Ma olen kuin valkea mustalainen
ja vaellan niinkuin on mieli,
ja maailmanrannan raunioilla
on kotini porttipieli.
Sä olet niin levoton lemmessä
ja katseesi kaipaa merta,
ma tunnen, povesi läikkyessä,
kuin oisimme samaa verta.
Siis tullos vihreään kuutamoon,
kun maantiennuotiot puuntaa,
siell' iltatähdistä arvaamme
yön muuttolintujen suuntaa.