SAARA. Sinun tyttäresi hän on, ei minun.
ENSIMMÄINEN. Ei kiitoksia siitä kunniasta.
(Saara menee.)
IV:s KOHTAUS.
SELMA. (Tulee.) Siis tässä näin!--Oli se nyt sekin keksintö. Eikö hän
voinut kotiinsa kutsua.
(Katselee odotellen ihmisjoukkoon.)
ENSIMMÄINEN. (Kolmannelle.) Kas, katso tuota.----Se se on--tuo juuri!
KOLMAS. Mikä sitten?
ENSIMMÄINEN. No se on Saaran tytär. Tuo tuossa.
(Näyttää sormellaan.)
KOLMAS. Vai tuo. No ei ole hullumpi tuo herrojen hentuksi. Kyllä sen
vielä hienossa leningissä kerran näemme.
TOINEN. Mutta sääliksi, tiedättekö, minun häntä sentään käypi. Katsokaa
kuinka viattoman näköinen hän vielä on.