Helsingissä,
Holger Schildtin Kustannusosakeyhtiö,
1926.
Minä lennän mustassa yössä
nukkuvan maailman ylitse
kiiluvin silmin
ja pehmoin, väräjävin siivin.
Kummituksena minä syöksyn
uneksivan uhrini kimppuun
ja imen hänestä veren ja elämän
iätijanoisin ja raatelevin nokin.
Minussa ei ole mitään salaisuutta,
mutta varjossani on suuren arvoituksen ratkaisu —
eikä mustalla voi olla varjoa
mustassa yössä.
Siksi lennän vain pimeässä,
kun tähdet eivät tuiki
eikä kuu luo valoaan.
Vain silmäni kiiluvat ilkkuen
ja niissä on jotain,
joka ei ole salaisuus,
mutta jota ei kukaan ymmärrä.
Minä nauran teille, le nukkuvat ihmiset!
Mustalla ei voi olla varjoa
mustassa yössä.