Mun sieluni yrttitarhassa
moni kasvavi kukka kumma,
siellä kasvaa onneton ohdake
ja mieronkukka tumma.
Unikukat ne kulolla unelmoi
ja iloiset sasminat häilyy,
ja kalmankukka se versoo myös,
ja mustassa varressa päilyy.
Moni kukka on kylmästä kuihtunut
ja moni on kasvanut hukkaan
ja yhtä kukkaa ei enään oo,
sitä valkoista liljakukkaa.
Se kukka on lumisen puhtauden,
se loisti auringon alla,
se äitini hautaa koristais,
vaan sen on jo vienyt halla.