Alkulause.
Mikael Agricola.
Juhana Gezelius.
Henrik Gabriel Porthan.
Uno Cygnaeus.
Elias Lönnrot.
Juhana Vilhelm Snellman.
Johan Ludvig Runeberg.
Sakari Topelius.
Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen.
Alkulause.
»Niin kauan kuin kansassa on rakkautta historiaansa, muinaisaikaan,
jonka se on elänyt, niin kauan on olemassa toivo sen tulevaisuudesta.
Semmoinen rakkaus on syntyessään varma todistus kansan valveutuvasta
itsetajunnasta, samoin kuin sen pysyminen todistaa, että tämä
tajunta ei ole kadonnut, että kansan henkiset voimat vielä eivät ole
tyhjentyneet.»
J.V. Snellman.
Nuoriso on ylimielinen. Se halveksii kaikkea vanhaa. Kansansa
historiasta se tietää sangen vähän. Miehiä, jotka ovat vieneet tätä
kansaa eteenpäin, joiden työn varassa suomalaisten kansallistunto on
syntynyt, jotka ovat laskeneet pohjan sivistyksellemme, näitä miehiä,
kansansa suurmiehiä, se ei tunne.
Näin valitetaan meidän päivinämme.
Jos nämä valitukset ovat vähäiseltä osaltaankaan tosia, on nykyinen
asiaintila jyrkässä ristiriidassa edellä olevien Snellmanin sanojen
kanssa. Sellaisesta tilasta on päästävä. Isiemme töihin meidän on
tutustuttava. Heidän töissään näkyvät selvimmin suuntaviivat, joita
kansamme elämä on noudattanut. Vain tutustumalla menneisyyteen,
tutkimalla vaiheita, mitkä ovat johtaneet kansamme nykyiseen asemaansa,
voidaan valita tie, jota nyt on seurattava.
* * * * *
Auttaakseen vanhempia, jotka ovat huolissaan nuoren väkensä
käyttäytymisestä ja tulevaisuudesta, auttaakseen kaikkia niitä,
joiden sydämellä on nuorison ja sen kautta koko kansan menestyminen,
Kotikasvatusyhdistys on nyt tahtonut kotiopintotyössään luettavaksi
ottaa aineen, joka olisi omiaan elvyttämään kunnioitusta vanhempia
kohtaan, herättämään rakkautta kansan suuriin johtajiin ja koko maan
historiaan.
Nuorisolle pitäisi sellaisen lukemisen olla mieluisinta. Mikä voisi
sitä enemmän innostaa, kuin kertomus suurten miesten jalosta elämästä,
jonka ainoana tarkotuksena ja voimakkaana kiihottajana on ollut
kansan onni, maan paras. Onhan nuorisolla, moitittakoon sitä kuinka
huonoksi tahansa, sittenkin hyvät hetkensä, jolloin se haaveilee työstä
toisten hyväksi, uhrautumisesta toisten onneksi. Tällaisesta työstä ja
uhrautumisesta tulee heidän nähdä kauniita ja kehoittavia esimerkkejä.
Suurten miesten työt ovat kenties liian suuria seurattaviksi.
Esimerkiksi kelpaavia ja helpommin jäljiteltäviä töitä ovat tehneet
lukemattomat Suomen miehet ja naiset, joista historia ei kerro, jotka
eivät ole saavuttaneet huomattavaa yhteiskunnallista asemaa, mutta
jotka kelvollisuudellaan ja lukuisuudellaan ovat kansamme kulkua
määrättyyn suuntaan vieneet. On mahdotonta kertoa kaikista heistä. Sen
vuoksi tässä rajoitutaan kertomaan vain kansamme suurimmista, jotka
vuorenhuippuina kohoavat menneisyydestä, selväpiirteisinä näkyvät
vuosisatojen takaa ja yhä vielä vaikuttavat elämäämme.
Lukija kysynee, eikö suurmiehistämme ollut tarpeeksi paljon kirjoitettu
ennen? Miksi ei tyydytty vanhoihin hyviin elämäkertoihin ja otettu
niitä luettaviksi? Onhan meillä erinomainen Kansanvalistusseuran
elämäkertasarja, K.J. Gummerus Osakeyhtiön »Historiallinen lukukirja,
Suomen historia elämäkertoina», on mainiot teokset Agricolan, U.
Cygnaeuksen, Snellmanin ja Topeliuksen elämästä; miksi eivät nämä
kelvanneet?
Kotiopintotyöhön olivat nämä kaikki liian suuria ja kalliita.
Täytyi saada suppea esitys, johon olisi koottu piirteitä useimpien
huomattavimpien historiamme henkilöiden elämästä. Tämä esitys oli
lisäksi saatava niin helposti ymmärrettäväksi kuin mahdollista.
Päähuomiota ei ollut kiinnitettävä eri henkilöiden elämänvaiheisiin,
vaan itse siihen työhön, jonka kautta he ovat tulleet suuriksi ja
muistettaviksi.
Tämä tehtävä semmoisenaan oli allekirjoittaneelle, jonka huoleksi
Kotikasvatusyhdistys kirjan valmistamisen antoi, liian vaikea. Siksi
käsillä oleva kirja ei pyrikään tarjoamaan mitään uutta. Mitä siinä on,
se on kaikki otettua ylempänä mainituista arvokkaista elämäkerroista,
joten tämän kirjan kaikki mahdolliset hyvät puolet ovat niiden
kirjoittajien ansiota. Mikä tässä kirjassa on puutteellista, missä
tärkeitä seikkoja on jäänyt sanomatta, missä vähemmin tärkeätä on
kerrottu, siitä syytettäköön yksin allekirjoittanutta.
Käytän tässä tilaisuutta lausuakseni suuret kiitokseni
seminaarinjohtaja K. Raitiolle ja opettaja V. Sippolalle, jotka
ovat lukeneet käsikirjoituksen ja tehneet arvokkaita korjauksia ja
huomautuksia, ja jotka muutenkin ovat minua työssä auttaneet.
Erikoisesti on minun kiitettävä opettaja V. Sippolaa, joka on kokonaan
kirjoittanut ja tähän kirjaan käytettäväksi jättänyt luvun »Yrjö Sakari
Yrjö-Koskinen».
Toivon, että kirja mahdollisine heikkouksineenkin edes jossain määrin
täyttäisi tarkotuksensa, mihin Kotikasvatusyhdistys, edellä kerrotun
mukaan, sillä on tahtonut pyrkiä.
Helsingissä syyskuulla 1915.