityksestä, osottaessaan niitä Jumalan suunnitelman eri piirteitä,
jotka kuuluvat elonkorjuuseen, j.n.e., niin on myöskin totta, että
tieto meidän Herramme tulemisen ja ilmestymisen tavasta, on erittäin
välttämätön. Me pyydämme, että lukija tullessaan tähän kohtaan ainetta,
kiinnittää siihen erityistä huomiota. Ja kaiken tämän tiedon pohjana
täytyy olla pyhyyttä ja nöyryyttä, jonka täytyy raivata tietä sen
vastaanottamiselle, tekemällä Jumalan lapsen kykeneväksi raivaamaan
sydämestään ennakkoluulot ja ahkerasti tarkastamaan ja tutkimaan sitä,
mitä on ilmotettu. Näin tapahtui Jeesuksen ensimäisessä tulemisessa.
Ainoastaan vakavat, vihkiytyneet ja hiljaiset voivat erottaa ajan ja
tavan. Maailmanmieliset ja raskautetut, nuo yltäkylläiset, eivät voi
huomata ennustuksia eikä niitä aikain merkkejä, jotka osottavat niiden
täyttymistä, ennenkuin elonkorjuu on ohi ja erityisen suosion kesä
päättynyt.
Juutalaisen aikakauden lopussa tai "elonkorjuussa" olivat todella
nöyrät ja vilpittömät "oikeat israelilaiset" odotuksessa, joka
huomattavalla tavalla erotti heidät ylpeistä, maailman mielisistä ja
itsevanhurskaista heidän ympäristöstään, niin etteivät he ainoastaan
olleet paremmin valmistuneet ottamaan vastaan Jumalan suunnitelmaa
sellaisena kuin hän oli sen järjestänyt, mutta myös herkemmät kuulemaan
ja tutkimaan totuutta, kun he tulivat kosketukseen sen kanssa. Ja
samalla kun meidän Herramme torjui luotaan itseensä tyytyväiset,
soimaamishaluiset, virheitä etsivät ja viisastelevat fariseukset
hämärillä tai väistelevillä vastauksilla, oli hänellä aikaa ja
harrastusta tehdä totuuden selväksi sen nöyrille ja totisille
etsijöille. (Matt. 13: 10--17; 16: 1--4; Mark. 7: 1--23; Luuk. 18:
18--30; Joh. 1: 45--51; Luukk. 24: 13--32 ja 33--49; Joh. 20: 24--28;
21: 1--12.) Ylpeät ja itsekylläiset ja kaikki, jotka seurasivat heitä,
kompastuivat (Matt. 15: 14), kun sitä vastoin nöyrät ja totuutta
janoavat vakavasti etsivät totuutta. (Matt. 13: 36; Mark. 4: 10.)
Näille Herra selitti hämärät lausuntonsa sanoen: "_Teille_ Jumalan
valtakunnan salaisuus on annettu, mutta noille ulkopuolella oleville,
[ei _todellisille israelilaisille_], kaikki tulee vertauksissa, jotta
he näkevin silmin näkisivät, eivätkä huomaisi, ja kuulevin korvin
kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi."
Siten on myös tämän aikakauden lopussa. Totuus erottaa nyt samoin kuin
silloinkin vilpittömät ja nöyrät ja johtaa heitä eteenpäin siihen
tietoon, jonka aika nyt on tullut, ja vahvistaa ja valaisee heitä,
jotteivät he nimikristillisyyden suuren enemmistön kanssa kompastuisi,
kun sitä vastoin haaleat ja itseensä tyytyväiset hylkäävät ne totuudet,
joiden aika on nyt tullut, koska heitä sokaisee heidän sydämensä nurja
tila. Siksipä heidät hyljätään kelpaamattomina tulemaan Herran
morsiameksi. -- Ef. 4: 1; I Kor. 9: 27.
Monet ovat joutuneet suureen eksytykseen luullessaan, etteivät Jumalan
työt ja hänen suunnitelmansa ole sanottavammasta merkityksestä, sekä
ettei Jumala vaadi mitään muuta kuin kristillisen luonteen hyveitä,
joka paraiten säilytetään pysymällä tietämättömyydessä. Miten eri
tavalla esittääkään Raamattu tämän seikan! Se neuvoo meitä ei
ainoastaan viljelemään kristillisen luonteen hyveitä, vaan lakkaamatta
säilyttämään sellainen sydämen tila, joka tekee meidät kykeneviksi
erottamaan totuuden -- ja erittäinkin tuon suuren totuuden meidän
Herramme läsnäolosta, kun sen aika oli tullut -- ja kun
armohallituksessa tulisi muutos tapahtumaan. Armohallitukseen kuuluvat
totuudet ovat yhtä tärkeät tämän aikakauden lopussa kuin ne olivat
juutalaisen aikakauden lopussa. Ne, jotka silloin eivät voineet erottaa
totuutta, jonka aika oli tullut, eivät myöskään voineet ottaa vastaan
niitä armon-etuja, joiden aika oli tullut. Ja samalla tavalla on
tämänkin aikakauden lopussa: ne, jotka eivät huomaa niitä totuuksia,
joiden aika nyt on tullut, koska epäusko ja maailmallisuus ovat
heidät soaisseet, eivät voi tulla osallisiksi niistä erityisistä
armon-eduista, joiden aika nyt on tullut. Ne eivät ole voittajia,
eivätkä siis kelvollisia Kristuksen morsiameksi. He eivät voi
tulla osallisiksi pyhien perinnöstä Kristuksen kanssa hänen
kanssaperillisinään. Nykyisten epäsuotuisten olosuhteitten tähden
muodostaa totuus uskomme koetuskiven Jumalaa kohtaan, joka totuus
viikatteen tavoin erottaa kelvolliset kelvottomista -- nisun lusteista.
Profeetallisten aikojen tutkiminen on joutunut huonoon huutoon niiden
väärien sovittelujen perustuksella, joita Kristuksen toisen tulemisen
"adventistit" ynnä toiset ovat tehneet, jotka eivät ole saaneet nähdä
niiden tapausten toteutuvan, joita he ovat odottaneet tapahtuvan heidän
määrääminä aikoina. Me näemme kuitenkin, että Jumalan suunnitelmaan
kuului näiden asioiden kätkeminen kaikilta muilta, paitsi määrätyltä
luokalta, antamalla häväistyksen ja pilkan joutua tämän aineen osaksi,
estäen siten tämän maailman viisaita ja ymmärtäväisiä käsittämästä
niitä. (Matt. 11: 25.) Tämä oli, sitä emme epäile, yhtä paljon
sopusoinnussa jumalallisen suunnitelman kanssa kuin Jeesuksen
lähettäminen Nasaretiin, halveksittuun paikkaan, jotta häntä
"nimitettiin nasaretilaiseksi" (Matt. 2: 23), vaikkakin hän
todellisuudessa oli syntynyt tuossa kunniakkaassa Betlehemin
kaupungissa. Kuten maailman viisaat ja ymmärtäväiset siihen aikaan
sanoivat: "Saattaako mitään hyvää tulla Nasaretista?" niin huutavat
monet näinä aikoina, kun on puhe profeetallisesta ajasta tai jostakin,
joka on jollakin tavalla tekemisissä Kristuksen toisen tulemisen
kanssa, se on "adventismia", ikäänkuin he tahtoisivat sanoa: "Voiko
adventismista tulla mitään hyvää?" -- vaikkakin he myöntävät, että
monet ennustukset, jotka sisältävät aikamääräyksiä, eivät vielä ole
täyttyneet, ja että Herran toinen tuleminen on Raamatun huomatuin aine.
Me tunnemme suurta myötätuntoa sekä ensimäisiä adventisteja
(juutalaisia) kohtaan että toisia adventisteja kohtaan, joskin
ainoastaan muutamat niin hyvin edellisistä kuin jälkimäisistä ovat
käsittäneet ne totuudet, joita he ovat olleet niin lähellä, ja joita he
kuitenkaan eivät ole voineet käsittää, koska niin hyvin edellisiä kuin
jälkimäisiä on soaissut heidän _väärä odotuksensa_. Meidän ystävämme
adventistit eivät ole kyenneet käsittämään Herramme toisen tulemisen
tapaa eikä tarkotusta, sellaisena kuin Raamattu sen opettaa; siksipä he
eivät ole odottaneet saavansa nähdä häntä "sellaisena kuin hän on",
vaan sellaisena kuin hän _oli_. He luulevat, että hänen tulemisensa
tarkotus on sellainen, että se täyttää, pyhiä lukuunottamatta, kaikki
muut kauhulla ja pelolla; että hänen tarkotuksensa on koota valitut,
hävittää muut ihmiskunnan jäsenet ja polttaa koko maailma. Omaksuen
tällaisen käsityksen, käyttävät he profeetallisia aikoja ruoskana
kurittaakseen ja ajaakseen ihmiskuntaa Jumalan puoleen. Mutta maailma
katseli tyynesti tätä ja sanoi, että he olivat tyhmiä haaveilijoita, ja
että jos löytyy Jumala, niin on hän varmaan sekä järjellisempi että
vanhurskaampi. Maailman iva tuli yhä katkerammaksi ja katkerammaksi,
kun heidän yhä uudistuvat ennustuksensa aineen katoamisesta ja
maailmoiden häviämisestä eivät pitäneet paikkaansa. Täten me olemme
tulleet siihen tilaan, että sellaisetkin kristityt, jotka hyvin
tietävät, että ennustuksilla ja aikamääräyksillä on suhteellisesti
huomattava asema jumalallisessa ilmestyksessä; epäuskoisella hymyllä
kuuntelevat puhetta näistä aineista tai suorastaan julkisesti
ylenkatsovat niitä. Mutta autuas on se,
"Ken tyynnä maailman pilkan kantaa vaan.
Ei vainon alle vaivu hän.
Ei saa hänt' tuska tuima turtumaan,
ei myöskään juonet Saatanan."
Mutta Jumala ei antanut aikaennustuksia sellaista tarkotusta varten,
eikä hän tule koettamaan käännyttää maailmaa sellaisella tavalla; sillä
hän etsii sellaisia rukoilijoita, jotka häntä hengessä ja totuudessa
rukoilevat (Joh. 4: 23), eikä sellaisia, jotka häpeävät palvella häntä.
Jos hänen aikomuksensa olisi ollut pelottamalla pakottaa ihmisiä
tottelevaisuuteen, olisi hän keksinyt jonkun onnistuneemman tavan kuin
ajan julistamisen -- kuten ystävämme adventistit ovat osottaneet.
Profeetallista aikaa ei annettu tekemään maailmaa rauhattomaksi, eikä
ylipäänsä maailmalle missään suhteessa, vaan valistamaan, vahvistamaan,
lohduttamaan, kehottamaan ja johtamaan Seurakuntaa (valituita) vaikeina
aikoina maailmanajan lopulla. Sentähden on kirjotettu: "Jumalattomat
eivät näitä tottele (ymmärrä), mutta ymmärtäväiset ottavat näistä
vaarin." Näille siitä tulee "ruokaa aikanaan" joka muun ravinnon
yhteydessä vahvistaa niitä, jotka sitä käyttävät, niin että voivat
"_kestää_ pahana päivänä" -- sinä hädän päivänä, jolla tämä aikakausi
päättyy. Se auttaa heitä käsittämään ihmeellisiä tapahtumia heidän
ympärillään, etteivät menehdy pelvosta ja vavistuksesta, eivätkä tule
sekaantumaan niihin päätelmiin ja tieteisiin, joita väärin sillä
nimellä kutsutaan -- ja joista se päivä tulee olemaan tulvillaan.
Sitten voivat he myös kuluttavan tulen [hädän] alla todistaa Jumalasta
ja hänen suunnitelmastaan ja opettaa kansaa -- osottaa Jumalan
suunnitelman lopulliseen ihanaan päämäärään, kohottaen pelastuksen
lipun kansojen eteen. -- Jes. 62: 10.
Tämä on aikaennustuksen tarkotus. Kuinka tärkeä ja välttämätön se
onkaan, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen, täysin varustettu
tällä ajalla. Ilman näitä profeetallisia ajantodistuksia voisi olla
mahdollista, että näkisimme tapahtumat Herran päivänä tietämättä niistä
mitään tahi tuntematta velvollisuuksiamme ja oikeuksiamme sinä aikana.
Älköön sentähden kukaan tosi-vihkiytynyt pitäkö ala-arvoisina näitä
profeetallisia ajantodistuksia. Ne ovat aijotut johtamaan sanojamme ja
tekojamme Tuhatvuotispäivän aikaisessa aamusarastuksessa, ennen
auringon nousua, maailman ja nimikirkon nukkuessa tietämättöminä ja
huolettomina niistä armotaloudenmuutoksista, joita nyt tapahtuu. Nämä
profeetalliset ajanmääräykset olivat suureksi osaksi keinoja Jumalan
kädessä vetämään kirjottajan huomion täydellisemmin ja huolellisemmin
jumalallisen suunnitelman muihin osiin. Näille ajanmääräyksille
omistettu huomio ei voi olla tuottamatta pysyväistä hyötyä tutkijalle.
Ne eivät ainoastaan ilmota hänelle "nykyistä totuutta", vaan antavat
myös voimaa ja elävää todellisuutta kaikille raamatullisille
totuuksille, todistamalla että kaikki Jumalan suunnitelmat ovat
yhteisvaikutuksessa _aikaan_ ja _tapaan_ nähden hänen ihanien
aikomuksiensa kehittämisessä.
Niiden ennustuksien epäonnistuminen, joita adventistit, jotka ottivat
määrätäkseen ajan maailman polttamiselle y.m., y.m., tekivät, on
koskenut enemmän odotettujen tapahtumain luonnetta kuin aikaa.
Juutalaisten tavoin erehtyivät he odottaessaan _väärää asiaa oikealla
ajalla_. Tämä oli toinen syy heidän kykenemättömyyteensä selvästi
ymmärtää totuutta, mutta pääsyy tähän oli se seikka, ettei aika vielä
ollut tullut sen selvemmälle paljastamiselle. Ja kumminkin oli aika
pyhien herättämiselle tutkimaan Herran ilmestymistä -- aika mennä Ylkää
vastaan ja aika pettymykselle ennen hänen oikeaa tuloaan -- johon
kaikkeen viitattiin Herramme vertauksessa kymmenestä neitseestä, kuten
edempänä tulemme sen osottamaan. Niinkuin edellisessä osassa on
näytetty, on se tuli, joka tulee kuluttamaan maan Herran päivänä,
esikuvauksellinen, eikä kirjaimellinen. Seuraavassa luvussa osotetaan,
että niiden muutamien aikaennustusten sovelluttamiset, jotka
ennustukset adventistit erehdyttävinä hylkäsivät, eivät olleet
erehdyksiä, vaan oikeita, ja että ne selvästi ilmottavat tämän ajan
esikuvauksellista tulta -- joka jo palaa.
Adventistit, jotka työskentelivät sen vaikeuden alaisina, että
odottivat kirjaimellista maan palamista, koettivat pakottaa kaikkia
erilaisia profeetallisia aikajaksoja yhteiseen päättymispäivään --
päälle päätteeksi tavalliseen vuorokauteen. Täten tekivät he väkivaltaa
toisille ennustuksille saadaksensa niitä sopimaan yhteen ja päättymään
samaan aikaan toisten kanssa. Tuo selvempi käsitys, joka meillä nyt on
jumalallisesta suunnitelmasta, ilmaisee erilaisien ajanennustuksien
välillä vallitsevan täydellisen yhtäpitäväisyyden, eikä ole ollenkaan
tarpeellista kääntää tahi tehdä väkivaltaa muutamille niistä,
saadakseen niitä sopimaan yhteen toisien kanssa. Kun me seuraavassa
luvussa alamme tarkastella johtavia ennustuksia, emme rakenna mitään
järjestelmää tahi selitystapaa, jonka mukaan koettaisimme sovitella
kaikkia profeetallisia aikakausia, vaan me seuraamme huolellisesti
jokaista eri aikakautta sen loppuun, ja vasta sen jälkeen kudomme
yhteen sen järjestelmän eli suunnitelman, jonka salaisuuksien suuri
Ilmottaja täten ilmaisee. Tällöin huomataan, että järjestys ja
sopusointu Jumalan suunnitelmassa aikaan ja aikakauteen nähden ovat
yhtä ilmeiset kuin ne ihanat piirteet tässä suunnitelmassa, jotka
edellisessä osassa havaittiin ja jotka ovat piirretyt aikakausien
kartalle. Ja kun suuri maailmanaikakausien kello lyö profeetallisella
kellotaululla määrätyt tunnit, tulevat ennustetut tapahtumat
toteutumaan yhtä varmasti kuin sekin, että Jumala etukäteen on ne
ilmottanut.