A. A. Niskala, Viipuri, 1919.
Kirjapaino Ilmarinen, Viipuri, 1919.
Esi- ja omistuspuhe.
Suomen Vapaustaistelua v. 1918 ei ratkaissut miehien, aseiden ja muun
kuolleen taisteluaineiston ylivoimaisuus punaisten, vaan vakava
antaumus taisteluun Suomen itsenäisyyden puolesta valkoisella puolella.
Ehjänä ja yhtenäisenä nousi kansa laillisuutta turvaamaan. Yhtenä ja
ylväänä seisoi se oikeuksiensa ja vaatimustensa takana. Yllättävällä
alttiudella ja uhrautuvaisuudella kannatti se laillista hallitustaan
kaikissa sen toimissa. Mieltäliikuttavaa oli osanottavaisuus, jolla se
tuki ja auttoi rintamalla taistelevia vapaustaistelijoita, sankareita.
Teille, Valkoisen Suomen vapaussankarit, omistan minä tämän vähäisen
yhteenvedon viime talven tapahtumista tunnustukseksi ja vilpittömäksi
kiitokseksi kunnon työstä! Jättäen pois korupuheisuuden tahdon
tosiasioiden ja virallisen aineiston perustalla osoittaa, mitä tuli
tehdyksi vapaan, itsenäisen Suomen hyväksi, mitä uhreja se vaati ja
mihin lopputulokseen ponnistelut ja kärsimykset lopultakin veivät!
"Valkoinen armeija Antrean rintamalla" ei ole mikään tyhjentävä
teos historiallisten tapahtumien kulusta, vielä vähemmin mikään
kaunokirjallinen julkaisu valtavista tapahtumista kansamme historiassa.
-- Ei! Se on vain vähäinen kiitollisuuden ja tunnustuksen ilmaisu,
jonka katson olevani oikeutettu esittämään kaatuneiden ja vielä elävien
vapaaehtoisten, vapaussankarien muistoksi. Sellaisena toivon sen
kohtaavan ymmärtämystä ja lukijain myötätuntoa.
Viipuri, maaliskuun 31 p:nä 1919.
_Tekijä_.