Olipa kerran tyttö, jonka nimi oli Hetukka. Hän oli orpo, ja hänen
tätinsä oli hänet ottanut luokseen. Rikas oli täti, tavattoman rikas,
mutta ilkeä ja kovasydäminen. Hänellä oli kolme tytärtä, kolme laiskaa
ja rumaa tytärtä. Näiden piikana piti Hetukan olla, orjan tavoin heitä
palvella, ja lyönnit ja tylyt sanat olivat ainoat, mitä hänelle palkkaa
maksettiin. Sillä aikaa kun tädin tyttäret laiskoina istuskelivat,
söivät herkkuja ja odottelivat sulhasia, täytyi Hetukan toimittaa
kaikki talon askareet. Iloinen hän oli huolimatta huonosta kohtelusta,
niin iloinen, että kosijat hänet nähdessään unohtivat tädin tyttäret ja
mielistyivätkin häneen. Siitäpä ilkeitten sisarten kiukku kasvoi. He
pitivät häntä yhä kovemmassa työssä, jotta hän rasituksesta rumentuisi
ja kadottaisi iloisuutensa. Mutta kun Hetukka rakasti työtä, niin
tulikin hän päivä päivältä vain kauniimmaksi.
Silloin täti tyttärineen päätti toimittaa hänet hengiltä. He laittoivat
sellaisen loukun navetan ovelle, että Hetukan astuessa kynnykselle
suuri kivi putoaisi hänen päähänsä. Kun loukku oli valmis, käski
täti Hetukkaa, joka ei mitään pahaa aavistanut, menemään navettaan
lehmiä juottamaan. Hetukka teki työtä käskettyä ja meni navettaa
kohden. Kartanolla hän näki talon paraimman lehmän, joka oli navetasta
karannut. Hetukka ajoi sen edellään navettaan. Kun lehmä jalallaan
polkaisi kynnykseen, niin putosikin kivi sen päähän ja tappoi sen.
Silloin päätti täti tyttärineen polttaa Hetukan. Eräänä pimeänä yönä
hiipi täti saunaan, jonka lauteilla Hetukka nukkui, ja vei suuren
olkikuvon ja kantamuksellisen päreitä sinne. Hiljaa ja varovasti hän
liikkui, jotta Hetukka ei heräisi. Oven pönkäksi hän pani raskaan
hirren, jotta Hetukka ei pääsisi saunasta pakenemaan. Sisään mennessään
hän pani kepin oven ja pihtipielen väliin siten, että siihen jäi kyllin
suuri rako hänen pujahtaakseen pakoon. Täti kuulosteli, lauteilta ei
kuulunut hiiskaustakaan. Varmaankin Hetukka nukkui sikeästi, arveli
hän. Silloin hän sytytti oljet tuleen. Kiireesti hän koetti paeta
palavasta saunasta, mutta hädissään hän sattuikin koskemaan keppiin, ja
hirsi painoi oven kiinni. Siellä olikin täti itse palavassa saunassa.
Hetukka oli noussut yöllä karjaa katsomaan. Hän kuuli saunasta huutoa
ja riensi avuksi. Hän vieritti hirren saunan ovelta ja pelasti tädin,
jonka vaatteet jo olivat pahasti palaneet.
Sen sijaan, että olisi Hetukkaa kiittänyt, olikin täti vimmoissaan,
kun hänen surma-aikeensa näin oli epäonnistunut. Hän mietti vain uusia
keinoja, miten saisi hänet pois päiviltä.
Sattuipa tädin hyvä tuttava, Nikotiera niminen noita-akka tulemaan
taloon. Tälle täti myi Hetukan piiaksi.
Nöyränä seurasi Hetukka uutta emäntäänsä tietämättä, että täti oli
palkannut Nikotieran ottamaan hänet hengiltä.
Mökkirähjässään asui noita yhdeksän poikansa kanssa ja näiden
hoitajaksi hän asetti Hetukan. Kyllä tyttö piankin huomasi, että nuo
pojat olivat vaarallisia olentoja, sillä olivathan ne noidan lapsia.
Nikotiera otti milloin minkin pojan matkoilleen mukaansa, ja pian kulki
tieto siitä, että siihen taloon, jonne Nikotiera oli poikennut, oli
ilmestynyt vaikea tauti. Tästä oli Hetukka jo ennen noidan luo tuloaan
kuullut, ja kun hän nyt noita poikia lähemmin tarkasti, niin huomasi
hän, että ne olivatkin tauteja.
Heti ensimäisenä päivänä heitti noita Hetukan syliin yhden pojistaan ja
sanoi:
— Hoitele tuota!
Poika oli ilettävän näköinen, sen ruumis oli aivan täynnä rupia, joista
pahanhajuista visvaa valui. Hetukka arvasi, että tuon pojan hoitaminen
oli hänelle vaarallista, että nuo ruvet voivat siirtyä hänen ihoonsa.
Hän pesi ruumiinsa huolellisesti aamuin ja illoin ja noudatti kaikessa
mitä suurinta puhtautta. Ja siten hän, joka hoiteli ruttoa, tulikin
päivä päivältä vain yhä kauniimmaksi.
Nikotiera huomasi, että rutto ei Hetukkaan pystynytkään, ja antoi sen
vuoksi hänelle toisen pojan hoidokiksi. Tämä oli kalpea ja heikko
olento, joka tuon tuostakin sai jäseniinsä kovan kolotuksen ja
aina silloin surkeasti valitti. Tämä poika tahtoi aina olla moniin
vaippoihin käärittynä. Hetukka huomasi, että juuri tästä liiallisesta
lämpimästä johtuikin pojan tauti, jonka hän muihin istutti, peloittavan
kova jäsenten kolotus. Pianhan Hetukka sen vaaran vältti. Hän pesi
ruumiinsa usein kylmällä vedellä saadakseen sen karaistuksi ja niin hän
vaaratta saattoi sylissään kannella noidan pahasti parkuvaa penikkaa.
Nyt Nikotiera antoi Hetukan hoidettavaksi kolmannen poikansa, jonka
toinen poski oli kovasti pöhöttynyt ja jolla oli vihlova tuska
hampaissaan. Tällä pojalla oli oma kupposensa, josta se toisia pakoitti
juomaan. Se kupponen oli sellainen, että sen toinen laita oli aivan
kuuma ja toinen jääkylmä.
Mutta Hetukka keksi jokaista tautia vastaan keinot ja niin hän vaaratta
saattoi hoidella noidan sikiöitä. Ei mikään noista yhdeksästä taudista
tarttunut häneen.
Jo arveli täti ja jo luulivat hänen tyttärensä Hetukan kuolleen ja
tulivat Nikotieran mökille tätä ilosanomaa kuulemaan. Mutta kuka
voi kuvata heidän kiukkuaan, kun he Nikotieran mökille tullessaan
näkivätkin Hetukan entistään kauniimpana ja kukoistavampana. Siellä
kiukkuaan purkaessaan eivät he huomanneetkaan, miten noidan lapset
tulivat heidän luokseen ja koskettivat heihin. Mutta ei aikaakaan, niin
tunsivat he ruumiissaan joka paikassa kipua ja kolotusta. Surkeasti
parkuen, voivotellen, ähkien, huutaen ja valittaen he palasivat
kotiaan, ja kaikki yhdeksän tautia oli heidän ruumiissaan.
— Jollei sauna, viina ja terva auta, niin sitten on kuolema tulossa,
sanoi täti tyttärilleen.
He lämmittivät saunan oikein tulikuumaksi ja valmistautuivat kylpyyn.
Siinä hädissään he unohtivat lämmittää tervan, kuten olisi ollut
tehtävä, vaan astuivat kukin vuorostaan suureen tervatynnyriin, josta
he aivan mustina nousivat ylös ja kömpivät saunaan. Täällä oli suuri
lekkerillinen viinaa, ja siitä he ottivat nyt kelpo kulauksen. Mutta
kuumassa saunassa nousikin viina äkkiä heidän päähänsä, niin että he
hoipertelivat sinne ja tänne ja lopulta kaatuivat suureen vasuun, jossa
oli höyheniä. Höyhenet tarttuivat lujasti tervaan kiinni ja häpeissään
ja surkeasti huutaen pakenivat he metsään, jossa he yhä vieläkin huutaa
huhuilevat toisilleen. Näin muuttui ilkeä täti tyttärineen huuhkaimiksi.
Mutta Hetukka jäi suureen taloon asumaan. Ja kun hän tunsi
parannuskeinot kaikkia tauteja vastaan, niin tulivat kaikki apua
tarvitessaan hänen luokseen.
Sen pituinen se.