ANNA (yksinänsä). Ah, Jumalani! minä naisin hänet, ja Ahokas, mitä hän
ajattelisi minusta?... hän joka... voi Anna parka! sinä olet niin
oppimaton häntä suhteen, niin alhainen kaikissa, kuinka Ahokas voisi
lempiä sinua; ja minä itse?... voisinko minä?... (innolla). Niin, minä
lemmin häntä! minä sitä en oikein ymmärtänyt ennen, mutta nyt minä
tunnen uuden voiman minussa, en enempää voi jäädä onnettomaksi, sillä
lemmin — Ahokasta.