(Kaupungin torin kulma: oikealla taloja ja kadun pää, vasemmalla rivi
toriämmäin pöytiä, perältä näkyy mastoja purjeineen. Ihmisiä liikkuu
ristiin rastiin.)
I:n KOHTAUS.
(Toriämmiä.)
ENSIMMÄINEN TORIÄMMÄ. Kuulitteko te sitä, että Helenius on tehny
konkurssin?
TOINEN. Älä herran tähden!
ENSIMMÄINEN. Tämän päivän Huvustasplaatissa se seisoi.
KOLMAS. Menköön vielä korttia pelaamaan.
TOINEN. Olisko tuo kortissa menettänyt. Älähän nyt!
KOLMAS. Siellä yhdessä sen sanovat olleen, vaikk'ei tilin tekoon
kutsuttu, kun häneltä oli voitettu.
ENSIMMÄINEN. Hihhii! Kumma sattumus, että rikkaat vaan oikeuteen
vedettiin.
TOINEN. Mistäpä siltä köyhältä ottaisikaan. Eipä ruunu siitä suuresti
hyötyne, jos vedelle leivälle paneekin.
KOLMAS. Mutta olettekos te siitä kuulleet, mitenkä kaksi tyttöä
joutuivat kiinni juuri kun heidän luonaan oli herroja----hihhihhii!
ENSIMMÄINEN. Nytkö vasta. Johan se on vanha asia. Niin, niin sinä et
tainnut sitä vielä kuullakaan kun kipeänä olit.
KOLMAS. Mitenkä se kävi oikein.
ENSIMMÄINEN. No se oli kuukausi sitten.
TOINEN. Liisa-matami sitä meille kertoi jo seuraavana aamuna.
ENSIMMÄINEN. Toinen niistä oli Kaukosen Saaran tytärpuoli--muuten
hiiden nätti tyttö.
TOINEN. Niin oikein soma tyttö!
ENSIMMÄINEN. Ja toinen oli ompelijatyttö, Iina hänen nimensä. Se sama
justiin joka oli silloin Silanin kyökissä--muistatko--kun me viime
keväänä veimme potaattia sinne. Etkö muista. Ne jotka ostimme yhdessä
siltä Espoon punapartaselta mieheltä--tuolla torin reunassa aivan,
ennenkuin se ehti hinnoistakaan tietoa saada.
KOLMAS. Ahaa, muistan, muistan--se pikkunen, joka puhui vähän
lipsaattamalla.----
ENSIMMÄINEN. No justiin.
(Ostajalle.)
Kaksikymmentä penniä tuoppi. Ne on oikein hyviä, makeita, erittäin
makeita. Nämä tässä ovat vähän happamia, mutta nekin erinomaisia.
(Ostaja menee kauemmas.)